XI  Jacob Mattsson (6170), Talollinen, Somerniemen Vesanojan Visan isäntä 1627-1656.

Vanhemmat Matts Bengtsson.

Puoliso: Wallborg (6171), Taulusta 10, Emäntä.

     Lapset:

     1. Marcus Jacobsson, Talollinen, s. 25.4.1624, k. 1.1.1697 Somerniemi, Vesanoja

     2. Thomas Jacobsson, s. . Tauluun 10.

 

IX  Henric Michelsson (2000), Bonde, s. 1662 KoskiTl,Iso-Sorvaston Mäkelä, k. 17.3.1745. Vanhemmat taulusta 13 Mikko Simonpoika ja Anna Pentintytär.

Puoliso: Carin Catharina (2001), Taulusta 8, s. 1669, k. 4.12.1749.

     Lapset:

     1. Juho Heikinpoika, isäntä 1712-1730, s. Koski Tl, Iso-Sorvaston Mäkelä

     2. Heikki Heikinpoika, s. 9.2.1696 Koski Tl, Iso-Sorvaston Mäkelä

     3. Heikki Heikinpoika, s. 19.9.1699 Koski Tl, Iso-Sorvaston Mäkelä

     4. Sara Henricsdotter, s. 18.5.1703. Tauluun 8.

     5. Vappu Heikintytär, s. 13.3.1705 Koski Tl, Iso-Sorvaston Mäkelä

     6. Liisa Heikintytär, s. 12.11.1707 Koski Tl, Iso-Sorvaston Mäkelä, k. 11.9.1709

     7. Jaakko Heikinpoika, s. 5.7.1710 Koski Tl, Iso-Sorvaston Mäkelä, k. 2.7.1740

     8. Simo Heikinpoika, s. 18.10.1712 Koski Tl, Iso-Sorvaston Mäkelä, k. 11.6.1730 Ukkosen kuoliaaksi lyömä

XI  Simo Matinpoika (5565), s. Koski Tl,Iso-Sorvaston Mäkelä.

Vanhemmat Matti Mäkilä ja Kaarina.

     Lapset:

     1. Mikko Simonpoika, s. 1641. Tauluun 13.

XI  Tuomo Fransinpoika Pytty (5931), Rusthollari, s. 1616 Mellilä, Vähäperä, k. 24.1.1692 Mellilä, Vähäperä. Pleikun tila siirtyi Tuomolle v. 1657 sedältään Pauli Pertinpojalta.  Pleiku oli aiemmin yhdistetty Pyttyyn ja yritetty erottaa Tuomon siskolle, mutta kiertyi näin takaisin Pyttyyn.  Pauli-setä yritti jälleen viljellä Pleikua 1660-luvulla, mutta v. 1670 hänen ilmoitettiin olevan aivan sairas (alldeles oferdigh) ja tila yhdistettiin jälleen Pyttyyn, kunnes se sadan vuoden kuluttua alkoi elää itsenäisenä tilana Pytyn jakauduttua kahtia.

 

Vielä 1900-luvulla vanha kansa muisteli käytetyn nimeä Pleikun lato ladosta, joka sijaitsi Vanha-Pytyn (eli Verhon) mailla Verhon ja Soron talojen välissä.  Nimi oli siis elänyt muistissa kolmesataa vuotta!  (Katriina Tuloisela)

.

Vanhemmat Frans Pertinpoika Pytty ja Riitta.

1. Puoliso: Liisa (5934), Taulusta 24, s. Mellilä, Vähäperä, k. 1675 Mellilä, Vähäperä.

     Lapset:

     1. Kaarina Tuomontytär Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     2. Klaus Tuomonpoika Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     3. Tuomo Tuomonpoika Pyttynen, s. 1642. Tauluun 24.

     4. Kerttu Tuomontytär Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     5. Sipi Tuomonpoika Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     6. Valpuri Tuomontytär Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     7. Kaarle Tuomonpoika Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     8. Matti Tuomonpoika Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     9. Aune Tuomontytär Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

     10. Marketta Tuomontytär Pytty, s. Mellilä, Vähäperä

2. Puoliso: Valpuri (5935) k. 1712 Mellilä, Vähäperä.

XI  Jakob Mattsson Jaakkola (7550), . Tal.pka-talollinen Loimaa,  Kauhanoja, Jaakkola., s. 1630.

Vanhemmat Matts Jöransson Jaakkola ja Juliana.

Puoliso: N.N (7551), Taulusta 26

     Lapset:

     1. Jöran Jaakkola, s. 1650. Tauluun 26.

XI  Pertti Heikinpoika (4600), s. 1634 Loimaa,Krekilän Knuutila, k. 20.11.1698.

Vanhemmat Heikki Jaakonpoika ja Eufemia.

Puoliso: Saara (4604), Taulusta 32

     Lapset:

     1. Yrjö Pertinpoika, s. Loimaa, Krekilän Knuutila

     2. Simon Bertilsson, s. 27.8.1655. Tauluun 32.

     3. Kerttu Pertintytär, s. Loimaa, Krekilän Knuutila

XI  Matti Tuomaanpoika (2845), Isäntänä 1618 - 1679 (Verhon mukaan 1621 - 1679)., s. Marttila,Mäntsälä.

Vanhemmat Tuomas ja Kaisa Luukkaantytär.

