Taulu 13

XIII  Bengt Nilsson (6168), Talollinen, Somerniemen Vesanojan Visan isäntä 1564-1579.

Vanhemmat Nils Pehrsson.

     Lapset:

     1. Matts Bengtsson, s. . Tauluun 12.

Taulu 30

XIII  Pertti (Perttu) Jaakonpoika Pytty, Tohna (5914), Rusthollari, . Kuollut aikaisintaan 1614, mutta jos Påhl on hänen poikansa, niin ehkä 1630 Loimaa. Tal.pka-talollinen Loimaa, Vähäperä, Pytty  - isäntänä 1592-1610 Pytyssä ja 1605-1614 Vähäperän Tohnassa., s. 1540 Mellilä, Vähäperä, k. 1630 Mellilä, Vähäperä. Isännöi Pleikua 1650-luvun alussa muutaman vuoden ajan veljentyttärensä perheen jälkeen.  Pleikulle seuraavaksi isännäksi tuli v. 1657 jälleen Paulin veljenpoika Tuomo Fransinpoika.  Pauli yritti jälleen viljellä Pleikua 1660-luvulla, mutta v. 1670 hänen ilmoitettiin olevan aivan sairas (alldeles oferdigh) ja tila yhdistettiin jälleen Pyttyyn, kunnes se sadan vuoden kuluttua alkoi elää itsenäisenä tilana Pytyn jakauduttua kahtia.  (Katriina Tuloisela).

Vanhemmat Jaakko Jussinpoika Pytty.

     Lapset:

     1. Mikko Pertinpoika Pytty, Rusthollari, s. Mellilä, Vähäperä, k.  Mellilä, Vähäperä

     Lapset:

     2. Frans Pertinpoika Pytty, s. . Tauluun 29.

     3. Pauli Pertinpoika Pytty, Talollinen, s. 1626 Mellilä, Vähäperä, k. 15.8.1686 Mellilä, Vähäperä

     4. Sipi Pertinpoika Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     5. Tuomo Pertinpoika Pytty, Rusthollari, s. Mellilä, Vähäperä, k.  Loimaa, Piltola

     6. Jöns (Juho) Pertinpoika Pytty, Talollinen, s. Mellilä, Vähäperä, k.  Loimaa, Krekilä

Taulu 34

XIII  Jöran Jakobsson Jaakkola (7554), . Tal.pka-talollinen Loimaa, Kauhanoja, Jaakkola  - isäntänä 1647-1661, s. 1590, k. 1661.

Puoliso: N.N (7555), Taulusta 33

     Lapset:

     1. Matts Jaakkola, s. 1610. Tauluun 33.

Taulu 55

XIII  Henrik Simonpoika Skalle (2847), Kappalainen (Salossa)Mäntsälän isäntänä 1587 - 1603., s. Marttila,Mäntsälä. Skalle, Henrik Simonpoika (taulusta 3. Isä: Paljaspää, Simo Knuutinpoika) Kappalainen (Salossa). s.  Marttila, Mäntsälä. Mäntsälän isäntänä 1587 - 1603.

 

 

 

Mäntsälän isäntänä 1587 - 1603.  Oli Uskelan pitäjän Salon kappeliseurakunnan kappalaisena ainakin 1603 - 1639.  Sukunimi Skalle on ruotsinnos nimestä Paljaspää.  (Marttilan historia)

 

 

 

Lapset:

 

1) Tuomas (katso taulu 5) s.  Marttila, Mäntsälä. Nimismies.

 

.

Vanhemmat Simo Knuutinpoika Paljaspää ja Maalin Markuntytär.

     Lapset:

     1. Tuomas, s. . Tauluun 54.

Taulu 67

XIII  Sipi Laurinpoika Rontti (4037), Rontin isäntä 1614-1647, s. Pöytyä, Kaulanperän Rontti (Tuomola).

Vanhemmat Lauri Juhonpoika.

Puoliso: Aune Heikintytär (4038), Taulusta 66

     Lapset:

     1. Tuomo Sipinpoika, s. 1620. Tauluun 66.

     2. Kerttu Sipintytär, s. Pöytyä, Kaulanperän Rontti (Tuomola)

Taulu 70

XIII  Sipi Matinpoika (4092), Isäntä 1626-1638, s. Pöytyä,Kumilan Nikula.

Vanhemmat Matti Paavonpoika.

Puoliso: Margareta Sipintytär (4097), Taulusta 69

     Lapset:

     1. Kaisa Nikula, s. 1570-1610. Tauluun 69.

     2. Elina Sipintytär, s. Pöytyä, Kumilan Nikula

     3. Kerttu Sipintytär, s. Pöytyä, Kumilan Nikula

Taulu 78

XIII  Tuomas Jaakonpoika (3534), Kraapan isäntä 1609-1633, s. Marttila,Heikolan Kraappa.

Vanhemmat Jaakko Jaakonpoika.

     Lapset:

     1. Yrjö Tuomonpoika, s. . Tauluun 77.

Taulu 100

XIII  Pertti Antinpoika (4425), Rälssimies,  Isäntänä vuodesta 1591.

     Lapset:

     1. Pietari Pertinpoika, Sotamies, s. Tarvasjoki, Euran Knaapi, k. 1621 Kokenhusen

     2. Pertintytär, s. . Tauluun 99.

Taulu 107

XIII  Yrjö (5160)

     Lapset:

     1. Martti Yrjönpoika, s. . Tauluun 106.

     2. Maisa Yrjöntytär

Taulu 117

XIII  Matti Heikinpoika (5215), Marttila, Rekoisten Isotalo. Isäntänä 1626 - 1643., s. Marttila, Rekoisten Isotalo.

Vanhemmat Heikki Heikinpoika.

Puoliso: Kaarina Heikintytär (5217), Taulusta 116

     Lapset:

     1. Riitta Matintytär, s. Marttila, Rekoisten Isotalo

     2. Antti Matinpoika, s. . Tauluun 116.

Taulu 123

XIII  Sigfrid (2437), Asuinpaikka Marttila, Siutilan Korju.

 

 

 

Tuli autiotaloon Marttilan Siutilaan.

Puoliso: Chirstin (2438), Taulusta 122

     Lapset:

     1. Gorgonius Sigfridsson, s. 1623. Tauluun 122.

     2. Vappu Sipintytär, s. Marttila, Siutilan Korju

     3. Sipi Sipinpoika, s. Marttila, Siutilan Korju

     4. Aune Sipintytär, s. Marttila, Siutilan Korju

     5. Matti Sipinpoika, s. Marttila, Siutilan Korju

     6. Maalin Sipintytär, s. Marttila, Siutilan Korju

Taulu 130

XIII  Gregorius Thomae Arctopolitana (13258), Porin koulun rehtori Ulvilan kirkkoherra, s. 1600, k. 28.9.1679 Pori. http://www.pp.htv.fi/lkivinie/sjundby/dat198.htm#15

http://www.suku.fi/genos/15/15_147.htm

Muistiinpanoja Arctopolitanus suvusta.

Gunnar Sarva.

 

Ensi näkemältä nimi Arctopolitanus vaikuttaa varsin oudolta. Se on ilmaus 1600-luvun antiikintavoittelusta. Mutta senkin ajan latinalais- ja kreikkalaisperäiseksi nimeksi se 6-tavuisena ja 14-kirjaimisena on harvinaisen pitkä ja omituiselta kalskahtava. Sillä on kuitenkin luonnollinen selityksensä. Sen ensimmäinen kantaja Gregorius Thomae Arctopolitanus toimi aikanaan Porin koulun rehtorina ja Ulvilan kirkkoherrana, ja toimipaikkansa mukaan hän valitsi itselleen sukunimen. V. 1558 Ulvilasta nykyiselle paikalleen siirretylle kaupungille annettiin nimi Björneborg, »karhulinna», minkä sanan kreikkalainen vastine oli Arctopolis. Oli varsin tavallista, että pappisuralle antautuva omaksui kotipaikkakuntansa nimen adjektiivisella johtopäätteellä varustettuna, ja niinpä Arctopolitanus merkitseekin vain Arctopolislainen (Porilainen). Oliko Gregorius Thomae Arctopolitanus myös syntyisin Porista, ei ole tiedossa. Nimi sitä ei välttämättömästi edellytä, sillä sukunimi omaksuttiin miltei tavallisemmin toimi- kuin syntymäpaikan mukaan.

 

Alla oleva pieni tutkimus Arctopolitanus-suvusta ei pyri olemaan täydellinen. Kirjoitus perustuu hajanaisiin muistiinpanoihin eikä nykyinen tilanne, jolloin arkistot ovat tutkijoilta suljetut, ole tehneet mahdolliseksi tarkistaa ja täydentää tietoja.

 

Taulu 1.

 

Gregorius Thomae Arctopolitanus. Mainitaan 1628 ja 1630 sekä myöhemminkin Porin koulun rehtorina. Oli jo 1631 Porin ja Ulvilan kirkkoherrana, johon virkaan sai valtakirjan 14/3 1633. Oli saapuvilla Turun Yliopiston vihkiäisissä 1640. Turun hiippakunnan edustajia valtiopäivillä 1650. Lääninrovasti. Kuoli 1662.

 

Hänen sinettinsä on H. Ark:ssa XI, taulu 23, sinetti 267.

 

Puoliso: Agneta Matintytär Porin maaseurakunnan Tuorsniemen (Torsnäs) ratsutilalta.

 

Lapset (järjestys epävarma):

 

? Thomas Gregorii. Nat. Fransén tekee tutkimuksessaan »Henricus Thomae-boken» (KSV XIX-XX, ss. 5-8) selkoa eräästä käsikirjoituksesta, joka on uskonpuhdistuksen ajan alkuajoilta ja joka sisältää suomenkielistä ordinarium-ainesta. Kirjan oli ruotsimnaalaiselle Andreas Bellanderille aikoinaan lahjoittanut Thomas Gregorii (Dedit hunc librum dono Thomas Gregorii). Fransén otaksuu, kuitenkin mainitsematta perusteita, että tämä Thomas Gregorii oli Gregorius Thomae Arctopolitanuksen poika. Jos tämä olettamus pitää paikkansa, on mahdollista, että käsikirjoituksen aikaisempi omistaja, josta siinä on seuraava merkintä »Henricus Thomae Hattulasta Anno 1611 (vuosiluku epäselvä) i pelkoila», olisi Thomas Gregoriin setä ja siis Gregorius Thomaen veli. Pelkoila on Hattulassa sijaitseva kylä parinkymmenen kilometrin päässä Hämeenlinnasta.

 

Gabriel Gregorii Arctopolitanus, Ulvilan kirkkoherra, k. 1682. Taulu 2.

 

Gregorius Gregorii Arctopolitanus, Porin triviaalikoulun rehtori, k. 1679. Taulu 4.

 

Christina Gregorii Arctopolitana, kuollut 3/1 1687. - Puoliso: Gabriel Gottleben, s. Lübeckissä, Porin kaupungin raatimiehiä, kuollut 10/8 1673.

 

Catharina Gregorii Arctopolitana, k. 1702 (haud. 8/6). - Puoliso: 25/6 1667 Porissa Vesilahden pitäjänapulainen, sittemmin Pirkkalan kirkkoherra Isak Stenius, s. 1636 Porissa, kuollut 1702 (haud. 8/6). Isak Stenius sai 3/2 1680 1. lainhuudon Tuorsniemen ratsutilaan, joka oli hänen vaimolleen langennut tämän äidin jälkeen.

 

Taulu 2.

 

Gabriel Gregorii Arctopolitanus (isä: Gregorius Thomae Arctopolitanus, taulu 1). Ylioppilas 1647 (satakunt.). Stipendiaatti 1649-1655. Oraatio 17/12 1648. Respondentti /11 1649 (Kempe esimiehenä), 14/2 1651 (Petraeus esimieh.), 22/4 1653 ja 22/3 1656 (Thauvonius esimieh.), /6 1654 (Nycopensis esimieh.) sekä 1657 (Wexionius esimieh.). - Sakotettiin 14/12 1653, koska oli järjestänyt pakkopidot, n.s. absolution, jossa Jacobus Johannis Collinus päästettiin »keltanokkain» kirjoista täysivaltaiseksi ylioppilaaksi; tilaisuudessa olivat satakuntalaisen osakunnan useimmat jäsenet läsnä. - Filosofianmaisteri 5/6 1656.

