Tässä hieman muokattuna aiemmin kirjoittamaani tekstiä. Jossakin vaiheessa oli suunnitelmissa julkaista tiedot kirjana, mutta katsotaan nyt.
VUOSISADAT VIERIVÄT
”Vuosisadat vierivät” oli koulun historiankirjamme nimi. Nyt syksyllä 2007 kun kirjoitan tätä, olen jo jonkin aikaa harrastanut tätä sukututkimusta. Kun sille antaa pikkusormen, se tuntuu vievän koko ihmisen.
Käytän erilaisia historiasta kertovia teoksia, yhdistelen siihen sukumme henkilöitä ja sukutauluja, hieman valokuvia ja kertomuksia joita olen kuullut.
Alkuun rakensin tätä muinaisuudesta nykypäivään päin, mutta käänsin sen selvyyden vuoksi toisin päin.
Niin vuosisadat ovat vierineet kuin vesi Paimionjoessa Marttilan pitäjän läpi. Lähtien sieltä jostakin Someron hiekkaharjusta aikojen alusta, se on virrannut läpi Someron, Koski Tl, Marttilan, Tarvasjoen ja Paimion. Päätyen Paimionlahteen ja Kemiön saaren kuvetta virtaillen Saaristomereen ja Itämeren kautta Atlanttiin.
Ensimmäisiä lapsuuden opiskelun ahaa elämyksiä oli se, kun koulussa kerrottiin veden kiertokulusta, kuinka sadepisara putoaa maahan, kasvaa lammikoksi, muuttuu puroksi, ja sitten joeksi ja lammeksi aina mereen asti. Muistan kun ihmettelin asiaa koulun jälkeen kaivellessani ojia lätäkköjen väliin ja näin auttaen tuota pisaraa sen ihmeellisen matkan alkuun.
Kuvassa Elli Jokinen istuu Paimionjoen, meille tutun Koskenpään kosken kivellä, takana olevan metsän puut ovat kasvaneet vuosien varrella.
Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Lyö kuohut purren puuta ja talkaa.
Mikä ihminen on?
Virvaliekki levoton.
Jo hiekka heljä riiteleepi jalkaa.
Yksi syntyy riemuun ja toinen murheeseen
Ja kullakin on kellonsa pohjas’ sydämen;
Kun se seisahtaa, niin kuolon aika alkaa.
Virta venhettä vie.
Mihin päättyvi tie?
Niin synkeinä synnit ne uhkaa.
Hetken hehkuvi mies,
Sitten tummuvi lies,
Jääpi jäljelle pivo pieni tuhkaa.
Ja synnit ne kasvaa ja liittyy synteihin
Ja poika perii kehdossa synnit isänkin
Ja rinta täys on ruumenta ja ruhkaa.
Mihin päättyvi tie?
Virta venhettä vie
Koko maailma mun purressani läilyy.
Meri ääretön o!
Etkö joudukin jo.
Suur suvantoni, jossa pilvet päilyy.
Ois aika maata sunkin jo suuri maailma,
Ja vnhan valkopääsi jo lepoon laskea.
Katso kuinka kuolon varjot häilyy.
Virta venhettä vie
Mihin päättyvi tie?
Ei tiedä sitä ihmisistä kenkään.
Meri taivas ja maa
Kaikki, kaikk’ katoaa-
Kuinka säilyisi sielu ihmisenkään?
Mut unessa niin armas on ajatella noin:
Viel’ kerran kevät saapuu ja koittaa uusi koi
Ja huomentuulet tuntureilta henkää.
Vaiko valhetta lie?
Mut noinpa mietin mie:
Katso, kerran koko maailma herää.
Susi lammast’ ei syö
Veli ei veljeä lyö
Eikä miesi tahko tapparan terää.
Mut kaikki kauniit aatteet, joit täällä aatellaan,
Ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan.
Siis ihanteita ihminen kerää!
Vaiko valhetta lie?
Näin siis runoili Eino Leino. Hänenkin kanssa meillä on yhteisiä esi-isiä, sillä hänen esi-isänsä syntyi Marttilassa, josta suku kulki Sortavalaan, Karjalan Kannakselle. Ja sieltä Kainuuseen, Paltaniemeen.
Otetaan nyt tähän väliin tuo tieto, jonka sain Risto Saariselta, joka on myös tutkinut yhteisiä juuriamme.