Puoliso: Margareta Jussintytär (5028), Taulusta 44

     Lapset:

     1. Liisa Matintytär, s. Marttila, Mäntsälä

     2. Marketta Matintytär, s. Marttila, Mäntsälä

     3. Heikki Matinpoika, s. 1646. Tauluun 44.

     4. Riitta Matintytär, s. Marttila, Mäntsälä

     5. Aune Anna, s. Marttila, Mäntsälä

     6. Jaakko Matinpoika, s. Marttila, Mäntsälä

     7. Juho Matinpoika, s. Marttila, Mäntsälä

     8. Kirsti Matintytär, s. Marttila, Mäntsälä

XI  Yrjö Antinpoika (4460), Tarvasjoki Tiensuu isäntä 1646-1654.

Puoliso: Filpuntytär (4459), Taulusta 46, s. Tarvasjoki, Tiensuu.

Vanhemmat Filppu Pertinpoika.

     Lapset:

     1. Yrjöntytär, s. . Tauluun 46.

XI  Matti (5889), Pöytyä, Kaulanperän Eskola eli Tuuppa.

     Lapset:

     1. Simo Matinpoika, s. 10.9.1676. Tauluun 50.

     Lapset:

     2. Kerttu Matintytär, s. 4.1.1685 Pöytyä, Kaulanperän Eskola eli Tuuppa?

 

XI  Jaakko Tuomonpoika (4044), Rontti isäntä 1671-1697, s. Pöytyä,Kaulanperän Rontti (Tuomola), k. 5.6.1697 Pöytyä,Kaulanperän Rontti (Tuomola).

Vanhemmat Tuomo Sipinpoika ja Elina.

Puoliso: Liisa (4048), Taulusta 53, s. 1665, k. 30.5.1697 Pöytyä, Kaulanperän Rontti (Tuomola).

     Lapset:

     1. Riitta Jaakontytär, s. 2.10.1675 Pöytyä, Kaulanperä, k. 29.12.1756

     2. Heikki Jaakonpoika, s. Pöytyä, Kaulanperä

     3. Tuomo Jaakonpoika Rontti, s. Maal. 1682. Tauluun 53.

     4. Liisa Jaakontytär, s. Jouluk. 168 Pöytyä, Kaulanperä

     5. Juho Lalli, Tal.pka Pöytyä, Kaulanperä, Ronti - talollinen/Kumila, Lalli l. Pelto-Lalli., s. 5.6.1687 Pöytyä,Kaulanperä, k. 9.12.1746 Pöytyä

 

XI  Antti Jaakonpoika Nikula (4111), Tal.pka-talollinen Pöytyä, Kumila, Nikula., s. välillä 1640-1650, k. 14.6.1703 Pöytyä.

Vanhemmat Jaakko Prusinpoika Nikula ja Kaisa Sipintytär Nikula.

Puoliso: Magdaleena Simontytär (4116), Taulusta 53, s. 1650, k. 16.4.1711 Pöytyä.

     Lapset:

     1. Maria Antintytär, s. 1665, k. 15.12.1736

     2. Antinlapsi, k. 24.11.1672

     3. Jaakko Nikula, s. 1670, k. 28.5.1735

     4. Aune Antintytär

     5. Antti Antinpoika, s. Pöytyä, Kumilan Nikula, k. 1.2.1751

     6. Kaarina Antintytär, s. 1671, k. 25.6.1711

     7. Riitta Antintytär Pirkko/Antintytär, s. . Tauluun 53.

     8. Elina Antintytär

     9. Matti Antinpoika, k. 9.2.1718

XI  Yrjö Yrjönpoika (4729), Kraapan isäntä 1660-1681, s. Marttila,Heikolan Kraappa.

Vanhemmat Yrjö Tuomonpoika ja Sofia Yrjöntytär.

Puoliso: Kerttu (4734), Taulusta 60

     Lapset:

     1. Tuomo Yrjönpoika, s. Marttila, Heikolan Kraappa

     2. Margareetta Yrjöntytär, s. 1648. Tauluun 60.

XI  Jaakko (4901) Marttila, Juutilan Naapuri

     Lapset:

     1. Heikki Jaakonpoika, s. 1655. Tauluun 62.

     Lapset:

     2. Risto Jaakonpoika

     3. Liisa Jaakontytär

XI  Erik Påhlsson Marttila (602), TalollinenMarttila, Tiipilä, Marttila - isäntä 1685-1697., s. 1648, k. 19.6.1697 Marttila, Tiipilä.

Vanhemmat Påhl Marttila.

Puoliso: Karin Mårtensdr Marttila (605), Taulusta 69, Emäntä, s. 1661 Marttila, k. 21.7.1717 Marttila, Tiipilä.

     Lapset:

     1. Samuel Eriksson Marttila, s. 1678. Tauluun 69.

     2. Erkki Erkinpoika, s. 1680 Marttila, Tiipilän Marttila, k. 27.6.1763

XI  Antti Martinpoika (2854), Marttila, Ruskolaisten Neuvo. Isäntänä 1673 - 1683., s. Marttila,Ruskolaisten Neuvo.

Vanhemmat Martti Antinpoika ja Marketta Niilontytär.

Puoliso: Aune (5252), Taulusta 75

     Lapset:

     1. Kerttu Antintytär, s. Marttila, Ruskolaisten Neuvo

     2. Kristeri, s. 1656. Tauluun 75.

     3. Kirsti Antintytär, s. Marttila, Ruskolaisten Neuvo?

     4. Simo Antinpoika, s. Marttila, Ruskolaisten Neuvo

XI  Erkki Heikinpoika (4429),  Tarvasjoki, Euran Knaapi. Isäntänä

 

1644 - 1671., s. Tarvasjoki,Euran Knaapi.