 

Vihittiin papiksi 9/1 1657 ja määrättiin kreivi Kustaa Hornin ja hänen rouvansa Barbro Kurjen kotisaarnaajaksi. Horn oli silloin Inkerin ja Käkisalmen läänin kenraalikuvernöörinä, mutta määrättiin pian sen jälkeen Suomen sotaväen ylimmäksi päälliköksi. Koska otaksuttiin Gabriel Arctopolitanuksen voivan hänen palveluksessaan saada selkoa Itämeren maakunnissa olevasta sotapapistosta, antoi tuomiokapituli 4/3 1658 hänelle tehtäväksi tiedoittaa, miten paljon hiippakunnan papistoa oli sodan aikana kuollut Riiassa, Tallinnassa ja muualla Baltiassa. Hornin kotisaarnaajana hän 1659 joutui matkustamaan Ruotsiin ja samalla hän kuljetti yliopiston konsistorin kirjeitä eräille valtakunnan mahtihenkilöille.

 

Turun ruotsalaisen tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen 13/10 1659 (virkaan konfirmoitu 4/4 1660). Kohta virkaan tultuaan Gabriel Arctopolitanus piispa Terseruksen kehoituksesta matkusti yhtenä hiippakunnan edustajana valtiopäiville Ruotsiin, jolloin hänelle vakuutettiin palkkiota 150 talaria hopearahaa, mihin summaan hän ilmoitti tyytyvänsä. V. 1660 Turussa pidetyn kappalaisten synodaalikokouksen puheenjohtaja. - Samaan aikaan kuin Gabriel Arctopolitanus nimitettiin kappalaiseksi, perustettiin Turun ruotsalaiseen seurakuntaan toisen kappalaisen virka, jonka haltijaksi tuli Daniel Juslenius, samannimisen piispan isä. Virkatehtävien ja palkkaetujen jakamisesta näiden miesten sekä suomalaisen seurakunnan kappalaisten ja tuomiokapitulin taloudenhoitajan kesken annettiin vv. 1660 ja 1661 useita määräyksiä, jolloin Arctopolitanukselle m.m. myönnettiin ruotsalaisen seurakunnan ehtoollisrahat sekä 3/4 avioliittoonkuulutus- ja kiitosrahoista.

 

Ollessaan kappalaisen virassa Gabriel Arctopolitanus joutui 5/6 1663 yliopiston konsistorissa toimimaan todistajana piispa Terseruksen ja professori Svenoniuksen välisessä puhdasoppisuuskiistassa, joka lopulta johti Terseruksen erottamiseen piispan virasta. Arctopolitanuksen arveltiin paraiten voivan antaa tietoja väittäjäisten kulusta, koska piispa oli pyytänyt häntä pitämään tilaisuudessa pöytäkirjaa. Lausunnossaan Arctopolitanus vahvisti konsistorin kanslerille esittämän kertomuksen väitöstilaisuuden kulusta oikeaksi, mutta hän näyttää kuitenkin halunneen lievästi tukea piispaa.

 

Oltuaan kappalaisena 7 vuotta Gabriel Arctopolitanus v. 1665 isänsä jälkeen tuli Ulvilan kirkkoherraksi. Hänen sivistysharrastuksiaan osoittaa, että hän pari vuotta virkaa hoidettuaan antoi lääninrovastilleen Huittisten kirkkoherralle Andreas Keckoniukselle selostuksen seurakunnassa tavattavista muinaismuistoista, m.m. Ulvilan kirkossa säilytetyistä keskiaikaisista asiakirjoista. Hiippakunnan pappeinkokouksessa 1669 hän toimi puheenjohtajana. Mainitaan myöhemmin lääninrovastiksi. Kuoli 1682.

 

Kirjallinen toiminta: Stiernman, s. 50, Elmgren I, s. 45.

 

Puoliso: Christina Udnie (ruots. aatelissuku n:o 375), joka v. 1716 eli vanhana leskenä Ruotsissa pakolaisena. Vanhemmat: Viipurin raatimies, sittemmin ratsumestari Peter Udnie ja hänen vaimonsa rälssimiehentytär Anna Juhanantytär.

 

Lapset (kolmen ensimmäisen ikäjärjestys epävarma):

 

Christina Arctopolitana, joka eli 1714 pakolaisena Ruotsissa. - Puoliso: 23/9 1684 Porin pormestari Gabriel Keckonius, s. 1646, kuollut 5/2 1709, hänen toisessa avioliitossaan. (Keckoniuksen ensimmäinen puoliso: 31/1 1675 Pietarsaaressa Margareta Eosander, s. Åsbossa 16/10 1643, kuollut 6/2 1683 Porissa; vanhemmat Åsbon kirkkoherra Johannes Nicolai Eosander ja Elisabeth Trana).

 

Agneta Arctopolitana, Puoliso: Porin koulun rehtori, sittemmin Kokemäen kirkkoherra Henricus Pauli Paulinus, kuollut 1713.

 

Petrus Arctopolitanus. Ylioppilas 1686 (satakunt.). Stipendiaatti 1689-1695. Porin triviaalikoulun collega inferior 1698, mutta kuoli ennen virkaan astumistaan 7/1 1698. - Puoliso: Maria Oselia, hänen ensimmäisessä avioliitossaan. (Oselian toinen puoliso: 3/10 1699 Porin koulun apologista Johannes Lepus, sittemmin Lagus, kuollut 1/2 1740).

 

Gabriel Arctopolitanus, s. 1667 (kast. 22/8) Porissa. Ylioppilas (ei mainita Laguksella). Stipendiaatti 1685-1686.

 

Gregorius Arctopolitanus, s. 22/4 1672 Porissa. Lohjan kirkkoherra. Kuollut 1745. Taulu 3.

 

Maria Arctopolitana, s. 1674 (kast. 3/5) Porissa. - Puoliso: rykmentinpastori, sittemmin Turun koulun rehtori, professori ja vihdoin appensa jälkeen Ulvilan kirkkoherra, rovasti Gabriel Fortelius, s. 1637, kuollut 1721.

 

Elisabeth Arctopolitana, s. 1677 (kast. 29/9) Porissa.

 

Taulu 3.

 

Gregorius Arctopolitanus, myös Arctopolitan (isä: Gabriel Gregorii Arctopolitanus, taulu 2). S. 22/4 (22/5 ?) 1672 (kast. 24/4) (24/5 ?) Porissa. Ylioppilas (satakunt.) 1686. Määrättiin 1696 eskadroonapapiksi eversti Löwenin vasta jalkeille pantuihin kolmeen rakuunakomppaniaan ja tuli toimen vakinaiseksi haltijaksi 1697. Toimitti Teijon tehtaalla papillisia virkatehtäviä. Kun kunink. majesteetti kirjeessä 12/4 1698 oli selittänyt antavansa hänelle virkamääräyksen, jos hän suoriutuisi piispan ja konsistorin toimittamassa kuulustelussa, hän sai 28/5 1698 valtakirjan Turun linnan papiksi. Samana vuonna hän pappeinkokouksessa piti saarnan »de magistratu politico». Hänen toiminnastaan linnanpappina hänestä jäi jälkimaine, että hän valppaasti ja ahkerasti hoiti virkaansa, vaikka hänen täytyi heikon terveytensä takia muutamia vuosia pitää apulaista.

 

Venäläisten hyökkäyksen tieltä hän v. 1713 pakeni Ruotsiin. Siellä hän oli vielä 1717, jolloin hänelle maksettiin 150 hopeatalarin vuosipalkka.

 

Useiden epäonnistuneiden suositusten jälkeen muihin pappistoimiin Turun hiippakunnan konsistori 14/6 1720 asetti hänet ensimmäiselle ehdokassijalle Lohjan seurakunnan kirkkoherran virkaan, johon hän sai kunink. majesteetin valtakirjan 3/8 1720. Toimen hoitoon hän kuitenkin vasta Uudenkaupungin rauhan solmimisen jälkeen ryhtyi 15/12 1721. Isonvihan aikana pappila oli ollut lampuodin hoidossa ja tämä, nimeltään Nils Henrikinpoika, oli päästänyt rakennukset pahasti rappeutumaan, mikä todettiin talonkatselmuksessa 26-27/9 1722. Seurauksena oli oikeudenkäynti lampuodin ja kirkkoherran välillä. Gregorius Arctopolitanuksella oli useita muitakin oikeudenkäyntejä milloin naapureitaan, milloin muita seurakuntalaisia vastaan. Näihin ei häntä johtanut niinkään paljon rettelöimishalu tai taloudellisen voiton tavoittelu kuin pyrkimys saada aikaan järjestystä isonvihan aikana vallattomuuteen tottuneiden seurakuntalaisten keskuudessa. Itse hän noudatti kaikessa oikeudenmukaisuutta ja osoitti vilpitöntä mielipahaa, kun hän kerran eräässä kruunun tavaranhankinnassa joutui toimittamaan liian niukasti mitatun viljamäärän.

 

Pikkuvihan aikana Gregorius Arctopolitanus lähti perheineen toisen kerran pakomatkalle Ruotsiin 5/6 1742 ja palasi sieltä seuraavan vuoden elokuussa. Hänen poissa ollessaan kenraali Keith nimitti maisteri Abraham Roeringin Lohjan kirkkoherraksi, mutta Arctopolitanuksen palatessa Roeringin oli poistuttava. Arctopolitanuksen kuoltua hänet kuitenkin uudestaan valtuutettiin Lohjan kirkkoherraksi. Pikkuvihan jälkeen pappilan rakennukset oli taas varsin perusteellisesti korjattava.

 

Gregorius Arctopolitanus osaksi yhdessä vaimonsa kanssa teki useita lahjoituksia enimmäkseen Lohjan kirkolle, mutta myös muihin tarkoituksiin. Kirkolle annetuista lahjoista olivat huomattavimmat v. 1728 kullattu öylättilautanen, v. 1737 seitsenhaarainen metallinen kynttiläjalka, joka painoi yli kolme leiviskää, v. 1738 400 talarin arvoinen alttaritaulu ja v. 1741 kultanahkainen verho alttarin ympäri. Kirkkoherran leski lahjoitti Lohjan kirkolle Yli 17 leiviskää painavan kirkonkellon, joka maksoi 633 talaria 24 killinkiä, ja perikunta hopeisen öylättirasian. Arctopolitanuksen muista lahjoituksista mainittakoon, että hän omalla kustannuksellaan ylläpiti seurakunnassa koulunopettajantointa.

 

Lopuksi on huomautettava, että Gregorius Arctopolitanus esiintyi myös latinan- ja suomenkielisenä runoilijana. Niinpä hän sepitti Turun läänin maaherran Lorentz Creutzin hautajaisiin 1699 julkaistuun suruvihkoseen suomenkielisen runon, jossa hän kuvasi vainajan elämänvaiheita. Gregorius Arctopolitanus kuoli 10/4 1745 (haud. 9/6). Hän oli huomatuimpia Lohjan seurakunnan kirkkoherroja, jonka muisto Ad. Neoviuksen sanojen mukaan vieläkin elää Lohjan rahvaan keskuudessa.

 

Puoliso: 30/10 1700 Tenholan Gretarbyssä Elisabeth Petreja, kuollut 9/2 1746; vanhemmat: Tenholan kirkkoherra Jonas Petrejus ja Elisabeth Andreae Sundia. Gregorius Arctopolitanuksen ja Elisabeth Petrejan hääjuhlaan kirjoitti J.A.M. (Jonas Andreae Mennander, Arctopolitanuksen vuositoveri yliopistossa, Turun suomalaisen seurakunnan kappalainen?) suomenkielisen runon nimeltään »Riemu-Runot ylidze Gregorius Arctopolitanuxen, Kircko-Herran Turun Linnan Seuracunnasa ja Neitzen J. Elisabethin Petrejan Heidän Hä-päiwäxens 30 Oct. 1700 Tenholan Gretar Kylähän, Ilo-Hippexi lähetetyt».

