Wikipedia antaa tästä herrasta seuraavanlaisia tietoja

Sven Haaraparta

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sweyn.jpg
magnify-clip.png
Sven Haaraparta haarukkamaisine kasvokarvoituksineen walesilaisessa kohokuvassa

Sven Haaraparta tai Sven Kaksiparta eli Sven Otto Haraldsson (tansk. Svend Tveskæg, norj. Svein Tjugeskjegg, n. 9603. helmikuuta 1014) oli Tanskan kuningas 986–1014 ja Englannin kuningas 1013–1014 (ei kruunattu). Hän on ilmeisesti saanut liikanimensä pitkistä talikkomallisista viiksistään ja parrasta, joka ei ollut kokoparta. Tätä tyyliä kutsuttiin nimellä "tjuge" muinaisnorjassa ja se oli muotia erityisesti tuon ajan Englannissa.

Sven teetti ensimmäisenä tanskalaisena kuninkaana kolikoita, joissa oli hänen muotokuvansa. Niissä luki Zven, Rex ad Dener, "Sven, tanskalaisten kuningas". Harald kääntyi kristinuskoon 960-luvun alkupuolella tai puolivälissä. Kun kuninkaallinen perhe kääntyi kristinuskoon, Svenille sanotaan annetun kristitty nimi Otto, Saksan keisarin kunniaksi. Tätä nimeä käytettiin kuitenkin äärimmäisen harvoin ja kolikkolöydökset sekä se, että englantilainen witenagemot hyväksyi hänet kuninkaana nimellä Sven, tukevat tätä. 1000-luvun historoitsija Adam Bremeniläinen väittää kronikassaan Gesta Hammaburgensis Ecclesiae Pontificum Svenin olleen pakana. Mitkään muut lähteet eivät kuitenkaan tue tätä väitettä.

Svenin puoliso oli Gunhild. Heidän lapsiaan olivat Knuut Suuri, Harald II ja Estrid Svenintytär.

[muokkaa] Svenin valtakausi

200px-Swen_Widlobrody_ubt.jpeg
magnify-clip.png
Sven Haaraparta. Lorenz Frølichin maalaus.

Sven seurasi Tanskan kuninkaana isäänsä Harald Sinihammasta tämän kuoltua luultavasti loppuvuodesta 986 tai alkuvuodesta 987. Norjan kuninkaan Olavi Tryggvenpojan kuoltua Svoldin taistelussa vuonna 999 (tai 1000), Sven kontrolloi myös Norjaa jaarli Eerik Haakoninpojan hallitessa maata vasallina. Pyhän Bricen päivän verilöylyn (marraskuu 1002) jälkeen Sven mitä luultavimmin vastasi hyökkäyksistä Englantiin 1003–1005, 1006–1007 ja 1009–1012. Verilöyly nähtiin laajamittaisena etnisenä puhdistuksena, jonka Ethelred II Neuvoton kohdisti Englannin tanskalaisväestöön. Sven peri suuria summia rahaa Englannilta niin sanottuna tanskalaisverona (Danegeld) ja johti henkilökohtaisesti tanskalaislaivaston hyökkäystä vuonna 1013.

Sven valloitti laajoja alueita Englannista, mutta Ethelred joukkoineen onnistui estämään Lontoon valloituksen. Kaupunki jäi kuitenkin yksin ja Ethelredin lähdettyä maanpakoon Normandiaan, Svenistä tuli Englannin kuningas loppuvuodesta 1013. Sven asettui Gainsboroughin, Lincolnshireen ja alkoi organisoida uutta kuningaskuntaansa. Hän kuitenkin kuoli siellä jo 3. helmikuuta 1014 hallittuaan vain noin viisi viikkoa. Svenin ruumis kuljetettiin Tanskaan, jossa kuninkaaksi nousi hänen poikansa Harald II. Tanskalaisjoukot valitsivat Svenin nuoremman pojan Knuutin Englannin kuninkaaksi, mutta molemmat palasivat Tanskaan, jolla aikaa Ethelred palasi maanpaosta kuninkaaksi.

[muokkaa] Aiheesta muualla