Vanhemmat Heikki Luukkaanpoika ja Pertintytär.

Puoliso: Kaisa Matintytär (4431), Taulusta 77

     Lapset:

     1. Kaarina Erkintytär, s. Tarvasjoki, Euran Knaapi

     2. Heikki Erkinpoika, s. 1640. Tauluun 77.

     3. Erkki Erkinpoika, s. Tarvasjoki, Euran Knaapi

     4. Marketta Erkintytär, s. Tarvasjoki, Euran Knaapi

XI  Antti Matinpoika (5171) k. 1693?

Puoliso: Anna Martintytär (5170), Taulusta 82, s. 1650 Marttila, Palaisten Penttilä, k. 13.7.1720 leskenä.

Vanhemmat Martti Yrjönpoika ja Aune Agnes.

     Lapset:

     1. Martti Antinpoika, s. 1659. Tauluun 82.

     2. Kerttu Antintytär, s. Marttila, Palaisten Penttilä

     3. Juho Antinpoika, s. n. 1670 - 1675 Marttila, Palaisten Penttilä

     4. Tuomo Antinpoika, s. n. 1680? Marttila, Palaisten Penttilä

     5. Lauri Antinpoika Jama, s. 1679 Marttila, Palaisten Penttilä, k. 1.8.1736 Pertteli (nyk. Kuusjoki)

     6. Liisa Antintytär, s. 1686 Marttila, Palaisten Penttilä, k. 12.3.1762

XI  Thomas Mattsson (2339), Ratsutilallinen,Vättilän Vätin isäntänä 1690 - 1713, Verhon mukaan vuodesta 1691., s. 1668 - lokak. 1669 Marttila, Vättilän Vätti, k. 10.10.1716 47 v.

Vanhemmat Matti Filpunpoika ja Maalin.

Puoliso: Carin Simonsdotter (2340), Taulusta 87, s. 1669 kesä- tai heinäkuussa, k. 7.1.1724 Marttila, Vättilän Vätti, 54 ½ v.

     Lapset:

     1. Liisa Tuomontytär, s. Marttila, Vättilän Vätti

     2. Kaarina Kaisa, s. n. 1691 Marttila, Vättilän Vätti, k. 12.6.1697

     3. Matts Thomasson, s. 14.9.1698. Tauluun 87.

     4. Kerttu Tuomontytär, s. ennen 1700 tai 1713 - 1716 Marttila, Vättilän Vätti

     5. Walborg Thomasdotter, s. 25.12.1700 Marttila, Vättilän Vätti, k. 14.2.1782

     6. Jacob Thomasson, s. 13.2.1703 Marttila, Vättilän Vätti

     7. Michel Thomasson, s. 25.9.1705 Marttila, Vättilän Vätti, k. 8.12.1782 Halikko, särky, 77 v.

     8. Anna Thomasdotter, s. 19.11.1708 Marttila, Vättilän Vätti

     9. Maria Thomasdotter, s. 17.3.1713 Marttila, Vättilän Vätti

XI  Matti Antinpoika (5222), Isäntänä 1687 - 1713., s. 1650 Marttila, Rekoisten Isotalo, k. 15.5.1718.

Vanhemmat Antti Matinpoika ja Dordi.

Puoliso: Kirsti Jaakontytär (5228), Taulusta 89

     Lapset:

     1. Jaakko Matinpoika, s. 1688. Tauluun 89.

     2. Elina Matintytär, s. Marttila, Rekoisten Isotalo

     3. Antti Matinpoika, s. 1689 Marttila, Rekoisten Isotalo

     4. Matinlapsi, s. 1693 Marttila, Rekoisten Isotalo, k. 15.3.1696

     5. Vappu Matintytär, s. 5.3.1697 Marttila, Rekoisten Isotalo

XI  Henric Gorgoniusson (2440), Marttila, Siutilan Korju. Tilallinen. Isäntänä 1684 - 1713., s. 1656 Marttila, Siutilan Korju, k. 11.3.1719 Marttila, Siutilan Korju.

Vanhemmat Gorgonius Sigfridsson ja Gertrud.

Puoliso: Vihitty 1686 Margareta Hansdotter (2444), Taulusta 93, s. n. 1670, k. 20.10.1724 Marttila, Siutilan Korju.

     Lapset:

     1. Liisa Heikintytär, s. Marttila, Siutilan Korju

     2. Jöran Henricsson, s. 2.3.1701. Tauluun 93.

     3. Christer Henricsson, s. 11.9.1704 Marttila, Siutilan Korju

 

XI  Mårten Mattsson Raikkola (572), Asuinpaikka Marttila, Tiipilä. Isäntänä 1700 - 1704., s. 1661 Marttila, k. 6.1.1707 Marttila, Tiipilä.

1. Puoliso: Karin Påhlsdr Marttila (603), Emäntä, s. 1641, k. 17.3.1697 Marttila, Tiipilä. Vanhemmat taulusta 203 Påhl Marttila.

     Lapset:

     1. Lisa Mårtensdr Raikkola, s. 1686. Tauluun 202.

2. Puoliso: Vihitty 29.10.1699 Marttila, Juutila Karin Mårtensdr Marttila (605), Taulusta 69, 70, 93, Emäntä, s. 1661 Marttila, k. 21.7.1717 Marttila, Tiipilä.