 

Lapset:

 

Gabriel Arctopolitan, s. 1705 Turussa. Turun yliopiston ylioppilaana merkitty Upsalan yliopiston kirjoihin 19/2 1722. Väitellyt Upsalassa 14/10 1728 aiheesta »De origine ac Religione Fennorum» (Fabian Törne esimieh.) ja 15/10 1730 aiheesta »De vario objecto logices» (Ericus Alstrin esimieh.). Maisteri Upsalassa 1730. Kuoli 1730 tai 1732. Isä lahjoitti 1739 ja 1740 hänen jäämistöstään Turun yliopistolle eräitä arvokkaita jumaluusopillisia teoksia. Gabriel Arctopolitan oli huomattavan lahjakas. Hänen edellinen väitöskirjansa oli ensimmäinen tutkimus suomalaisten alkuperästä ja uskonnollisista käsityksistä ja se osoittaa, että hänessä oli suomalais-kansallista harrastusta. Siinä hän julkaisi myös muutamia suomenkielisiä runoja.

 

Margareta Elisabeth Arctopolitan. - Puoliso: 10/10 1725 Turun ruotsalaisen seurakunnan kappalainen, sittemmin Tammelan kirkkoherra Johan Amnell, s. 20/3 1692 Kalajoella, kuollut 13/4 1772, hänen ensimmäisessä avioliitossaan (Amnellin toinen puoliso 1738 oli Anna Maria Stjernhorn, kuollut 1750, ja hänen kolmas puolisonsa 22/12 1751 Eva Elisabeth Borgström, s. 12/1 1715, kuollut 1784; vanhemmat kapteeni Johan Borgström Tammelasta ja Anna Beata Kuhlman). P> Christina Arctopolitan, s. 1726, kuollut 24/1 1743 pakolaisena Ruotsissa. Hänen edukseen vanhemmat tekivät testamentin, jonka mukaan hänen, jos hän jäisi naimattomaksi, tuli saada kultakäädyt ja 6.000 talaria kuparirahaa.

 

Taulu 4.

 

Gregorius Gregorii Arctopolitanus (isä: Gregorius Thomae Arctopolitanus, taulu 1). Ylioppilas (satakunt.) 1653. Stipendiaatti 1659-1664. Respondentti /6 1655 (Wexionius esimieh.), 1662 (Svenonius esimieh.) ja 1664 (Kempe esimieh.). Sai v. 1661 ylioppilasrahat Porin rovastikunnasta. Maisteri 24/5 1664.

 

Maaliskuussa 1657 Gregorius Arctopolitanus yhdessä eräiden toisten ylioppilaiden kanssa joutui yölliseen tappeluun kaupungin vahtimiehen Henrikin kanssa, jolloin tämä pahasti haavoittui ja kuukauden kuluttua kuoli. Konsistorissa kuultuina ylioppilaat ilmoittivat asian kulun seuraavaksi. Ensin jouduttiin sanaharkkaan, jolloin ylioppilaat uhkasivat tehdä vahtimiehen käyttäytymisestä ilmoituksen pormestarille, jotta tämä vangituttaisi miehen. Silloin Henrik löi erästä ylioppilasta sauvallaan yli nenän, heitti yltään viitan, veti miekkansa ja löi Gregoriusta selkään, niin että takki repesi. Toiset ylioppilaat hyökkäsivät apuun ja saivat miekan riistetyksi Henrikin kädestä. Tappelussa Henrik sai useita reikiä päähän, mutta häntä hoitanut saunottaja väitti, etteivät ne olleet kuolettavia, vaan että kuoleman syynä oli haavojen huolimaton hoito ja yletön juopottelu. Konsistori oli sitä mieltä, että kuolemantuottamus ei ollut tahallinen ja että se ei johtunut suoranaisesta pahoinpitelystä, jonka takia ylioppilaat tuomittiin vain rahasakkoihin. Kuitenkin konsistori alisti tuomion kanslerin harkintaan. Tämä kehoitti neuvottelemaan hovioikeuden kanssa, koska asia oli hämärä. Nähtävästi konsistori kuitenkin pelkäsi hovioikeuden sekoittumista yliopiston tuomiovaltaan, neuvotteluja ei käyty ja asia jäi rahasakkojen varaan.

 

Toisenkin kerran, v. 1661, Gregorius Arctopolitanus joutui konsistorin edessä syytteeseen yönaikaisesta meluamisesta kadulla yhdessä eräiden muiden ylioppilaiden kanssa. Kaupungin vahtimies nosti asiasta kanteen konsistorissa ja ilmoitti jo kerran ajaneensa mellakoitsijat pois, mutta näiden palanneen hetken kuluttua ja hoilanneen vielä äänekkäämmin kuin edellisellä kerralla. Professori, tuomiorovasti Yrjö Alanus ilmoitti puheenalaisten ylioppilaiden samana yönä mellastaneen hänen talonsa edessä sekä rikkoneen hänen aitansa ja murtaneen portin. Tällä kertaa ylioppilaat pääsivät ankaralla varoituksella, jota paitsi heidän oli konsistorin edessä pyydettävä anteeksi tuomiorovastilta.

 

Gregorius Arctopolitanus tuli Porin triviaalikoulun vararehtoriksi v. 1666 ja rehtoriksi v. 1675. Kuoli 1679. Hänen jälkeenjättämistään papereista on löydetty esitys siitä, miten uusia oppilaita hänen aikanaan vastaanotettiin kouluun.

 

Puoliso: Catharina Curnovia; vanhemmat: Porin pormestari Gustaf Curnovius ja Elisabeth Niilontytär.

 

Lapset (syntyneet Porissa):

 

Gustavus Arctopolitanus, s. 1668 (kast. 31/12). Ylioppilas. Taulu 5.

 

Elisabetha Arctopolitana, s. 1671 (kast. 22/3).

 

Wendila Arctopolitana, s. 1673 (kast. 10/2).

 

Gregorius Arctopolitanus, s. 1675 (kast. 27/3). Ylioppilas (satakunt.) 1687.

 

Catharina Arctopolitana, s. 1677 (kast. 18/4).

 

Anna Arctopolitana, s. 1678 (kast. 9/12).

 

Taulu 5.

 

Gustavus Arctopolitanus (isä: Gregorius Gregorii Arctopolitanus, taulu 4), s. 1668 (kast. 31/12). Ylioppilas (satakunt.) 1680. Stipendiekspektantti 1685. Respondentti 1687 (Achrelius esimieh.). Kuoli ylioppilaana.

 

Puoliso ?

 

Tytär:

 

Elisabeth Arctopolitana, s. 1687 (kast. 28/5).

 

Referat

 

Skolrådet Gunnar Sarva utreder släkten Arctopolitanus öden, en känd prästsläkt under 1600-1700 talen. Namnet är en grekisk motsvarighet till Björneborg, där släkten utfört sin huvudsakliga gärning. Stamfadern Gregorius Thomae Arctopolitanus (+ 1662) var kyrkoherde i Ulvsby och Björneborg och efterträddes i Ulvsby av sonen Gabriel (+ 1682), varjämte en annan son, Gregorius (+ 1679) verkade som rektor vid trivialskolan i Björneborg. En tredje son var måhända Thomas Gregorii, författare till en finskspråkig handskrift från början av reformationen. En anteckning i denna handskrift synes utvisa Hattula som släktens hemort. Gabriel Gregorii son var den kända kyrkoherden i Lojo Gregorius Arctopolitanus (1672-1745), med vars son Gabriel, magister, släkten 1730 eller 1732 torde ha utslocknat.

 

 

Genos 15(1944), s. 147-155

 

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

 

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1944 hakemisto | Vuosikertahakemisto

 

http://juhansuku.blogspot.com/2008/11/porin-ja-ulvilan-archtopolitanukset.html

10.11.2008

Porin ja Ulvilan Archtopolitanukset

Gregorius Thomae Arctopolitanus mainitaan ainakin vuosina 1628 ja 1630 Porin koulun rehtorina. Erikoinen sukunimi on muodostettu Porin kaupungin eli Björneborgin (karhulinna) kreikkalaisesta vastineesta.Hän oli jo 1631 Porin ja Ulvilan kirkkoherrana, johon virkaan sai valtakirjan 14.3.1633 ja hän osallistui Turun yliopiston vihkiäisiin vuonna 1640. Turun hiippakunnan edustajana valtiopäivillä Gregorius oli 1650. Ennen kuolemaansa vuonna 1662 hänet nimitettiin lääninrovastiksi. Vaimo Agneta Matsdotterin oli kotoisin Porin maaseurakunnan Tuorsniemen eli Torsnäsin rusthollista.

 

Gregoriuksen sukujuuret jäävät tuntemattomiksi. Sinetin perusteella häntä on ajateltu aateliseksi, mutta toisaalta hän saattoi olla Virroilta kotoisin, sillä erästä Virtain Hauhuun kylän Morrin talon emäntää Brita Andersdotteria syytettiin Ruoveden talvikäräjillä v. 1678 noituudesta (hän oli tyttärensä häissä pistänyt käärmeen pään vadin alle). Kolme Ruoveden seudun pappia todistivat, että Brita Andersdotterista ja hänen pojastaan Johan Staffanssonista ei koskaan oltu kerrottu mitään noituuteen viittaavaa. Lisäksi Britasta ilmoitettiin, että hän oli kunniallista syntyperää ja entisen Porin rovastin, autuaan herra Gregorius Arctopolitanuksen serkku ("Denne Brita är aff ährligt afkombst och Syskonebarn med fordom Probsten i Björneborg Sahl Hr Grels Arctopolitanus").

 

Brita lienee ollut Virroilta kotoisin. Siihen viittaa erään toisen oikeusjutun antama todiste. Britan pojantytär oli syytteessä aviottomasta lapsesta ja asian yhteydessä oli haastettu todistajaksi Virtain lukkari Jöran Henriksson. än oli ilmoituksen mukaan syytetyn isän, Johan Staffanssonin äidin sisarenpoika. Lyhyemmin sanottuna siis Britan sisarenpoika., josta ilmoitettiin, että hän oli syytetyn isän, Johan Staffanssonin äidin sisaren poika, siis Britan sisaren poika. Lukkari Jöranin vanhemmista ei ole tarkempaa tietoa, muuta kuin että hän otti viljelykseensä Uotilan kruununtilan Rautaveden kylässä. Tämä tila oli vuosina 1696 ja 1697 ollut rakuunarykmentin saarnaajan Gregorius Gregorii Arctopolitanuksen virkatalo.

 

Gregoriuksen ja Agnetan lapsista poika Gabriel tuli Ulvilan kirkkoherraksi. Hänen puolisonsa oli Kristina Udnie, joka aatelista sukua. Gabrielista tuli ylioppilas 1647 ja filosofian maisteri vajaata kymmentä vuotta myöhemmin. Tammikuussa 1657 hänet vihittiin papiksi ja määrättiin kreivi Kustsaa Hornin ja tämän vaimon, Barbro Kurjen kotisaarnaajaksi.

 

Horn oli silloin Inkerin ja Käkisalmen läänin kenraalikuvernöörinä, mutta määrättiin pian sen jälkeen Suomen sotaväen ylipäälliköksi. Koska otaksuttiin Gabriel Arctopolitanuksen voivan hänen palveluksessaan saada selkoa Itämeren maakunnissa olevasta sotapapistosta, antoi tuomiokapituli 1658 hänelle tehtäväksi tiedoittaa, miten paljon hiippakunnan papistoa oli sodan aikana kuollut Riiassa, Tallinnassa ja muualla Baltiassa. Hornin kotisaarnaajana hän joutui 1659 matkustamaan Ruotsiin ja samalla hän kuljetti yliopiston konsistorin kirjeitä eräille valtakunnan mahtihenkilöille.

