VUODEN KULKU

Työ ja eläminen Suomessa noudatti ennen teollistumisen aikaa suuresti luonnon vuodenkulkua. Seuraavaan on kerätty tietoja itäsuomalaisista vanhoista tavoista. Samat asiat rytmittivät myös esivanhempiemme vuoden kiertoa.

 Keväällä huhti- toukokuu oli karjan poikimisaikaa. Aidat kunnostettiin karjan uloslaskemista varten huhtikuun loppupuolen ja toukokuun alkupuolen aikana. Metsälintujen soidin huhtikuussa rytmitti osaltaan aikaa soidinpyynnin muodossa. Lanta levitettiin lampolasta, navetasta ja tallista pellolle karjan uloslaskemisen aikaan huhti-toukokuussa. Kaskiviljelyn aikaan kaskenkaato ja poltto ajoitui huhtikuun alusta kesäkuun ensiviikoille. Toukotyöt osuivat touko-kesäkuuhun. Iltapuhteena valmistettiin hiertimet ja vispilät. Kalojen kutupyynti ajoittuu myös touko-kesäkuuhun.

Kevät oli ja on maatalouden kiireistä aikaa.

Kesällä alkoi laidunkausi. Joka jatkui syyskuun alkuun asti. Lehmät olivat ummessa talvikauden ja siksi myös maidon käsittely ajoittui kesään. Toukokuun puolestavälistä syyskuun alkuun. Talvirehun kerääminen kuului kesän loppupuoleen, heinä-elokuuhun. Saunavastojen ja lehtikerppujen keruu alkoi hieman aiemmin kesäkuun lopulla ja loppui heinäkuun lopulla. Kalastus muuttui kutupyynnistä verkko,- katiska, rysä, ja pikäsiimapyyntiin kesäkuun loppupuolella ja jatkui syyskuun lopulle

Suomen lyhytkesä oli kiireistä aikaa jolloin varustuttiin tulevaan talveen.

 

Syksy alkoi jo kesällä elonkerjuulla heinäkuun lopulla ja jatkui syyskuun loppuun. Elokuun lopulla alkoivat kyntötyöt jota jatkui lokakuun alkuun. Satoa puitiin riihessä syyskuun alusta aina tammikuun alkupäiville asti. Elo- syyskuussa pyydettiin vesi- ja metsälintujen pyyntiä. Varpuluutia sidottiin lokakuun lopulta joulupäiviin asti.. Nuottapyynti ajoittui syyskuun alusta marraskuun puoleen väliin.

 

Kekri jakoi vuoden. Silloin loppuivat ja alkoivat renkien ja piikojen sopimukset. Silloin nautittiin vuoden sadosta ja kiitettiin Jumalaa, jonka kädestä me saamme elatuksen ja vaatteet.

 

Talvi on Suomessa pitkä ja pimeä ja kylmä. Karjaa jouduttiin syöttämään kesällä kerätyllä rehulla. Kaikki ruoka piti säilöä siihen muotoon, että se säilyi yli talven. Tupa piti pitää lämpimänä ja valaistus piti järjestää.

Karja oli sisäruokinnassa ja lehmät olivat ummessa. Lantaa alkoi kertyä ja lannanajo alkoi jo helmikuussa jatkuen maaliskuun lopulle. Kekristä maaliskuun lopulle tehtiin erilaisia puhdetöitä, valmistettiin ja kunnostettiin erilaisia työkaluja ja tarpeita. Polttopuiden tekeminen aloitettiin tammikuussa ja kevätauringon kuivattua puut, ne pyrittiin saamaan sisälle ennen juhannusta. Rakennustarpeet kaadettiin ja kuorittiin myös talvelle. Tammikuusta alkaen kun puut olivat lepotilassa ja laho ja home sienet eivät päässeet vahingoittamaan niitä. Oravan ja muiden turkiseläinten pyynti ajoittui myös talveen tammi-maaliskuuhun. Mateenpyynti sijottui helmi- maaliskuuhun.

 

Miesten töiden tarveaineena olivat mm sepän hiili ja rauta, suutarin piki, pellava ja nahka, piippusorvarin luu, nahka ja puu. Suurinta osaa leimasi kuitenkin puu.