     Lapset:

     2. Christina Mårtensdotter, s. 8.9.1700. Tauluun 93.

XI  Gustavus Säkylensia (13254) k. 1723 Marttila. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

 

Etusivu > Henkilo

Sisältö:

Matrikkelin etusivu

Esipuhe

Ylioppilaat aikajärjestyksessä

Ohjattu haku

Hakulomake

Muistiin tallennetut tietueet

Hakuohje

Anna palautetta

                       

Henkilötiedot

1678/79 Gustaf Säkylensis Gustavus Georgii, Satacundensis 2690. Kotoisin nähtävästi Säkylästä. Ylioppilas Turussa 1678/79. Nimi on kopioitu Albumista noin v. 1696 Satakuntalaisen osakunnan matrikkeliin [1678/79] Gustavus Sækylensis. | Sch. Aboënsis Abologista postea Pastor in Nyby. | obiit A:o 1723. Stipendianomus 2.11.1682. Alimman luokan stipendiaatti kl. 1683 – sl. 1684. — Turun katedraalikoulun apologista 1684. Marttilan kirkkoherra 1698, pysyi virassa isonvihan yli. † 1723.

 

Pso: 1688 Anna Gabrielsdotter Arctopolitanus († 1712).

 

Appi: Ulvilan kirkkoherra, FM Gabriel Arctopolitanus 611 (yo 1647/48, † 1682).

 

Poika: Kosken Tl. kappalainen Henrik Säkylensis U1151 († 1753).

 

Vävy: Marttilan kappalainen Lars Bergius 5040 (yo 1708, † 1770).

 

Vertaa: Köyliön kirkkoherra Henrik Tommelius 858 (yo 1652, † 1682).

 

Viittauksia: HYK ms., Satak. osak. matr. I #244; HYKA TAA Eg, Stipendianomukset 1641–1712 (2.11.1682). — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 177 (XXXIX); Consistorii academici Aboensis protokoll V 1679–1685 (utg. T. Carpelan, 1914) s. 294, 325, 326, 383, 409, 471, 485; J. Vallinkoski, Kolme Turun ylioppilasluetteloa 1600-luvun lopulta. Genos 21 (1950) s. 64 (I 23.2.1681 Satag.: "Gustavus Säckylensis Absens"); M. Jokipii, Satakuntalaisen osakunnan matrikkeli I 1640–1721 (1954) #244. — C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne I (1832) s. 432; C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne II (1834) s. 270; J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828. HYKJ 30 (1962–66) #2744G; O. Rimpiläinen, In labore et aerumna. SKHST 107 (1978) s. 185; Suomen kansallisbibliografia 1488–1700. SKST 642 (toim. T. Laine ja R. Nyqvist, 1996) #1372, 1990, 3056, 4243.

Puoliso: Vihitty 7.8.1688 Pori Anna Gabrielsdotter Arctopolitana (13255), Taulusta 98, s. 7.1.1666, k. 12.11.1712 Marttila. http://www.pp.htv.fi/lkivinie/sjundby/dat948.htm#18

Tämä antaa Annan Gabrielin tyttäreksi, muualla ei vielä ole löytynyt

löytyi maininta myös täältä http://juhansuku.blogspot.com/2008/11/porin-ja-ulvilan-archtopolitanukset.html

 

Annalle on ehdotettu isäksi molmpia veljeksiä Gabriel ja Gregorius.

Vanhemmat Gabriel Grerorii Arctopolitana ja Kristian Udnie.

     Lapset:

     1. Henrik Säkylensia, Marttilan vt kirkkoherra 1722, Kosken Tl kappalainen 1723-53, kirkkoisäntä 1746, s. 20.5.1699 Marttila, k. 18.11.1753 Koski Tl

     2. Catharina Säkylensia, s. 11.10.1700

     3. Maria Säkylensia, s. 14.5.1702

     4. Elisabeth Säkylensia, s. 18.1.1707. Tauluun 98.

     5. Kristina Säkylensia

XI  Matts Klementinpoika Kerkko (280), Isäntä 1670- 1696, s. 1643 Marttila, k. 15.2.1696 Marttila.

Vanhemmat Kleme Matinpoika Kerko ja Maalin.

Puoliso: Walborg Antintytär Kerkko (281), Taulusta 106, Emäntä viljeli 1996 - 1703 Emäntä, s. 1649, k. 9.4.1716 Marttila.

     Lapset:

     1. Maria Mattsdr Kerkko, s. 1680. Tauluun 194.

     2. Yrjö Matinpoika, mainitaan 1707, s. Marttila, Palaisten Kerko

     3. Pekka Matinpoika, mainitaan 1699-1701, s. Marttila, Palaisten Kerko

     4. Grels (Ali)Kerkko, s. 1681. Tauluun 106.

     5. Maria Kerkko, mainitaan 1702-1703

 

XI  Henrik Michelsson Huiskari (561), Tal.pka-talollinenLoimaa, Manninen Huiskari  (isäntänä 1668-1698), s. 1630 Ypäjä, k. 3.6.1700 Ypäjä.

Heikin esipolvia talossa oli ennen häntä ainakin pari polvea.

Vanhemmat Michel Yrjönpoika Huiskari ja Carin.

Puoliso: Lisa Jöransdr Huiskari (562), Taulusta 106, Emäntä, s. 1630, k. 1697 Loimaa.