 

Gabriel nimitettiin 1659 Turun ruotsalaisen tuomiokirkkoseurakunnan kappalaiseksi. Kohta virkaan tultuaan hän piispa Terseruksen kehoituksesta matkusti yhtenä hiippakunnan edustajana valtiopäiville Ruotsiin, jolloin hänelle vakuutettiin palkkiota 150 hopeataalaria, mihin summaan hän ilmoitti tyytyvänsä. Seuraavana vuonna hän oli Turussa pidetyn kappalaisten synodaalikokouksen puheenjohtaja. Samaan aikaan kuin Gabriel Arctopolitanus nimitettiin kappalaiseksi, perustettiin Turun ruotsalaiseen seurakuntaan toisen kappalaisen virka, jonka haltijaksi tuli Daniel Juslenius, saman nimisen piispan isä. Virkatehtävien ja palkkaetujen jakamisesta näiden miesten sekä suomalaisen seurakunnan kappalaisten ja tuomiokapitulin taloudenhoitajan kesken annettiin vuosina 1660 ja 1661 useita määräyksiä, jolloin Gabrielille m.m. myönnettiin ruotsalaisen seurakunnan ehtoollisrahat sekä 3/4 avioliittoonkuulutus- ja kiitosrahoista. Ollessaan kappalaisen virassa Gabriel joutui kesäkuussa 1663 yliopiston konsistorissa toimimaan todistajana piispa Terseruksen ja professori Svenoniuksen välisessä puhdasoppisuuskiistassa, joka lopulta johti Terseruksen erottamiseen piispan virasta. Arctopolitanuksen arveltiin parhaiten voivan antaa tietoja väittäjäisten kulusta, koska piispa oli pyytänyt häntä pitämään tilaisuudessa pöytäkirjaa. Lausunnossaan Arctopolitanus vahvisti konsistorin kanslerille esittämän kertomuksen väitöstilaisuuden kulusta oikeaksi, mutta hän näyttää kuitenkin halunneen lievästi tukea piispaa.

 

Oltuaan kappalaisena seitsemän vuotta tuli Gabrielista 1665 isänsä jälkeen Ulvilan kirkkoherra. Hänen sivistyneitä harrastuksiaan osoittaa, että hän pari vuotta virkaa hoidettuaan antoi lääninrovastilleen Huittisten kirkkoherralle Andreas Keckoniukselle selostuksen seurakunnassa tavattavista muinaismuistoista, esimerkiksi Ulvilan kirkossa säilytetyistä keskiaikaisista asiakirjoista. Hiippakunnan pappeinkokouksessa 1669 hän toimi puheenjohtajana. Myöhemmin hänet mainitaan lääninrovastina.

 

Gabriel kuoli 1682. Kristina Udnie eli vielä vanhana leskenä pakolaisena 1716 Ruotsissa isonvihan aikaan.

 

Ylemmässä kuvassa Ulvilan kirkon 1500-luvulta peräisin oleva messukasukka, joten mm. Gabriel on todennäköisesti käyttänyt. Pyhää Olavia esittävä puuveistos hankittiin 1430-luvun alkupuoliskolla Ulvilan kirkkoon. Kiitos tekstistä ja kuvista RR!

Lähettänyt Juha klo maanantai, marraskuu 10, 2008

Tunnisteet: Archtopolitanus, Pori, Ulvila

1 kommenttia:

 

Juha kirjoitti...

 

    Gabriel Arctopolitanuksella oli vielä tytär Anna, s. kuoliniän perusteella 7.1.1666, kuoli Marttilassa 12.11.1712, puoliso Gustaf Säkylensis, k. Marttilassa 1723.

.

Puoliso: Agneta Ladd (Törnas) (13259), Taulusta 129, Tuorsnäsin ratsutilalta, s. Pori, k. 17.12.1671.

Vanhemmat Matti Ladd (Törnas) ja nn.

     Lapset:

     1. Gabriel Grerorii Arctopolitana, s. 1627. Tauluun 129.

     2. Thomas Gregorii Arctopolitana

     3. Katarina Arctopolitana, k. 8.6.1702 Pirkkala

     4. Kristiina Arctopolitana, k. 3.1.1687

     5. Gregorius Gregorii Arctopolitana, Porin triviaalikoulun rehtori, k. 1679

 

Taulu 131

XIII  Peter Udnie (13260), Ruotsin aatelinen nro 375, s. 1610 Skotland, k. .7.1656 Rautu. Täällä on pitkä juttu ja sen perässä 53 kommenttia täsätä suvusta

http://juhansuku.blogspot.com/2007/09/udny-of-tillery.html

18.9.2007

Udny of Tillery

Skotti Peter Udnie (k. 1656) tuli kantaisäksi suvulle, joka sai paikan Ruotsin ritarihuoneella nimellä Udnie no. 375. Kolmessa ruotsinkielisissä genealogisessa teoksessa (Anrep, Elgenstierna, Ramsay ) esitellään myös Peterin isän nimi.

 

Sekä Elgenstierna että Ramsay pitivät ratsumestari Peter Udnien isänä rääveliläistä kauppiasta Robert Udnieta. Peterin saman niminen poika nimitti kuitenkin Robertia ruotsinkielisellä sanalla "frände", sukulainen, jota tuohon aikaan ei olisi missään nimessä käytetty isoisästä ja sanoi myös, että hänen vanhempansa (Peter vanh. ja Anna) eivät koskaan käyneet maassa, jossa Robert siihen mennessä oli asunut 10 vuotta. Ramsay vielä sekoitti asiaa tiedollaan, että Robert Udnien perilliset (arvingar) olivat Viipurissa, kun hänen käyttämässään alkulähteessä todellisuudessa lukee "perintösaatava" (arvskap).

 

Räävelin Robertilla oli näin ollen kuollessaan saatavia Viipurissa, ei perillisiä. Sen lisäksi on olemassa sukuselvityskirje (päivätty Edinburghissa 29.1.1636), jonka mukaan newburghilainen Johan Udnie oli Robert Udnien veli ja lähin perijä; heidän vanhempansa olivat Arthur Udny ja Margareta Pittendreich. Elgenstiernan ja Ramsayn olettamus, että Peter vanh. olisi ollut Räävelin Robertin poika on siis väärä.

 

Kolmas genealogi, Anrep, esittää sen sijaan ratsumestari Peter Udnien isäksi Tilleryn Wilhelm Udnie. Nimen Anrep oli saanut eräästä Edinburghissa 1634 kirjoitetusta asiapaperista, johon myös perustuu suku Marcks von Wurtenbergin genealogia (näistä tuli Ruotsissa 1720 aatelissuku no. 1726).

 

Jostain syystä Anrep jätti pois asiakirjassa mainittu Wilhelmin vaimon nimen, leski Catharina Neilsonne, joka eli vielä 1634. Tämän kirjeen originaalin nykyistä paikkaa ei enää tiedetä, joten ei voida varmuudella sulkea pois väärennöksen mahdollisuutta. Toisaalta elossa olevan henkilön valinta äidiksi olisi melkoinen huono valinta, mikäli haluaa tietoisesti väärentää sukupuunsa.

 

Eräässä skotlantilaisessa sukuselvityksessä (The Genealogist 1877, vol. 11, Udny of that Ilk, s. 4-6) on eräs William Udny of Tillery (silloisen suvun päämiehen serkku), joka voisi olla Anrepin mainitsema Tilleryn Wilhelm Udnie, Peter Udnien isä. Sitä tukee myös se, että tämän Williamin äiti taulukon mukaan oli Lyell-sukua; Peterin taas sanottiin olevan Udnie- ja Bomalodie-Lyel -sukua (Anrep virheellisesti kirjoittanut Lyet).

Ruotsalaisen Udnie no. 375 -suvun käyttämä vaakuna - 3 ranskalaista liljaa ja 2 vinttikoiraa hyppäämässä peuranpäätä kohti - on yksityiskohtia myöten sama kuin skotlantilaisella aatelissuvulla.

 

Kuvissa vuonna 1647 aateloidun Udnie no. 375 -suvun vaakuna sekä suvun linna Aberdeenin lähellä. Linna on rakennettu 1400-luvulla, mutta paikalla on jo aiemmin saattanut olla jonkinlainen varustus. Vuonna 1634 suku muutti Knockhall Castleen, mutta tuo linna paloi. Udnyn linnaan suku palasi 1700-luvulla ja se on vielä 2000-luvulla suvun jälkeläisten hallussa.

 

 

Skotlanti Udnie Udny

Lähettänyt Juha klo tiistai, syyskuu 18, 2007

Tunnisteet: Skotlanti, Udny

53 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

 

    Udney-suvun asiakirjat olivat esillä ruotsalais-skotlantilaisten näyttelyssä Tukholmassa 1960-luvulla, mutta muutamat Peter Udneyn ja Anna Ruuthin asiakirjat löytyvät Ruotsin arkiston Biographica-kokoelmassa nykyään. Peter Udnÿ sitten Udnie eli Petrus Udney on kotoisin Aberdeenin seudulta. Hän nai, ainakin J.W.Ruuthin mukaan (kts. vanhan Viipurin historian kirjan loppuosassa; raatimiehen luettelo), majuri Erik Jönssonin tytär (mahdollisesti Anna Ruuthin tytärpuoli). Mutta hän nai Anna Juhontytär eli Johansdotter vuonna 1630 (erään Suomen Biograhica-kokoelman Anna Ruuth-asiakirjan tulkinnan mukaan). Erään Porvoon kaupungin asiakirjan [vuodelta 1648] mukaan, että Peter Udnie oli naimissa erään Anna Ruuthin kanssa - mahdollisesti Anna Bertilsdotter Ruuth i Finland. Anna Ruuth ja miehensä Peter Udnie vanhempi myivät Ruuth-suvun vanha tila herra Königille v. 1648 - erään tulkinnan mukaan, että Anna Johansdotterin isä kuuluisi Ruuth-sukuun, mutta mielestäni se olisi mahdoton. Epäselvälle jäi, kuka oli se Anna Ruuth joka olisi Peter Udnien kolmas vaimo.. Lisäksi Peter Udnien poika eli luutnantti Peter Udnie nuorempi oli naimissa kaksi kertaa. Hänen ensimmäisensä vaimo oli Christina Willman (kuuluu Wildeman-sukuun vaikka sen jäsenet kutsuivat itse Willmaniksi), mutta toisen vaimon nimi on Brita Ridder (Inkerimaan oikeusasiakirjan mukaan) [joka leskenä] joutui matkustamaan Hattulasta Pähkinälinnaan ilmoittamaan ettei Peter Udnie nuoremmin lapset kiinnostaneet Massetina-nimisestä tilasta. Olen myös lukenut erään kirjan jonka mukaan, että Udnie-suku istui Ruotsin ritarihuoneessa vuoteen 1668. Syitä en tiedä, mutta Ulrik Udnie ja veljensä veivät erään asian hovioikeuteen vuonna 1668, mutta hovioikeuksen asiakirja, joka koskee Udnie-sukua, tuhoutui todennäköisesti Turun palossa. Vain pieni maininta tästä asiasta löytyy Inkerimaan oikeusasiakirjasta. Peter Udnie vanhemmin vanhemmat ovat Guilhelmus eli William Udney de Tillery ja Katherine Neilsoune. Erään aberdeenilaisen asiakirjan mukaan, että eräs William Udny-niminen herra myi Tillery-tilan Seton de Minneis-suvulle, mutta Forbes-suku sai Tilleryn 1700-luvulla. Mahdollisesti rauniolinna nimeltään ´castle of Foveran´ nykyään. Peter Udnien äiti Katherine Neilsoune on mahdollisesti kauppias Johnne Reidin ja Margaret Neilsounen avioton tytär, mutta tämä asia selvitellään yhä. Robert Udnie oli lapseton koska hän oli Schwarzenhaupter-killan vanhempi jäsen. Schwarzenhaupter-killan säännön mukaan, että jäsen pystyy sinkkuna - jos menee naimisiin, joutuu erottamaan Schwarzenhaupter-killasta. Ruotsin ritarihuoneen Udnie-sukutaulun mukaan, että John Udnie (joka asuu Edinburghissa) haluaa saada Robert Udnien perintöä. Ruotsin kuningatar Christina on päättänyt että Robert Udnien perintö menee Peter Udnielle koska John Udnie ei ollut ruotsalainen kansalainen vaan asuu Skotlannissa.