Puusta olemme suuresti siirtyneet muoviin. Kasvatus puiden ja metsän tuntemiseen aloitettiin jo lapsena ja metsässä liikuttaessa myös katsottiin valmiiksi pahkat, vääntyneet oksat, solmut, juurakot ja visat katseltiin valmiiksi. Puun omaa muotoa käytettiin paljon hyväksi. Tekijällä oli mielessä tarve ja hän näki puussa muodon joka auttoi tuon tarpeen täyttämiseen. Kaikki väärät olivat värkkipuita, sanottiin sananlaskuissa. Niitä poimittiin kulkiessa oh mennen, kirves ja puukko kun aina oli miehen mukana. Venepuut löydettiin ja pyöriteltiin pihaan kuivumaan vuosia ennen veneen vesillelaskua. Tarvepuita sitten säilytettiin eri paikoissa kuivumassa ja odottamassa talven tunteja kun niistä vihdoin muotoutui taidokkaita tarve-esineitä. Sukupolvet olivat löytäneet esineille toimivan ja kauniin muodon ja kuhunkin tarkoitukseen sopivan materiaalin.

Kaikkia puulajeja käytettiin.

Koivusta otettiin mahlaa juomaksi keväällä, pahkasta koverrettiin kupit ja kapustat, tuohi taipui moneksi käyttö ja koriste-esineeksi, lääkkeeksi, liimaksi, sytykkeeksi. Tuhkasta keitettiin lipeää ja tehtiin saippuaa. Oksat taipuivat pannoiksi, kädensijoiksi ja vitsaksiksi. Niistä tehtiin sauna vastat, luudat ja vispilät. Puuosasta veistettiin ja taivutettiin sukset, kirveenvarret, haravan lavat, rekien ja kelkkojen jalakset, aisat, lapiot, luokit. Koivu on myös parasta polttopuuta. Pihlaja oli koristepuuna ja sitä taivutettiin myös luokille, siitä veistettiin haravan piikit ja harjan varret, vastat sidottiin usein pihlajalla. Pihlajan marjat olivat tärkeä ravinto.

Myös tuomi taipui luokille ja vitsakseksi, sen lehtiä käytettiin lääkkeenä.

Pajun kuorta käytettiin nahan parkitsemiseen, sen lehtiä rehuksi, sitä taivutettiin luokille. Siitä veisteltiin pajupillit ja huilut ja kepit sitä käytettiin reen ja kelkan pajutukseen ja siteeksi.

Leppän kuorta käytettiin värjäykseen lehtiä rehuksi ja mahlaa haavoihin. Savustuspöntössä käytettiin lepänlastuja.

Haavasta veistettiin aidakset, melat, airot, lapiot ja haravan varret.

 

Männystä eli petäjästä tehtiin monia asioita. Lankut, laudat ja hirret käytettiin rakennuksiin. Veneet veistettiin ja joskus suksetkin. Ruumisarkut tehtiin mäntylaudoista. Hiertimiä veisteltiin. Terva ja tervankusi kerättiin talteen. Päreet kiskottiin ja havut laitettiin karjan kuivikkeeksi. Kävyt piristivät leikkejä ja kaarnaveneet kulkivat pitkin lammen pintaa. Ongen ja verkon kohot tehtiin männyn kaarnasta. Pettua kerättiin leivän jatkeeksi keväisin kuivumaan. Pihka toimi purukumina ja hampaan paikkausaineena sekä tiivistys ja liimamassana. Myös astioita valmistettiin männystä.

Kuusi toimi polttopuuna ja aidaspuuna. Sitä tehtiin vuorauslautaa, havut hakattiin kuivikkeiksi, näreistä tehtiin vahvoja vitsaksia. Kangas ja kehräpuut veisteltiin, Reen laidat ja pöytien jalat saivat muotonsa. Pihkaa käytettiin eri paikoissa, Kuusta käytettiin myös veneen emäpuuna.

Katajan oksat käytettiin pesuun ja puhdistukseen, raikastamaan ja tuoksumaan. Marjoja kerättiin lääkkeeksi ja kaljaimelloksen lisäksi. Katajasta tehtiin astioita mm kirnuja, siitä sidottiin vanteita. Katajasta veisteltiin koriste esineitä ja tehtiin voi veitsiä