     Lapset:

     1. Sara Manninen, s. 1681. Tauluun 106.

XI  Matts Henriksson Maunu (600), Tal.pka-talollinen Marttila, Maunula,Maunu - isäntä 1688-1697, s. 1643 Marttila, k. 20.4.1697 Marttila. Matin esipolvia talossa oli ainakin 1561 alkaen. 1. isäntä 1540-1561, oli Simo Matinpka Diskar, joka ei liene esi-isä. sitten isäntänä 1561-10 Simo Juhonoja Seppä, hänen jälkeensä Matti Simopka 1571-1612, sitten Lauri Matinpka 1614-1639 (vaimo Carin, lapsia ainakin 7), sitten Heikki Laurinpja 1654-1663 (vaimot Carin ja Dordi, lapsia ainakin 4), sitten Dordin 2. mies Michel Eskilsson isäntänä 1666-1687 Matin Walborg-sisar oli mahdollisesti henkilö, joka kuoli Maunulassa 20.6.1718 ollessaan 60-vuotias inh. tiggerska siellä

(Salme).

Puoliso: Carin (615), Taulusta 110

     Lapset:

     1. Henrik Mattsson Maunula, s. 1672. Tauluun 110.

XI  Jöran Grelsson Juse (496), Vävy-talollinenLoimaa, Isoperä, Juse., k. 1673 Loimaa.

Puoliso: Walborg Josefsdr Juse (475), Taulusta 112, s. 1625 Loimaa, k. 29.4.1688 Loimaa.

Walborgin isä oli Juuse Tuomaanpka, joka oli Isoperän Juusen isäntä 1629-1663 ja äiti Kerttu. Juusella ja Kertulla oli myös kaksi muuta tytärtä, joista toinen kuoli 1669-70 ja toinen 20.3.1687.

 

Juusen isä oli Tuomas Klemetinpka (isäntänä 1610-1622) ja hänen isänsä Klemetti Markunpka (isäntänä 1576-1610). Klemetin veli Henrik Markunpka sai toisen puolen tilasta, Viukon. Markku Heikinpka oli Juusen tilan vävy-isäntä 1544-1560 ja hänen appensa Heikki 1540-1543. (Timo Verho:Mellilän ja Metsämaan talonpoikaissuvut, 1991)

(Salme).

Vanhemmat Juuse Tuomaanpoika Juse ja Kerttu.

     Lapset:

     1. Thomas Juse, TalollinenTalollinen Loimaa, Isoperä, Juse l. Mäki, s. 24.1.1655 Loimaa, k. 15.11.1729 Loimaa

     2. Gertrud Jöransdr Juse, s. 1660. Tauluun 112.

XI  Jöran Simonsson Simonpoika Prunki, Brungi (5433), Nimismies, valtiopäivämies, Isäntä 1683 - 1713 Tal.pka-talollinen, s. 1635 Marttila, k. 29.12.1713 Marttila. http://www.paltta.fi/suku/paltta/index.htm

Simonpoika, Yrjö (taulusta 2. Isä: Mikonpoika, Simo) s. n. 1615 Marttila, Prunkilan Prunki,

k. 29.12.1713 Marttila, 98 v. Nimismies, valtiopäivämies. Isäntänä 1683 - 1713.

 

Luettelo Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajista säätyvaltiopäivillä

 

Luettelon ovat laatineet Suomen valtiollisen perusoikeuksien 600-vuotisjuhlatoimikunnan toimeksiannosta fil. tri Toivo J. Paloposki, fil. maist. Antero Penttilä ja fil. maist. Veli-Matti Syrjö. 1962, 46 s.

 

 Marttila

 Yrjö Yrjönpoika, Tyllilä 1650

 Yrjö Eskonpoika Värri, Mäenpää 1654

 Tuomas Matinpoika Tapala 1675

 Yrjö Simonpoika Prunki, Prunkila 1676  <

 Martti Penttilä, Palainen 1731  <

 

Marttilan pitäjän historia (s. 248 - 249)

 

 

 

Koska Tyllilän Yrjö oli Euran (Tarvasjoen), Mäenpään Värri Karinaisten ja Tapalan Tuomas Kosken miehiä, jää Marttilan emäseurakunnan ainoaksi tiedossa olevaksi valtiopäivämie­heksi Ruotsin vallan aikana Yrjö Simonpoika Prunki, joka edusti Halikon tuomiokuntaa Göte­borgin valtiopäivillä joulukuussa 1676. Muutama sana hänestä on tässä paikallaan.

 

Tieto Prungin Yrjön valtiopäivämiehyydestä on säilynyt jälkimaailmalle puhtaan sattuman ansiosta. Marttilan kihlakunnanoikeuden pöytäkirjassa vuodelta 1685 kerrotaan näet, että pitäjän silloinen nimismies Yrjö Simonpoika Prunki valitti eräästä varkaudesta, joka oli tapah­tunut hänen kotonaan kahdeksan vuotta aikaisemmin, hänen ollessaan valtiopäivillä. Prungil­ta oli silloin hävinnyt hänen uusi vihreä takkinsa, jonka hioissa oli ollut vihreät florettinauhat. Nyt hän otti asian puheeksi sen johdosta, että hän oli saanut tietää erään vähäsorvastolaisen emännän samoihin aikoihin teettäneen VilukseIan kraatarilla itselleen takin aivan samanlai­sesta vihreästä, florettinauhoin koristetusta miesten takista, jonka sanottu emäntä oli ilmoit­tanut ostaneensa Turusta. Varkaan jäljille ei tosin nytkään päästy, mutta säilyipähän näin Marttilan historian kannalta tärkeä tieto marttilalaisesta valtiopäivämiehestä, josta muuten ei mitään tiedettäisi.