Yhteiset esivanhemmat Eino Leinon kanssa
Yrjö Eskonpoika Värri, k. 1672 Karinainen.Mäenpää Värri - Kerttu Tuomontytär
Sisarukset:
Risto Yrjönpoika Värri, s. 1626 Karinainen.Värri, k. 01.04.1706 Karinainen.Värri
Juho Yrjönpoika Vanhatalo, e.Värri, s. 1641 Karinainen.Mäenpää Värri, k. 11.02.1728 Karinainen.Närppi.Vanhatalo
Serkut:
Kerttu Ristontytär os.Värri, Simola, s. 1672 Karinainen.Mäenpää.Värri, k. 01.04.1752 Pöytyä Karhunoja Simola
Liisa Juhontytär os.Vanhatalo, Vähätalo, s. xx.11.1686 Karinainen.Närppi., k. 27.04.1747 Tarvasjoki.Kirkonkylä.Vähätalo
Pikkuserkut:
Simo Antinpoika Simola, s. 14.10.1698 Pöytyä Karhunoja Simola, k. 02.02.1778 Pöytyä Karhunoja Simola
Liisa Matintytär os.Vähätalo, Honka, s. 13.10.1721 Tarvasjoki.Kirkonkylä.Vähätalo, k. 02.11.1804 Karinainen.Kiukainen.Honka
Sirpaleserkut eli 3. Serkut:
Mikko Simonpoika Simola, s. 30.11.1732 Pöytyä Karhunoja Simola, k. 16.03.1794 Pöytyä Karhunoja Simola
Henrik Tuomonpoika Kyrenius, e.Honka, s. 18.01.1761 Karinainen.Kiukainen.Honka, k. 12.02.1805 Sortavala
4. serkut:
Vappu Mikontytär e.Simola, Värri, s. 20.04.1765 Pöytyä.Karhunoja.Simola, k. 22.02.1833 Karinainen.Mäenpää.Uusi-Värri
Karl Henrik Kyrenius, s. 18.07.1799 Sortavala, k. 09.07.1855 Viipuri
5. serkut:
Kaisa Mikontytär e.Uusi-Värri, Isotupa, s. 29.07.1791 Karinainen.Mäenpää, k. 17.10.1868 Karinainen.Mäenpää
Anna Emilia os.Kyrenius, Lönnbohm, s. 05.11.1834 Sortavala.Tuokslahti, k. 28.12.1895 Paltamo.Paltaniemi
6. serkut:
Vilhelmiina Simontytär e.Isotupa, Yli-Kerko, s. 27.01.1826 Karinainen Mäenpää Isotupa, k. 18.08.1887 Marttila Palainen Yli-Kerko
Armas Einari Leonard (Eino) Leino, e.Lönnbohm, s. 06.07.1878 Paltamo.Hövelön talo, k. 10.01.1926 Tuusula.Riihihuhdan talo
Ja Vilhelmiinasta jatkuu:
Antti Oskari Antinpoika Koskenpää, e.Yli-Kerko, s. 26.03.1853 Marttila Palainen Yli-Kerko, k. 05.12.1920
Rauha Antintytär Koskenpää, s. 09.09.1890 Marttila, k. 30.04.1970
Ja hänen poikansa
Erkki ja hänen poikansa
Antti
Varmaan jos lähtisimme jokaisesta esi-isästämme kohti nykypäivää, löytäisimme olevamme sukua jos kenellekin henkilölle. Emme kuitenkaan tässä kirjassa keskity siihen, vaan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pysyttäydymme suoraan etenevässä linjassa.
Historia on aina myös suuntaviitta eteenpäin. Menneisyytemme on se perusta, josta suuntaamme eteenpäin.
Nykyajan ajattelua rajoittaa paljolti tämä 1700-luvulta alkanut valistuksen aika, modernismin us§konto, usko ihmisen kehitykseen ja hallinta valtaan ja ns tieteeseen, eli informaatioon asioista ja sen voimaan ja valtaan. Mutta tuokin uskonto lepää historian varassa. Ja ennen kaikkea se lepää kristillisen maailmankäsityksen varassa.
Historiaa voi tutkia monilta näkökulmilta. Kronikka tutkii asiaa suvun ja sen henkilöiden elämän ja tapahtumien kannalta. Kuitenkaan emme elä tyhjiössä. Paikkakuntien historiat kulkevat käsi kädessä sukujen historian kanssa. Suomen historia on se tausta johon piirrämme kotiseutumme historiaa. Maailman tapahtumat taas antavat meille suuremmat raamit. Ja lopulta kaikki historia on Jumalan historiaa. Kansakunnat ovat kuin pisara sangonuurteessa sanotaan Raamatussa. Jumala käyttää yksilöitä ja kansakuntia viemään eteenpäin lunastussuunnitelmaansa. Siksi historia on ennen kaikkea hengellisyyden historiaa.
Aika näyttää miten tämä projekti etenee. Nyt olen kerännyt sukutietoja, lukenut historian kirjoja, paikallishistoriasta, Marttila, Koski, Räisälä, Tammela jne. Grimbergin Kansojen Historia, Tiedon Portaat Tietosanakirja, Suomen Historian Pikkujättiläinen kävin läpi. Riitan isältä saamista sota-ajan kirjoista olen saanut lisää näkemystä lähi menneisyyteen