.

Vanhemmat William Udny of Tillery ja Catharina Neilsonne.

Puoliso: Anna (13261), Taulusta 129, s. 1620 Ruotsi, k.  Ruotsi.

Vanhemmat Johan ja Anna Ruuth.

     Lapset:

     1. Kristian Udnie, s. . Tauluun 129.

     2. Anna Udnie

     3. Sofia Udnie

     4. Sara Regina Udnie

     5. Peter Udnie

Taulu 141

XIII  Matti Kerko (13244)

Puoliso: nn (13245), Taulusta 140

     Lapset:

     1. Kleme Kerko, s. . Tauluun 140.

     2. Riitta Kerko

Taulu 144

XIII  Yrjö Huiskari (9492), Talollinen, Loimaa, Manninen Huiskari.

Puoliso: n.n (9493), Taulusta 143

     Lapset:

     1. Michel Huiskari, s. 1600. Tauluun 143.

Taulu 151

XIII  Tuomas Klementinpoika Juse (10658), Isäntä 1610-1622.

Vanhemmat Klementti Markunpoika Juse ja nn.

Puoliso: nn (10659), Taulusta 150

     Lapset:

     1. Juuse Juse, s. . Tauluun 150.

Taulu 157

XIII  Mikko (6394)

Puoliso: Margareta Matintytär (5428), Taulusta 156

     Lapset:

     1. Simo Brungi, s. . Tauluun 156.

Taulu 169

XIII  Evert von Jordan (1589), (Aatelinen, sukunro 243, 21).

Vanhemmat Hans von Jordan ja Margareta von Gripenberg.

Puoliso: Catarina von Bohm (1629), Taulusta 168, (Aatelinen), s. Brandenburg.

Vanhemmat Caspar von Bohm.

     Lapset:

     1. Mikael Evertsson von Jordan, s. 1560. Tauluun 168.

Taulu 170

XIII  Bartold von Grüllen (1627), Fellinin pormestari (aatelinen), s. 1530 Westfalen, aika arvioitu lapsenlapsen syntymäajasta.

Puoliso: Christina Storck (1628), Taulusta 168, s. 1530 Fellin, aika arvioitu lapsenlapsen syntymäajasta.

     Lapset:

     1. Anna von Grüllen, s. 1560. Tauluun 168.

Taulu 174

XIII  Håkan Nilsson Sunnäs (224), "Blev uppkallad efter en äldre broder,som av räddhåga bortrymt för det han under lek i yngre år med en liten båge skjutit ut ögat på en gosse, och sedan aldrig kom åter." Talollinen, s. Ruotsi, Värmlanti. Talollinen Ölmen kihlakunnan Sunnäsissä.

Vanhemmat Nils ja Åsa.

     Lapset:

     1. Nils von Eneskjöd, s. . Tauluun 173.

Taulu 176

XIII  Otto Johan von Grothusen (1639), Ratsumestari(aatelinen,sukunro276)Käkisalmen Sotajoukkojen Komentaja,Uudenmaan Ratsuväkilippukunnan Päällikkö.Koko Suomen ensimmäinen Jahtimestari.Majuri, kartanon omistaja, s. n 1586

Meselov Liivinmaa, k. 1656 Ahlainen, Kellahti. Aateloitu 1642

    Kellahden ratsastilan isäntä 1614-53., s. 1570 Meselov,Liivinmaa, k. n. 1653 Ahlainen. Eeva Ojasen Tammelan historia I s 109

Mielenkiintoinen tekstiosuus. "Kun Kallion Ryhtä oli siirtynyt kruunulle vuonna 1604, se annettiin prin vuoden kuluttua saksalaissyntyisen Sven Bucht rälssitilaksi. Hänen tuli kustantaa sieltä ratsu. Hän sai kantaa lisäksi veroja Riihivalkaman taloista ja Sukulan Knaapilta ja Tolpalta. Otto Grothusen oli saksalaissyntyinen Uudenmaan ratsulippukunnan komentaja, joka sai rälssitilakseen Häviän Isontalon. Hän kustansi sieltä ratsun ja sai sitten tilalle määräajaksi säterivapauden. Ratsutilaan liitettiin Linkaan Mäkilä. Lisäksi Grtothusen sai kantaa veroja Letkun Jaakkolasta ja Puosilta sekä Patamolta vuonna 1631. Myöhemmin 30-vuotisen sodan aikana Häviän Isotalo määrättiin Banerin komppanian saarnaajan virkataloksi ja tällöin aputilat maksoivat veronsa muualle."

Molemat herrat ovat meille sukua. Bucht äidin kautta ja Grothusen isän kautta

 

Koivumäki sivustosta:

Otto von Grothusen syntyi vuonna 1586 Meselovissa Liivinmaalla. Aikuisikään ehdittyään hän, monien muiden Baltian aatelisten tavoin, vannoi uskollisuudenvalan Ruotsin kuninkaalle.

Aluetta hallinneet Puolalaiset eivät katsoneet tätä hyvällä. Ruotsi teki valtausyrityksiä Liivinmaalla, mutta vuosina 1601-1602 yritykset kuitenkin päättyivät tappiollisesti. Otto von Grothusen menetti kaiken omaisuutensa ja muiden Ruotsia puolustavien aatelisten tapaan hänen oli lähdettävä maasta.

Grothusenista tuli Ruotsin sotavoimien upseeri. Hänet ylennettiin ratsumestariksi 1612.

Grothusenin uskollisuus ja sota-ansiot palkittiin 16.4.1614. Hän sai Norrköpingin kokouksen ehdoin mm Ulvilasta 14 taloa. Talojen joukossa oli kuusi taloa Kellahdelta ja yksi Lyttylästä. Näillä läänityksillä Otto von Grothusenin menetykset Liivinmaalla oli korvattu.

Aluksi Grothusen kirjoitti nimensä liitteksi ”till Liittoböle”, joten Lyttylä on ilmeisesti ollut hänen perheensä ensimmäinen asuinpaikka.

Ratsumestari Grothusen, jota eräissä lähteissä mainitaan majuriksi, jätti sotimisen 1630-luvun alussa. Tällöin hän oli jo 60-vuotias. Hän muutti Kellahden kartanoon, josta hän valvoi rälssejään.

13.1.1631 Grothusen sai säterioikeudet.

1632 Kellahdella oli myös käytössä tuulimylly.

Vuonna 1634 Kellahden kartanon voutina toimi Petteri Larsson. Tällöin majurin palveluksessa oli seitsemän renkiä, yhdeksän piikaa, kaksi miespuolista palvelijaa, kokki, kaksi kalastajaa, seppä Jacob ja puuseppä Erik. Kolme vuotta myöhemmin Kellahden tilan viljelijänä toimi Otto von Grothusen nuorempi. palvelusväen määrä puolittui.

Suomen suuriruhtinaskuntaan muodostettiin 1600-luvulla jahtivoutijärjestelmä, jonka tehtävänä oli tehostaa petojen metsästystä.

Vuonna 1638 Otto von Grothusen nimitettiin koko Suomen ensimmäiseksi jahtimestariksi.

Hänen valvonnassaan olevat käräjien valitsemat jahtivoudit järjestivät petojen pyynnin, pitivät silmällä pitäjäläisten rakentamia susiansoja ja järjestivät tarvittaessa suuria jahteja.

Majuri Otto von Grothusen aateloitiin vuonna 1642, jolloin hänet otettiin aatelismiehenä Ruotsin ritarihuoneen jäseneksi. Kokemäeltä hän sai vielä 2.5.1653 haltuunsa kuusi rälssitilaa, joista yksi sijaitsi Köörnilässä, kaksi Hyrkölässä, kaksi Järilässä ja yksi Sonnilassa.

Kauan Otto ei kuitenkaan ehtinyt nauttia näistä tiluksistaan, sillä hän näyttää kuolleen samana vuonna n. 83-vuotiaana. Hänet on haudattu Porin kaupungin kirkkoon. Hänen hautansa kuitenkin tuhoutui myöhemmin kirkon palon yhteydessä.

Majuri oli myötämielinen Porin kirkkoa kohtaan. Vuonna 1643 hän lahjoitti kirkolle hopeisen ehtoolliskannun, joka painoi 72 luotia. Kannussa oli Grothusen-suvun vaakuna ja sen jalkaan oli kaiverrettu O.G. Tämä kallisarvoinen muinaiskannu kuitenkin valettiin uudestaan 1733, jolloin siihen lisättiin 28 luotia hopeaa ja kullattiin sisältä. Grothusenin nimi ja vaakuna säilyivät kuitenkin tässäkin kannussa. Otto lahjoitti veljensä Henrikin kanssa Porin kirkkoon vuonna 1643 kahdeksanhaaraisen kynttiläkruunun.

Vuonna 1631 hän oli lahjoittanut kirkolle samettisen alttarivaatteen. Tästä tehtiin myöhemmin piispanpenkin peite, mutta koko komeus tuhoutui Porin kirkon palossa 1852.

Ratsumestari Otto von Grothusenin mukana kulkeutui kuumaa balttialais-saksalaista aatelisverta Liivinmaalta Satakuntaan. Otto von Grothusenin jälkeläisten suonissa virtaa von Tiesenhausenien, von Ungernien, von Rosenien, von Wrangelien, von Ludinghausenien, von Friksien ja monien muiden aatelisten verta, jotka vuosisatojen ajan päättivät Itämeren maakuntien kohtaloista.

 

http://www.jannekaisanlahti.net/vladimir.html

Tultaessa Christofferin ja Catharinan poikaan Otto von Grotthuseniin (1568-1656) tullaan vihdoin mieheen, jonka kautta Vladimir Suuren ja Rurikidien veri tässä sukulinjassa saapuu Suomen kamaralle. Liivinmaalla Meselovissa syntynyt Otto oli sotilas, ratsumestari ja lopulta hän kohosi arvoltaan majuriksi. Vuonna 1614 hänet mainitaan Suomessa Kellahden kartanon isäntänä. Porin seudulta hän sai haltuunsa myös Ahlaisten kartanon. Ruotsin ritarihuone merkitsi hänen sukunsa aatelissuvuksi kotimaisten aatelissukujen joukkoon.

Vanhemmat Christoffer von Grothusen ja Catharina von Lüdinghausen.

1. Puoliso: Elin Lepas, Leijon (6217), Taulusta 175, Otto von Grothusenin vaimo oli Elin Hansdotter Lejon, joka oli Liivinmaan maaherran Hans Björnsson Lejonin ja Karin Henriksdotter Horn af Kancasin tytär. Elin oli äitinsä kautta sukua kuuluisalle sotapäällikkö Evert Hornille: Elin ja Evert olivat serkuksia., s. 1582, k. 23.2.1616 Turku.

Vanhemmat Hans Björnsson Lejon ja Karin Horn af Kanckais.

     Lapset:

     1. Otto von Grothusen, s. . Tauluun 175.

     2. Axel von Grothusen, Kapteeni (aatelinen, sukunro 276), k. 1645 Mähren, Brünn, vid belägringen

     3. Georg Christoffer von Grothusen, (Aatelinen, sukunro 276)Majuri, k. 6.2.1670 Källfjärd

2. Puoliso: Margareta Rehbinder (6213), s. 1605.

Vanhemmat Bernhard Henriksson Rehbinder ja Elisabet von Vietinghoff.