 

Ei ole ihme, etteivät Ruotsin valtiopäiväasiakirjat lainkaan tunne valtiopäivämies Yrjö Prunkia sen paremmin kuin useita muitakaan samoilla valtiopäivillä olleita suomalaisia, sillä koko Göteborgin valtiopäiviltä ei ole tallella juuri mitään asiakirjoja. Se vain tiedetään, että nuo val­tiopäivät olivat tavallista vähäpätöisemmät nimenomaan sen vuoksi, ettei kuningas Kaarle XI voinut Tanskan sodan takia niille saapua. Mutta oli miten oli, joka tapauksessa Yrjö Prunki niiden yhtenä osanottajana on laskettava Marttilan entisaikaisiin merkkihenkilöihin kuulu­vaksi.

 

Kuten edellä on mainittu, Yrjö Simonpoika Prunki toimi isänsä jälkeen Marttilan nimismie­henä vuodet 1682 - 1708 ja kuoli Marttilassa vuonna 1713.

 

 

 

 

 

 

 

Salme Palosaari:  Lasten jako äideilleen on olettamusta.

 

Yrjö Simonpojan lapsista ainakin Yrjö, Simo, Anna ja Kirsti saattaisivat olla Sofia Erkin­tyttären kanssa, päätellen lasten vihkimisajoista??

 

Sofia Erkintytär lienee saanut ensimmäisen lapsensa noin 1670, ollessaan noin 20-vuo-

tias. Lapsista Yrjö vihittiin ensimmäisen kerran 1699, ja silloin hän saattaisi olla ollut noin

20-vuotias, ja olisi näin ollen syntynyt noin 1680.  Äiti Sofia Erkintytär olisi silloin ollut jo

noin 30-vuotias. Lapsista Simo, Anna ja Kirsti on vihitty Yrjön jälkeen.

 

Yrjön ensimmäinen vaimo on saattanut kuolla suht. nuorena, tai sitten hän on nainut vanhoilla päivillään vielä Sofian.  Sofiasta saattaa olla yhteys Spåra-sukuun.

Vanhemmat Simo Brungi ja Dordi Simontytär.

1. Puoliso: Kerttu (5436)

2. Puoliso: Sofia Eriksdr Erkintytär Pietilä, Prunki (299), Taulusta 116, Tal.tytärLoimaa, Niinijoensuu, Pietilä - emäntä n:o 2/Marttila, Prunkila, Prunki., s. 1650 Loimaa, k. 8.3.1722 Marttila.

Vanhemmat Erik Henrikson Niinijoensuun Pietilä, ainoa Niinijoen suussa vaikuttanut Eerik.

     Lapset:

     1. Jöran Jöransson Brungi, s. 1670. Tauluun 147.

     2. Anna Annica, s. Marttila, Prunkilan Prunki

     3. Kirstin Jöransdr Prunki, s. 1671. Tauluun 116.

     4. Simo Yrjönpoika, s. 1673 Marttila, Prunkilan Prunki, k. 22.1.1720

     5. Kirsti Yrjöntytär, s. 1685 Marttila, Prunkilan Prunki, k. 28.1.1732 46 v. ?

     Lapset:

     6. Antti Yrjönpoika, s. Marttila, Prunkilan Prunki, k. Helmik. 169 31 v. ?

     7. Jaakko Yrjönpoika, s. Marttila, Prunkilan Prunki

     8. Liisa Yrjöntytär, s. Marttila, Prunkilan Prunki, k. 7.2.1741 tai 08.03.1744

XI  Matts Eriksson Äyväri (583), TalollinenLoimaa, Vesikoski, Äyväri (isäntä 1681-1715)., s. 1668 Ypäjä.

Puoliso: Vihitty 25.5.1681 Loimaa Maria Mattsdr Äyväri (601), Taulusta 120, EmäntäLoimaa, Vesikoski, Äyväri., s. 1649.

     Lapset:

     1. Maria Mattsdr Äyväri, s. 1690. Tauluun 120.

XI  Mikael von Jordan (1588), Eversti, maaherra (aatelinen, sukunro 243, 21), s. 1590 Liivinmaa,Viljanti (Fellin), k. 15.12.1652 Tukholma, Haudattu Rauman kirkkoon. Tiedot Carpelanin kirjasta "Ättartavlor för de på Finlands riddarhus…"

Var 1621 fänrik vid Jakob Setons reg., 1623 för nyutskrivna soldater "dem till att öfwerläre och underwijsse".  Degraderad till gemen soldat och dömd till döden för mutor m.m. 1624, men benådad.  Kapten för ett kompani knektar från Dal 1625.  Ryttmästare vid finska rytteriet 21.3.1628.  Användes ofta vid värvningar och utskrivningar.  Erhöll 30.3.1629 av Axel Oxenstierna i förläning byarna Pethun, Palten och Peuten i Melsaks gebiet.  Major vid Solmska reg. 1632.  Överste för ett tyskt reg. 1636, för ett eget i Tyskland nyupprättat reg. 1638.

Bekom adelsbrev 27.1.1638 (introd. s.å. under n. 243).  Landshövding i Nyslotts län 18.12.1645, avsked 1650.  Ägde Lahtis samt Kollala, som erhöll i förläning 6.7.1623, Villilä och Leistilä i Ulvsby (Nakkila) ävensom genom donationer av 1646 8 hemman (Malma) i Estuna sn i Roslagen och av 10.1.1652 13 hemman i Lappi, 1 hemman i Euraåminne och 2 hemman i Algutsboda (Smål.), vilka senare av missförseelse införts i donationen, ehuru de voro greve Jakob Stenbocks frälse.

