Tammelan historiaa 1900 luvun alusta

 

Eeva Ojasen Tammelan historia osa 2 ulottuu 1970 luvulle asti, selaan sitä takakannesta alkaen takaperin. Se on lähinnä kunnan historiaa, eikä niin paljoa löydy käsittelemäämme aihepiiriin liittyviä asioita.

Oppivelvollisuus laki astui voimaan 1923 alussa. Kiertokoulu aika alkoi loppua ja myös Liesjärvellä toimi yksiopettajainen kansakoulu ja 18-viikkoinen alakoulu toimi vuorotellen Liesjärvellä ja Letkulla. Kansakoulu opetusta täydentämään toimeenpantiin jatkokurssit .

Tammelan väkiluku oli vuoden 1923 alussa 7430 henkeä.

1923 alkaen Forssalla ja Tammelalla oli erillinen kunnallinen hallinto.

Forssan seurakunta itsenäistyi 1922.

Forssan ja Tammelan jaettiin Tammelan kauppalaan johon kuului 7517 henkeä Koijärveen kuului 818 henkeä.

Jokioinen ja Ypäjä (Perttula) olivat irronneet suurpitäjästä jo aiemmin 1892 ja Humppila 1893.

1918 vapaussota vaikutti myös Tammelan alueella, olihan Forssa tärkeä työläisyhdyskunta. Wilhelmiinan aviomies Kustaa kuoli 1918, mutta ei sisällissodan seurauksena ainakaan minun saamieni tietojen perusteella, he muuttivat Kirkkonummelta hieman ennen Kustaan kuolemaa Wilhelmiinan kotikuntaan. Pian muuton jälkeen Kustaa kuolikin sairauteensa ja Wilhelmiina jäi yksin neljän lapsensa kanssa lapsuuden kotiinsa. Urho-eno läksi sitten pian Eemil-enonsa luo Pohjanmaalle, hän perusti sitten aikanaan  perheensä Isoonkyröön.

Vaikka ei varsinaisia taisteluja pitäjän alueella käytykään, olivat aineelliset vahingot silti tuntuvat. Myös Tammelaisia kuoli paljon tuona vuonna ja kunnan asukasmäärä laski 157 hengellä. Perjantaina 26.4. oli kapinan päätöspäivä. Tammelan punakaartilaisia kaatui 50 ja vangiksi joutui noin 1000. Näistä vietiin vankileirille 450 joista 35 naisia. Kaikenkaikkiaan punaisten uhrien määrä oli 339, joista kuusi oli naisia.

Punaisten uhreja olivat esimerkiksi Mustialan opiston oppilaat 22 henkeä joiden joukkohauta on Tammelan hautausmaalla. Forssalaisia johtohenkilöitä punaiset olivat myös pidättäneet 21, joista he telottivat kolme. Kaiken kaikkiaan kuoli tammelalaisia punaisten uhreina kymmenen. Venäläiset ja punaiset harjoittivat tehokasta valvontaa alueella. Viimeisten viikkojen aikana Turusta ja sen lähiympäristöstä saapui 20000 pakolaista, jotka ryöstivät mennessään talot puhtaiksi teiden varsilta.

Tammelan sosiaalidemokraattinen kunnallisneuvos oli julistautunut aikaisemmin kunnan ylimmäksi hallitusvallaksi. Seurakuntakertomuksessa on todettu: "Punainen henki ja viha oli vallannut koko torppari- ja pieneläjäluokan melkein poikkeuksetta, puhumattakaan järjestäytyneestä työväestä, jonka kunniaksi, sen jälkeen kun johto murha- ja varasjoukoilta siirtyi sen käsiin, on mainittava, että se koetti ylläpitää edes jonkunlaista kuria ja järjestystä. Osanotto paikkakunnalla kapinaliikkeeseen on ollut sangen huomattava..."

 

Syksyllä 1916 oli alkanut viljasta olemaan pulaa ja tarvittiin elintarvikkeiden säännöstelyä. Keväällä 1917 elintarvikkeita ei enää ollut saatavilla edes kortilla.

Maaliskuusa oli Venäjän vallankumous. Kurittomuus kasvoi ja venäläiset sotilaat lietsosivat sitä parhaansa mukaan. Elokuussa kansanjoukot valtasivat Vigsbergin meijerin ja jakoivat varastossa oleleen voin.

 

Elintarvikkeiden tuonti katkesi jo 1915 keväällä, kylvöjen alakessa ei ollut tarpeeksi siemenviljaa.  Keväällä 1915 venäläiset alkoivat teettää vallitöitä rintamalinjan luomiseksi, johon myös Tammela kuului linjana Mustiala -  Hevoniemi - Saari - Porras.

Vuoden 1906 eduskuntauudistuksen jälkeen 1907 vaaleissa sosiaalidemokraatit saivat 64%, suomalainen puolue 17%, nuorsuomalainen puolue 13% Santeri Nuorteva tuli valituksi sosiaalidemokraattien edustajaksi.

 

Asevelvollisuuslaki oli aiheuttanut Tammelassa vastustusta. Keisari esitti helmikuun manifestin .

1901 asevelvollisuus laki yritti sulauttaa suomalaiset Venäjän armejaan.  Kunta joutui useaan kertaan sakkotuomioihin, koska ei totellut kutsuntamääräyksiä.