     Lapset:

     4. Johan von Grothusen, Majuri (aatelinen, sukunro 276), k. 4.6.1656 Puola, Novo Dwor, armeijan leirissä

     5. Henrik von Grothusen, Kapteeni tai ratsumestari (aatelinen, sukunro 276), s. 1629 Ahlainen, k. 1666 kaatui sodassa

Taulu 181

XIII  Jaakko Mikonpoika (3682), Talollinen, s. Koski Tl,Patakosken Sarja.

Vanhemmat Mikko Jussinpoika.

     Lapset:

     1. Nuutti Jaakonpoika, s. . Tauluun 180.

Taulu 197

XIII  Jöran Henrikson Värri (66), isäntä 1566-1586, s. 1530. Jöran Henriksson Wärri. (Lapsi 20). Syntynyt karkeasti arvioiden 1530 - 1540 Marttila. Tal.pka-talollinen/Karinainen, Mäenpää, Wärri (isäntä 1567-1686) - vaimo Gertrud.

Yrjön isä Hindrich Hindrichsson oli Mäenpään Wärrin isäntä 1533-1565. Toinen poika, Sigfrid, meni Mäenpään Juliukseen.

.

Vanhemmat Hindrik Hinrikson Värri.

Puoliso: Gertrud (63), Taulusta 196

     Lapset:

     1. Eskils Värri, s. 1560. Tauluun 196.

Taulu 206

XIII  Yrjö Matinpoika Näppäri (288), Isäntä Loven Näppäri 1632-1658, talo autiona 1625-1631, s. 1620.

Puoliso: Dordi Simontytär (289), Taulusta 205

     Lapset:

     1. Vappu Näppäri, s. 1640. Tauluun 205.

     2. Maisa Näppäri

Taulu 224

XIII  Tuomo Yrjönpoika (4310), s. Karinainen, Kyrön Tuomola.

Vanhemmat Yrjö Heikinpoika Mikola.

Puoliso: Kaarina (4311), Taulusta 223

     Lapset:

     1. Sakari Tuomonpoika, s. Karinainen, Kyrön Tuomola

     2. Heikki Tuomonpoika, s. . Tauluun 223.

Taulu 234

XIII  Pertti Jaakonpoika Tohna (9511), Ratsutilallinen 1605-14, edellinen isäntä Ambrosius Heikinpoika.

Vanhemmat Jaakko Tohna ja n.n.

Puoliso: n.n (9512), Taulusta 233

     Lapset:

     1. Mikko Pytty, s. . Tauluun 233.

Taulu 239

XIII  Matti Markula (10947), (isäntä 1614-1650, k. 1654.

Vanhemmat Heikki Markula ja nn.

Puoliso: Kerttu (10948), Taulusta 238

     Lapset:

     1. Thomas Markula, s. 1610. Tauluun 238.

Taulu 242

XIII  Sigfrid Enevaldsson Sipilä (7582), Tal.pka-talollinen Loimaa,Kauhanoja, Sipilä - isäntä 1615-1635 - vaimo Vappu k. 1596, k. 1638 Loimaa.

Puoliso: Vappu (7583), Taulusta 241 k. 1569.

     Lapset:

     1. Staffan Sipilä, s. 1570. Tauluun 241.

Taulu 253

XIII  Pertti Martinpoika (4336)

     Lapset:

     1. Riitta Pertintytär, s. . Tauluun 252.

Taulu 287

XIII  Josef Stefansson (10079), Kossila Haudankorva Forssa Edellinen isäntä, mahd isä.

Vanhemmat Stefan Josefsson ja nn.

Puoliso: nn (10080), Taulusta 286

     Lapset:

     1. Henrik Jaakkola, s. . Tauluun 286.

Taulu 297

XIII  Grels Sigfridsson Tolppa (10182), isäntä 1607-34, k. 1652 Tammela.

Vanhemmat Sigfrid Grelsson Tolppa ja nn.

Puoliso: nn (10183), Taulusta 296

     Lapset:

     1. Thomas Tolppa, s. . Tauluun 296.

Taulu 322

XIII  Thomas Mårtensson Isotalo (9547), isäntä 1581-1662, s. Tammela, Hykkilä, Isotalo. Tammelan historia s 124,125 mainitaan Hykkilän Jussilan Tuomas Matinpoika. 1621 Puolan sodan ja 1601 ratsutilojen yhteydessä. Lienee tämä sama Tuomas.

Vanhemmat Mårten Persson Isotalo ja n.n.

Puoliso: n.n (9548), Taulusta 321

     Lapset:

     1. Johan Isotalo, s. . Tauluun 321.

     2. Yrjö Isotalo, isäntä 1634-1639

Taulu 329

XIII  Thomas Matsson Humalainen (6837), Tammelan kirkonkylän Humalaisten isäntä 1539-67. Tammelan historia 1 s 76 Tammelan kylä,  Humalaisen talo Maakirjassa mainittu 1539 mainittu isäntä Tuomas Matinpoika voisi olla Sukkulan Humalaisen Matti Pietarinpojan poika

.

     Lapset:

     1. Markus Humalainen, s. . Tauluun 328.

Taulu 31

XIII  Erik Anttila, Uppa (8016), Ilmajoen Uppan isäntä 1595-1607, s. 1560.

Vanhemmat Niilo Matinpoika Anttila ja n.n.

Puoliso: Rakel Uppa (8017), Taulusta 30, s. 1560.

Vanhemmat Olavi Matinpoika Uppa ja Marketta.

     Lapset:

     1. Jaakko Uppa, s. 1595. Tauluun 30.

Taulu 32

XIII  Matti Laurinpoika Stutaeus (786), Ilmajoen kirkkoherra 1571-1597, maakauppias, s. 1550 Naantali, Turku, Lappo, k. 1597 Ilmajoki,huovien pahoinpitelemänä. 8796   Matti Laurinpka Stutaeus (Stuut); synt. noin 1550, kuoli Ilmajoki, 1597. [Huom: Ilmajoen toinen kirkkoherra. Matti ja Sofia olivat luultavasti syntyisin Turun seuduilta. Naantalin lähistöltä tunnetaan Stuut- nimi jo 1500-luvulta.--- (Luopajärven Köykkä-suku 20v 1992 -julkaisu )) ---(((STUUT (Stutaeus), Matti Laurinpoika, kirkkoherra 1571-97, maakauppias. Ilmajoen toisen kirkkoherran Matti Laurinpoika Stuutin syntyperää ei tunneta, mutta mahdollisesti hän oli kotoisin Lounais-Suomesta niin kuin monet muutkin Pohjanmaan 1500-luvun papit. Ilmajoelle tultuaan hän näyttää valvoneen tarmokkaasti sekä omia että nuoren seurakuntansa etuja. Niinpä hän kävi kesällä 1574 Tukholmassa anomassa viljapalkkaansa korotusta ja saikin Juhana III:n myöntämään puoli lästiä (24 tynnyriä) sen yhden lästin lisäksi mikä hänelle entuudestaan pitäjän viljakymmenyksistä kuului. Nelisen vuotta myöhemmin kirkkoherra Stuut sai hankituksi lisäjyviä kirkon ylläpitoon. Melko usein hän kirjoitti anomuksia ja todistuksia seurakuntalaistensa puolesta. Tukholman matkoillaan hän lienee käynyt ahkerasti kauppaa sillä hänet on merkitty virallisesti mm. vuoden 1591 maakauppiasluetteloon. Hänen hallussaan oli tällöin koko manttaalin talo, jossa oli 2,3 punnanalaa (2,4 ha) peltoa 1 hevonen, 10 lehmää ja 6 eläintä nuorta nautakarjaa.Kuten useimmat Etelä-Pohjanmaan papit kirkkoherra Stuut asettui nuijasodan aikana sanankuulijainsa puolelle, mutta sai maksaa rohkean kannanottonsa hengellään. Helmikuun 5. päivänä 1597 eli vajaat kolme viikkoa ennen Santavuoren taistelua marski Klaus Fleming lähetti Tammerkoskelta Ilmajoelle muutamia huoveja tiedustelemaan ja tuomaan kirkkoherra Stuutille varoitusta, ettei hän johtaisi laumaansa yhtä huonosti, kuin Rautalammin pappi, joka oli joutunut Flemingin vangiksi. Seuranneet tapahtumat osoittavat, ettei Stuut ottanut marskin varoituksesta vaarin. Heti Santavuoren taistelun jälkeen hän joutui perheineen rartsumiesten pahoinpitelyn kohteeksi. Pohjanmaan vanhojen pappisluetteloiden mukaan kuningas Sigismundin puoluelaiset löivät kirkkoherra Stuutin kuoliaaksi hänen tullessaan omassa eteisessään heitä vastaan toisessa kädessään olutkannu ja toisessa kirkonavain. Näyttää siltä kuin hän olisi yrittänyt hyvittää vainoajiaan oluella, mutta ei saanut enää armoa. Eivätpä Flemingin huovit säästäneet hänen vaimoaankaan. Majaillessaan joulukuussa 1601 Turun linnassa Kaarle herttua myönsi kirkkoherra Stuutin leskelle Sofia Grelsintyttärelle kymmenen vuoden verovapauden nimenomaan siksi, ettei hän muuten kyennyt sotamiesten rammaksi lyömänä elättämään pieniä lapsiaan. Myöhemmin eräästä näistä lapsista, Jaakkima Matinpoika Stutaeuksesta tuli Turun koulun rehtori ja kaupungin kirkkoherra. - lähde: http://www.netikka.net/pallo/laimi.htm#Taulu%2036 )))].

.

Vanhemmat Lauri Stutaeus, Mulle.

Puoliso: Sofia Gregoriuksentytär (787), Taulusta 30, Isännöi 1604-1607, s. 1560, k. 1607.

Vanhemmat Gregorius ja nn.

     Lapset:

     1. Matti Lahti, s. 1583. Tauluun 100.

     2. Joachim Stutaeus, Turun kirkkoherra 1615-1633, s. 4.1595 Ilmajoki, k. 1633 Turku

     3. Barbro Mulle, s. 1595. Tauluun 30.

Taulu 55

XIII  Klementti Talosela (8035), Ilmajoen Kokkolan Yli-Taloselan isäntä 1623, s. 1570.

Vanhemmat Franssi Talosela ja n.n.

Puoliso: n.n (8036), Taulusta 54

     Lapset:

     1. Sigfred Sipi Talosela, s. 1630. Tauluun 54.

 

Taulu 56

XIII  Franssi Rahnasto (8041), Rahnaston isäntä 1644-1656, s. 1610 Ilmajoki, k. 1656 Ilmajoki.

Vanhemmat Frans Rahnasto ja n.n.

Puoliso: Valborg Kurikka (8042), Taulusta 54, s. 1610 Kurikka.

Vanhemmat Markku Vähä-Kurikka ja Kerttu Krekola.

     Lapset:

     1. n.n Rahnasto, s. 1630. Tauluun 54.

Taulu 60

XIII  Tuomas Matinpoika Havuinen (12164), Havuselan isäntänä Tuomas Matinpoika 1599-1642 (Sar:TalHal).

Vanhemmat Matti Erkinpoika Havuinen ja nn.

Puoliso: nn (12165), Taulusta 59

     Lapset:

     1. Lauri Havuinen, s. 1600. Tauluun 59.

Taulu 62

XIII  Pentti Peltoniemi (6969), Sihtolan isäntä välillä 1549 - 1570, s. 1509 Ilmajoki, k. 1570 Ilmajoki.

Vanhemmat Pentti Peltoniemi ja Agata (???), Peltoniemi.

Puoliso: Kaisa Peltoniemi (6970), Taulusta 61, Isännöi 1571,1573-1574, s. 1534 Ilmajoki.

     Lapset:

     1. Juho Sihtola, Isäntä 1572,1575-1578, k. 1578

     2. Sikstus Sihtola, s. 1551. Tauluun 61.

Taulu 72

XIII  Martti Aro (13020), Isäntä 1602-1631., s. 1562 Kauhajoki.

Vanhemmat Martti Vähä-Tuisku ja nn.