D. i Stockholm (tyska förs.) 1652 före 15.12., begr. i Raumo 29.4.1655.  I testamente av 3.12.1652 förordnade han, att "de två äldsta sönerna, Johan och Carl, för deras grova excessers skull, blott skulle erhålla hans donationsgods i Konga härad i Småland, att hans fru skulle få i sin livstid behålla Lahtis och Villilä samt Hyömäki i Hauho och Malma i Uppland med underlydande, vilket efter hennes död skulle delas emellan hans övriga söner, som därjämte fingo hans rustkammare och sadeltyg, samt slutligen att hans döttrar  skulle erhålla hans övriga lösören, såsom pärlor, diamanter, guldhalskedjor, ringar, smycken samt silver, bestående av pokaler, kannor,skålar, stop, fat, tallrikar, ljusstakar mm., ävensom anständig brudskatt".

Gift i Stocholm 14.2.1630 med Christina van Monkhoven (Mönnichhofen) i hennes 1. gifte, d. före 1674, dotter till generalmajoren Jan van Monkhoven och Vendelina von Ulfsten samt omgift 1660 med sedermera borgmestaren i Nystad David Bertilsson, som varit hennes mans skrivare.

Timo Kause:

 

 

Nuorena vänrikkinä Mikael von Jordan oli mukana Riian valtauksessa. Hän kuului siihen skotlantilaisen eversti Setonin rykmenttiin, joka ensimmäisenä ryntäsi veneistä maihin Väinäjoen etelärannalle elokuun 4. päivänä vuonna 1621. Kiivaan taistelun jälkeen vihollinen sytytti leirinsä tuleen ja pakeni sekasorron vallassa kaupungin muurien sisään. Seuraavan kolmen päivän aikana rantautuivat muut Ruotsin sotajoukot, ja Jaakko De la Gardie toi Pärnusta maitse vahvistukseksi suomalaisia joukkoja. Tässä joukossa ratsasti ratsumestari Otto von Grothusen lippueensa kärjessä. Sotapäälliköt Herman Fleming ja Kustaa Horn joukkoineen piirittivät kaupunkia. Väinäjoen suistossa amiraali Klaus Fleming laivastoineen esti kaiken liikenteen meren puolelta. Kun kaupunki oli täysin saarrettu, kuningas Kustaa II Adolf antoi kaupungille antautumiskäskyn, mutta kaupungissa oli 30 000 asukasta, joista oli koottu 7000 miehen puolustusjoukko ja kaupunki oli päättänyt taistella. Ruotsin tykistö aloitti hirvittävän tulituksen 23. elokuuta vuonna 1621. Riian valtausta oli yritetty kuluneen vuosisadan aikana jo kolmesti, mutta kaikki nämä yritykset olivat epäonnistuneet. Nyt liikkeellä oltiin tosi tarkoituksella. Päivän aikana ammuttiin yli tuhat laukausta. Tykit jatkoivat moukarointiaan, kunnes kaupungin muuriin oli saatu aukko. Muurin paksuus oli yli kuusi metriä. Yön aikana vallihauta täytettiin risukimpuilla ja tehtiin rynnäkkö, mutta ilman tulosta. Kaupunki piti sitkeästi puoliaan. Tulitus jatkui, ja lopulta kaupungin muurit oli murrettu kolmesta kohdasta. Syyskuun 14. päivänä vuonna 1621 kaupunki antautui Ruotsin kuninkaalle ja tehtiin aselepo. Nuori vänrikki Mikael von Jordan oli saanut sotakokemusta. Hän osallistui Setonin rykmentin mukana myös Mitaun retkeen. Mitaun kaupunki sijaitsee 40 kilometriä etelälounaaseen Riiasta kuurilaisen Aa-joen varressa.

Otteita Alhon kirjasta "Punaista, kultaa ja hopeaa"

Kahden seuraavan vuoden ajan Jordanin nimi liittyy eversti Nils Ribbingin Suomen rykmenttiin erikoisesti täydennysmiehistön kokoamisessa.  Seuraavana vuonna vaihtui rykmentinkomentaja, tilalle tuli eversti Kristoffer Assersson Mannersköld, joka Suomessa asuneena hallitsi kieltä paremmin ja joka "osasi komentaa ankarammin kuin Ribbing".  Taudit tekivät suurta tuhoa Baltiassa sotilaiden joukossa.  Rykmentin 5. komppania oli nyt uskottu kapt. Michel Jordanille, mutta vain nimeksi, koska sen miehistö vielä oli hajalla, vain 8 Riiassa ja 142 kotiseuduilla Suomessa.  Nähtävästi ankarammasta kontrollista johtuen joutuivat kapteenit Carl Hansson Raam ja M. Jordan edesottamuksistaan tutkittaviksi ja sotamarsalkka Herman Wrangel eroitti v. 1624 heidät viroistaan, koska "he olivat harjoittamalla vääryyttä ja kauppaamista vainonneet kuninkaan nihtejä".  Tämä lienee merkinnyt sitä, että he olivat lahjuksia vastaan vapauttaneet nihtejä ja kiristäneet talonpojilta rahaa.  Molemmat kapteenit alennettiin tavallisiksi sotamiehiksi ja jopa tuomittiin kuolemaankin, mutta kuningas Kustaa II Adolf armahti heidät.  Ja kun juuri alkaneessa Preussin sodassa kipeästi tarvittiin hyviä sotilaita, ei sovi ihmetellä, vaikka kapteeni Michel Jordan v. 1627 oli Jacob Scottin (Länsigööttalaisen) skvadronan rullissa.  Ratsumestariksi hänet nimitettiin 21/3 1628 ja hän tuli sinä keväänä ratsuväen kenr. maj. Åke Tottin avustajaksi tämän suuressa yrityksessä värvätä

8 uutta komppaniaa hakkapeliittoihin.