Puoliso: nn (13021), Taulusta 71

     Lapset:

     1. Hannu Ikkelä, s. 1594. Tauluun 71.

 

Taulu 73

XIII  Pentti (13018)

Puoliso: nn (13019), Taulusta 71

     Lapset:

     1. Martta, s. . Tauluun 71.

Taulu 82

XIII  Juho Kurikka (8049), Isäntä Kurikan Iso-Kurikassa 1582-1611, s. 1548, k. 1597.

Vanhemmat Mikko Kurikka ja n.n.

Puoliso: n.n (8050), Taulusta 81

     Lapset:

     1. Markku Vähä-Kurikka, s. 1580. Tauluun 81.

     2. Thomas Iso-Kurikka, isäntä 1616-1633, s. 1587, k. 1634 mestattu ja teilattu

 

Taulu 83

XIII  Kreko Hirvi (8051), Isäntä 1560-1607, s. 1540 Kurikka, Hirvelä, k. 1608 Kurikka Krekola.

Vanhemmat Matti Hirvi ja n.n.

Puoliso: n.n (8052), Taulusta 81

     Lapset:

     1. Kerttu Krekola, s. 1582. Tauluun 81.

Taulu 87

XIII  Jaakko Pentinpoika Ilkka (148), Peltoniemi, Isäntä 1585-97 Ilmajoen nimismies 1586-88 Isäntä 1585-1597,nuijapäällikkö, s. 1545, k. 27.1.1597 Isokyrö Kontsaan saari. ILKKA Jaakko, nuijamiespäällikkö. Isä oli Ilmajoen Ilkkalan talon isäntä Pentti Jaakonpoika, joka isännyysvuosinaan 1553—84 oli Etelä-Pohjanmaan varakkaimpia talollisia.

 

— Jaakko Pentinpoika, joka vasta mainitaan Ilkka nimisenä, ryhtyi hoitamaan Ilkkalan talon isännyyttä 1585 ja saattoi pian isänsä viimeisinä hallintavuosina jonkin verran taantuneen talon entiseen vaurauteensa. Lähteet vaikenevat täydellisesti Jaakko Ilkan aikaisemmista toimista, mutta jo 1586—88 hän oli Ilmajoen nimismiehenä. Samanaikaisesti hän ilmeisesti jo toimi maakauppiaana, koskapa oli 1586 voudin puolesta viemässä Pohjanmaan veroja Tallinnaan. Luultavaa on, että hän samalla hoiteli omiakin kauppa asioitaan, sillä nimismiehenviran jätettyään hän oli 1590 voin- ja tervanvientimatkalla Tukholmaan ja näyttääkin sitten kokonaan keskittyneen maakauppiaan edulliseen toimeen. Kauppasuhdanteiden huononnuttua ja kruununkin tiukennettua otettaan maakauppiaisiin nähden, Ilkka ryhtyi yrittämään uudella alalla. Nähtävästi vuodesta 1591 lähtien hän piti peräti kahta ratsumiestä talonsa puolesta kruunun palveluksessa. Liittyipä Ilkka itsekin ratsumiehenä valtiovallan joukkoihin saaden Turussa 1592 todistuksen siitä, että oli jo osallistunut kolmeen sotaretkeen. Par'aikaahan oli käynnissä Täyssinän rauhaan päättynyt ns. viisikolmattavuotinen Venäjän sota (1570-95.) Jo nimismiehenvirkaa hoitaessaan Ilkka oli nauttinut talonsa puolesta verovapautta ja ratsumiespalveluksistaan Ilkka niinikään sai tilansa verovapaaksi, saipa vielä oikeuden periä lisäkorvausta talonpojilta ns. linnaleirin avulla. Lisäksi hän oli 1592 llkkalan lähistöltä ostanut Matti Eerikinpoika Savolaiselta tilan, jonka pellot hän muutti niityiksi ryhtyen uuden talonsa avulla hoitamaan karjatalouttaan. Hallanarkuuteen vedoten hän sai käräjillä 1594 tämänkin tilansa verovapaaksi. Näin Ilkka suurtalonpoikana erittäin selvästi oli erottunut EteläPohjanmaan talonpojista ja hänen asemansa oli täysin verrattavissa alueen virkamiesten ja ratsupalveluksen perusteella verovapautta nauttineiden suurtalonpoikien asemaan.

— Oltuaan tähänastisen toimintansa johdosta kuningas Sigismundin Suomeen asettaman käskynhaltijan Klaus Flemingin alaisina olleita sotilas- ja virkamiespiirejä lähellä Ilkka suoritti kuitenkin elämässään ratkaisevan käänteen syistä, joihin lähteistä ei saa varmaa vastausta. Kaarle-herttuan ja Flemingin välisessä kiistassa hän asettui — mahdollisesti tulevia kauppaetujaan ajatellen — Kaarleherttuan puolelle. Niinpä lIkka sai 1595 vastauksensa tiedusteluunsa Kaarle-herttuan asianajajalta Hannu Fordellilta luvan ottaa Klaus Flemingin ratsumiehiltä heidän kokoamansa viljan pois. Yritys kuitenkin epäonnistui ja Ilkka joutui tammikuussa 1596 vankina Turun linnaan, josta hän kesällä samana vuonna pääsi karkaamaan vaatteistaan kietomansa köyden avulla ja palaamaan Pohjanmaalle. Ilkan suunnanmuutos aikaansai sen, että hänen oli pakko toimia siitälähinkin Flemingiä vastaan, mikäli aikoi pitää kiinni eduistaan Pohjanmaalla. Välienselvittelyn Kaarle -herttuan ja Flemingin välillä ollessa näköpiirissä, Fleming huolimatta vastatehdystä rauhasta (1595) piti huovejaan Pohjanmaalla linnaleirissä talonpoikien ruokittavina vaikka pohjalaiset olivat saaneet Juhana III:lta vapautuksen linnaleiristä luvattuaan puolustaa alueitaan venäläisiä vastaan. Kaarle-herttua, joka kärkkäästi käytti talonpoikia liittolaisinaan propagandataistelussaan Flemingiä vastaan, kehoitti lopulta talonpoikia hakemaan itselleen omin voimin oikeutta ja seurauksena oli nuijasodan syttyminen vuoden 1596 lopulla. Ilkka oli siihenastisen toimintansa ja yhteiskunnallisen asemansa johdosta oikeutettu johtajaksi ja luultavasti hänen sotilaallinen kokemuksensa nosti hänet vihdoin nuijapäälliköistä ensimmäiseksi. Näin Ilkka oli joutuva taisteluun entisiä asetovereitaan ja ammattiveljiään vastaan. Alkukahakoiden jälkeen Ilkka, jonka osuutta itse kapinan puhkeamiseen ei tunneta, järjesti EteläSuomeen lähtevät nuijamiesretkikunnat ja johti itse Ylä-Satakunnan kautta kulkevaa pääjoukkoa. Aateliskartanoita tuhoillen Ilkan joukon saavaittua Nokialle nuijamiehet voittivat kimppuunsa hyökänneen Knut Kurjen ja Ivar Tavastin 200-miehisen ratsuväen. Vuoden viimeisenä päivänä 1596 saapui Nokialle itse Klaus Fleming. Ensi ottelussa Nokialla Ilkan miehet pitivät puolensa, mutta uuden taistelun asemesta Fleming ryhtyikin suostuttelemaan nuijamiehiä päällikkönsä, Ilkan luovuttamiseen muitten nuijamiesten armahtamista vastaan. Kun Ilkka huomasi, että hänen miehensä olivat valmiit oman päänahkansa pelastamiseksi luovuttamaan hänet Flemingille, hän pakeni. Seurauksena oli, että, nuijamiehet joutuivat pakokauhun valtaan, jolloin Flemingin joukot lakaisivat maahan suuren osan pakenevista, osan pelastuessa metsiin. Kun pian myös Hämeen ja Savon nuijamiehet taltutettiin, oli Ilkan mukaan nimetty nuijasodan ensi jakso, ”Ilkkaisen sota” päättynyt nuijamiesten täydelliseen tappioon. Pohjanmaan vouti Abraham Melkiorinpoika sai talonpoikien avustamana pakoon päässeen Jaakko Ilkan vangiksi ja koska karkaamisen pelosta oli vaikeata lähteä Ilkkaa ja muita vangittuja nuijapäälliköitä kuljettamaan Turkuun Klaus Flemingin tuomittaviksi, vouti mestautti vastoin Flemingin kieltoa nuijapäälliköt todennäköisesti Isonkyrön Kontsaansaarella tammikuun lopulla 1597.

—Jaakko Ilkka oli saanut isänperintönään edullisen lähtökohdan monipuoliselle toiminnalleen. Vähäisten lähdetietojenkin nojalla hänet voidaan havaita yritteliääksi mieheksi, joka osasi käyttää melskeisen ajan synnyttämiä eri mahdollisuuksia hyväkseen. 1500-luvun eteläpohjalaisessa yhteiskunnassa hän ehti hankkia näin ollen hyvän sijan niin talonpoikien vastustajiksi tulleiden asemiesten kuin sitten nuijamiestenkin joukossa. Taloudellisella alalla Ilkka pääsi erittäin huomattaviin tuloksiin mutta jouduttuaan Kaarle-herttuan ja Klaus Flemingin välienselvittelyn johdosta syntyneen nuijasodan johtajaksi hänen taitonsa eivät riittäneet sotaa kokemattoman talonpoikaisarmeijan avulla viemään voittoon suunnitelmattomasti aloitettua ja jatkettua sotaa.

 

E . K . http://www.nic.fi/~jaakkoil/lista.htm

.

Vanhemmat Pentti Ilkka ja N.N Peltoniemi.

1. Puoliso: Vihitty 1565 Turkulainen porvarintytär (149), Taulusta 86, s. 1545, k. 1588 Ilmajoki.

     Lapset:

     1. Pentti Ilkka, s. 1565 Ilmajoki, k. 1570 Ilmajoki

     2. Mikko Ilkka, Peltoniemi, s. 1567. Tauluun 86.

2. Puoliso: Joachimsdotter Eichman, Ilkka (150), s. 1570.

     Lapset:

     3. Matti Ilkka, s. 1592

     4. Josef Ilkka, s. 1593

     5. nn Ilkka, s. 1595

 

Taulu 88

XIII  Jooseppi Martinpoika Seppilä (152), Isäntä, s. 1570 Vähäkyrö,Kuuttila, Seppilä.

Vanhemmat Martti Seppilä ja nn.

Puoliso: Doretta Heikintytär Jussila (153), Taulusta 86, s. 1570.

Vanhemmat Heikki ja nn.

     Lapset:

     1. Petronella Jussila, Seppilä, s. 1593. Tauluun 86.

Taulu 97

XIII  Tuomas Jokipii (13082), s. 1593 Jalasjärvi.

Vanhemmat Lauri Jokipii ja nn.

Puoliso: nn (13083), Taulusta 96

     Lapset:

     1. Luukas Jokipii, s. 1625. Tauluun 96.

Taulu 99

XIII  Yrjö Niisuksenpoika Luopajärvi (781), isäntä 1625-1650, s. 1590, k. 1650 Jalasjärvi.

Vanhemmat Nisius Mikonpoika Luopajärvi ja nn.

Puoliso: nn (782), Taulusta 98

     Lapset:

     1. Lauri Luopajärvi, s. 1615. Tauluun 98.

 

Taulu 100

XIII  Matti Matinpoika Lahti (783), talollinen,Isäntä 1608-1637, s. 1583, k. 1637 Ilmajoki.

Vanhemmat Matti Laurinpoika Stutaeus ja Sofia Gregoriuksentytär.

Puoliso: nn (784), Taulusta 98

     Lapset:

     1. Kerttu Lahti, s. 1615. Tauluun 98.

     2. Eskil Lahti, Ilmajoen kappalainen 1639-, Kauhajoen kappalainen 1652-, s. 1608 Ilmajoki, k. 1675

Taulu 103

XIII  Erkki Torala (822), Isäntä 1600-1608 Ilmajoki.

Vanhemmat Pietari ja nn.

Puoliso: Marketta Antintytär (823), Taulusta 102, isäntä 1644-1652.

Vanhemmat Antti Martinpoika Rinta Torala.

     Lapset:

     1. Antti Torala, s. . Tauluun 102.

 

Taulu 104

XIII  Tuomas (13092)

Puoliso: nn (13093), Taulusta 102

     Lapset:

     1. Priitta, s. . Tauluun 102.

Taulu 106

XIII  Matti Jaakonpoika Jaakko Kokko (953), isäntä 1623-1660, Ilmajoki, s. 1585.

Vanhemmat Jaakko Martinpoika Jaakko Kokko ja nn.

Puoliso: nn (954), Taulusta 105

     Lapset:

     1. Tuomas Jaakko Kokko, isäntä 1661-1669, Ilmajoki, s. 1611

     2. Jaakko Jaakko Kokko, Torala 2:n isäntä 1668-1677

     3. Jaakko Jaakko-Kokko, s. . Tauluun 105.

 

Taulu 107

XIII  Heikki (13090)

Puoliso: nn (13091), Taulusta 105

     Lapset:

     1. Maria, s. . Tauluun 105.

Taulu 111

XIII  Jaakko Antinpoika Lammi (909), isäntä 1597-1609, Jalasjärvi.

Puoliso: nn Lammi (910), Taulusta 110

Vanhemmat Lauri Vähä-Tuisku ja nn

     Lapset:

     1. Esko Lammi, s. 1587. Tauluun 110.

Taulu 118

XIII  Jaakko Jokipii (13000), Isäntä 1585-1636,, s. 1557 Jalasjärvi, k. 1636 Jalasjärvi.

Vanhemmat Perttu Jokipii ja nn.

Puoliso: nn (13001), Taulusta 117

     Lapset:

     1. Vilppu Jokipii, s. 1601. Tauluun 117.

Taulu 124

XIII  Erkki (13008)

Puoliso: nn (13009), Taulusta 123

     Lapset:

     1. Matti Iso-Loppi, s. 1525. Tauluun 123.

Taulu 128

XIII  Jooseppi Seppälä (9344), Isäntä Seppälässä 1626, s. 1580 Ilmajoki, k. 1626 Ilmajoki. Hartvik/Mänty s 68

Sukumme juuret alkavat myös Seppälästä. Mikko Josefinpoika Kirkon-Kokko, ent Seppälä kuoli Ilmajoella 1685. Mikko Josefinpojan isä Josef Matinpoika näkyy Ilmajoen kirkonkylän Seppälän isäntänä ensimmäisen kerran vuonna 1626 ja toisen kerran 1635. Hän vuorottelee isännyyden pidossa Klementti Leonpojan kanssa, jonka sukulaisuussuhdetta Josef Matinpoikaan ei tunneta. Hän oli ehkä appi, isäpuoli tai lanko. josef Matinpoika oli kolmannella kerralla jo hiukan kauemmin talon ohjaksissa 1641-1647 ja neljännen kerran 1649-1655. Hänen seuraajansa oli Taneli Joosefinpoika, joka oli Seppälän isäntänä 1648 ja vuosina 1656-1674 vaimonsa Valpurin kanssa.

Vanhemmat Matti Seppälä ja n.n.

Puoliso: n.n (9345), Taulusta 127

     Lapset:

     1. Mikko Kirkonkokko, s. 1613. Tauluun 127.

     2. Taneli Seppälä, Seppälän isäntä 1656-1674, ei lapsia Mikon ja Agdan poika Yrjö peri heidät

 

Taulu 129

XIII  Heikki Tuomaanpoika Kirkon Kokkola (937), isäntä 1635-1649, Ilmajoki, s. 1580 Ilmajoki, k.  Ilmajoki. Hartvik/Mänty s 67

Henrik Tuomaanpoika omisti isännyytesä aikana myös Hannukselan talon. Hannuksela oli alkujaan erotettu Erkki Matinpoika Kuhnan talosta vuonna 1556 ja nimenä on ehkä silloin ollut Ruohauta. Vuoden 1603 jälkeen Hannu Matinpoika nimisen isännän aikana vanha paikka yhdistettiin Hannukselaan. Vuosina 1632-1640 oli isäntä muuan Hannu Simonpoika, jolta Henrik Tuomaanpoika osti talon v 1641 asuen itse edelleen Kirkon-Kokossa. Seuraavana vuonna hän luovutti Hannukselan vävylleen Tuomas Yrjönpojalle.

Vanhemmat Tuomas Eskonpoika Kirkon Kokkola.

Puoliso: kokkola (938), Taulusta 127, s. 1600 Ilmajoki.

     Lapset:

     1. Agda Kirkon Kokko, s. 1620. Tauluun 127.

     2. Kaisa Kirkon-Kokkola, s. 1595 Ilmajoki, k. 1690

     3. Kirkon Kokkola, s. 1620 Ilmajoki, k. 1660

     4. Valpuri Kirkon Kokkola

 

Taulu 132

XIII  Tapani Pirilä (6957), s. 1570 Ilmajoki.

Vanhemmat Maunu Peltoniemi.

     Lapset:

     1. Perttu Pirilä, s. 1590. Tauluun 131.

 

Taulu 133

XIII  Simo Pirilä (6955)

     Lapset:

     1. nn Pirilä, s. 1610. Tauluun 131.

Taulu 143

XIII  Heikki Olavinpoika Koskue (697), Koskuen talon isännäksi 1646, s. Ikaalinen, k. 1686 Jalasjärvi. Toimi postitalonpoikana 1656-76.

Puoliso: Kaarina Antintytär (698), Taulusta 142. Heikki Olavinpojan puoliso mainitaan nimeltä vain kerran eli vuoden 1674 henkikirjassa, jossa hän on nimellä Karin Andersdotter. Hänet mainitaan siinä nimenomaan Koskuen Vanhatalon isännän Jaakko Heikinpojan äitinä.

     Lapset:

            1. Jaakko Vanhatalo, s. 6.1628. Tauluun 142.

Taulu 145

XIII  Matti Kouko (142), Isäntä 1620-1636, s. 1589 Jalasjärvi.

Vanhemmat Heikki Kouko ja nn.

Puoliso: nn (143), Taulusta 144

     Lapset:

     1. Markus Kouko, s. 1616. Tauluun 144.

 

Taulu 146

XIII  Jaakko Mantila (12997)

Puoliso: nn (12998), Taulusta 144

     Lapset:

     1. Maria Mantila, s. 1620. Tauluun 144.

Taulu 151

XIII  Matti Nikkola (9300), Kurikan Nikkolan isäntä 1619-1636, s. 1567 Kurikka.

Vanhemmat Niilo Nikkola ja n.n.

Puoliso: n.n (9301), Taulusta 150

     Lapset:

     1. Pietari Nikkola, s. 1608. Tauluun 150.

Taulu 153

XIII  Erkki Kylmäjyrä (9308), Kylmäjyrän isäntä Kurikassa 1623-1641, s. 1567.

Vanhemmat Perttu Kylmäjyrä ja n.n.

Puoliso: Doren Iso-Kurikka (9309), Taulusta 152

     Lapset:

     1. Matti Kylmäjyrä, s. 1602. Tauluun 152.

Taulu 157

XIII  Paavali Raumannus (9316), s. 1570, k. 1677. Raumalla Raatimies Simo Paavalinpoika "ikäloppu 1677" ?

Lähde on http://www.haanpaa.se/jaakko_paavalinp.htm.

Vanhemmat Simo ja nn.

Puoliso: n.n (9317), Taulusta 156

     Lapset:

     1. Jackob Raumannus, s. 1600. Tauluun 156.

     2. Simo Raumannus, raatimies 1638 elää 1651

 

Taulu 158

XIII  Yrjö Speitz (9318), Vouti ja lainlukija, (1609 - 1618). Liuttulan kartano siirtyi hänen omistukseensa 1611. omisti myös talon Lempäälän Innilässä sekä Kärjenniemen Tuomarlan tilan, s. 1590, k. 1636. "Aatelissukuinen Speitz, jonka isä oli alilaamanni Henrik Jakobinpoika, merkittiin (Wittenbergin yliopiston) matrikkeliin elokuussa 1608. Lukuinto näyttää loppuneen hyvinkin pian, sillä seuraavana vuonna hän jo ratsasti itse rusthollinsa puolesta Venäjän sodassa"...

 

..."tämä käy ilmi kahdesta kirjoituksesta, jotka Olaus Georgii Suomalainen painatti Wittenbergissä Stutaeukselle. Ensimmäisessä hän esittää valittelunsa Stutaeuksen ensimmäisen puolison Annan synnytysvuoteella elokuussa 1608 tapahtuneen kuoleman johdosta. Toisessa pienpainatteessa Suomalainen sai onnitella Stutaeusta ja hänen uutta morsiantaan Margareta Henrikintytärtä, joka oli Wittenbergissä opiskelleiden Göran ja Hartvig Henrikinpoika Speitzin sisar.

Olaus Georgii onnitteli Wittenbergistä käsin myös entistä opiskelutoveriaan, Göran Henrikinpoika Speitziä ja hänen morsiantaan Helena Christopherintytärtä, kun nämä avioituivat lokakuussa 1610. Onnittelukirjoituksessaan hän kutsuu molempia ystävikseen. Speitzin morsiamen isä oli Sääksmäen Ritvalan Alnäsin tilan omistaja Christopher Bertilinpoika, joka oli toiminut Sääksmäenja Ylä-Satakunnan kihlakuntien voutina 1500-luvun lopulla ja oli Hämeen vaurain aateliton maanomistaja. Hän kuului samaan satakuntalaiseen virka miesten ryhmään, johon lukeutuivat myös Olaus Georgiin ja sääksmäkeläisen Göran Henrikinpoika Speitzin isät."

(Lainausten lähde: Jussi Nuorteva, Väitöskirja: Suomalaisten ulkomainen opinkäynti ennen Turun akatemian perustamista 1640, ISBN 952-5031-10-1 (SKHS) ja ISBN (SHS) 951-710-064-7)

Huom. kiinnostava detalji: Edellä mainittu Stutaeus on tässä taulussa toisaalla esiintyvän, Ilmajoen kirkkoherra Matti Laurinpoika Stutaeuksen poika, Jaakkima Matinpoika Stutaeus. Jaakkima opiskeli ensin Upsalan ja sitten Wittenbergin yliopistossa. Vuonna 1605 Jaakkima tuli Suomen Turkuun koulun johtajaksi ja sittemmin tuomiorovastiksi.

(lähde: Nuortevan väitös, 1997).

Vanhemmat Henrik Jaakonpoika Speitz ja Margareta Vuoltee, Hufvudsköld.

Puoliso: Elina Helena (9319), Taulusta 156, Elinin toinen mies oli kapteeni Daniel Floor, (k. 1668), josta liitosta syntynyt lapsi on Jean Sibeliuksen esi-isä (Floor... Haartman... Borg... Sibelius).

Lähde i: Sibeliuksen sukua osoitteessa http://ristovir.fidisk.fi/sibelius/Records/INDIs/II194.html., s. Sääksmäki, k. välillä 1651-1668 Lempäälä.

Vanhemmat Kristoffer till Alnäs ja Kirsti.

     Lapset:

     1. Kerstin (Kristiina) Speitz, s. 1610. Tauluun 156.

     2. Margareta Speitz

Taulu 162

XIII  Klementti Plosila (13047), Isäntä 1610-1642., s. 1585 Kurikka.

Vanhemmat Knuutti Plosila ja nn.

Puoliso: nn (13048), Taulusta 161

     Lapset:

     1. Perttu Plosila, s. 1610. Tauluun 161.

 

Taulu 163

XIII  Jaakko (13045)

Puoliso: nn (13046), Taulusta 161

     Lapset:

     1. Aune, s. 1632. Tauluun 161.

Taulu 168

XIII  Esko (13043), Kurikka

Puoliso: nn (13044), Taulusta 167

     Lapset:

     1. Matti Paavola, s. . Tauluun 167.