Ratsumestari Jordan toimi värvärinä Pohjanmaalla, josta kaikki mahdolliset hevoset ja parhaat miehet otettiin ratsuväkeen. Ratsumestari Jordanin komppaniaan kuului kolme luutnanttia, kaksi korpraalia ja 74 ratsumiestä. Hevosten kuljetukset senaikaisilla aluksilla tuottivat suuria vaikeuksia. Raumalaisetkin määrättiin aluksineen mukaan sotaväen ja hevosten siirtoon. Laivurit antoivat kaikkein huonokuntoisimmat lotjansa hevosten kuljetukseen, koska sotaan lähtevät laivat yleensä jäivät sille tielle. Vaasassa vanhat narisevat alusrähjät ahdettiin aivan liian täyteen. Matkalla hevosia kuoli ja myrskyn puhjetessa niitä jouduttiin työntämään mereen. Kaikista vaikeuksista huolimatta Jordan joukkoineen pääsi perille Preussin Pillauhun lokakuun toisella viikolla vuonna 1628.

Heti ensimmäinen tehtävä, johon Mikael von Jordan joukkoineen Preussissa osallistui, oli vaativa. Valtakunnankansleri Axel Oxenstierna otti Jordanin ratsuväkikomppanian saattovartioksi, kun itse kuningas Kustaa II Adolf siirtyi 22.10.1628 Liebernulestä Elbingiin. Mikael von Jordan oli tavannut kuninkaan ensimmäisen kerran jo Riian valtauksen yhteydessä vuonna 1621. Nyt saattovartioon valittiin ehdottoman luotettavia sotilaita, jotka olivat valmiita antamaan henkensä kuninkaansa puolesta. Ratsumestari Jordan oli varmasti valmis tähän, sillä hän oli jäänyt sielunsa velkaa kuninkaalle tämän armahtaessa hänet vuonna 1624.

Vuoden 1628 kesä oli Puolassa ja Preussissa erittäin sateinen. Joet tulvivat yli äyräittensä. Ihmiset olivat paenneet kukkuloille ja kaupunkeihin. Vuoden vilja- ja rehusato oli menetetty. Tiet olivat pohjattoman mutaisia ja kulkukelvottomia. Kaikesta huolimatta ratsumestari Jordanin ja kuningas Kustaa II Adolfin kolmas tapaaminen oli huomattavasti edellistä miellyttävämpi.  (Timo Kause)

Vasta lokakuun ensimmäisinä päivinä pääsivät Turkuun jääneet joukot lähtemään Preussiin ja niistä on ensimmäinen maininta perillä 19/10 1628, jolloin niistä muodostettiin saattovartio kansleri Axel Oxenstiernalle, tämän lähtiessä Elbingistä kuningasta vastaan.  Kuningas oli juuri silloin palaamassa joukkoineen vaikealta ja raskaalta Graudentzin retkeltään.  Tällä retkellä  "saavutti suomalainen ratsuväki kiitettävän taitavuuden ryöstäessään ympäristön karjaa".  Eräällä tällaisella retkellä oli ev.luutn. Hans Ekholt miehineen saanut kokoon 500 nautaa.  Lokakuun lopulla 1628 oli hakkapeliittojen lukumäärä Preussissa saavuttanut huippunsa: Ekholtin skvadrona 595 miestä + Anrepin 540 miestä = 1135 hakkapeliittaa ja sen lukumäärä oli yhdessä Baltiassa olevan suomalaisen ratsuväen kanssa nyt suurempi kuin ruotsalaisen ratsuväen.  Taisteluissa olivat hakkapeliitat siksi pahasti kolhiintuneet, että marraskuussa kotiutettiin 2 komppaniaa, joten molempiin edellämainittuihin skvadroniin jäi kumpaankin 5 komppaniaa.  Ratsumestari Jordanin komppania kuului Ekholtin skvadronaan.  Kuningas asetti armeijan talvileiriin ja lähti itse kotimatkalle 28/10 1628.  Talven kuluessa joutuivat hakkapeliitat mukaan Strassburgin retkelle, jonka tarkoituksena oli sikäläisen varuskunnan avustaminen.  Retken johtajana oli sotamarsalkka Herman Wrangel ja oli retkellä mukana noin 6000 miestä, kaikki valioväkeä, niiden joukossa Ekholtin skvadronakin, johon Jordan kuului komppanioineen.

Kuningas palasi Ruotsiin ja Jordan joutui mukaan vaikealle Strasburgin retkelle. Strasburg on pieni vanha linnake, jonka nykyinen nimi on Brodnica. Linna sijaitsi Drewentz-joen varrella noin kymmenen virstaa silloisen Puolan rajalta lounaaseen. Strasburg oli ruotsalaisten hallussa, mutta sitä puolusti vain 350 miestä ja tilanne oli huono. Linnakkeessa riehui helposti tarttuva nälkäkuume. Nälkä- eli pilkkukuume levisi epähygienisissä oloissa vaatetäiden välityksellä. Tauti nostatti korkean kuumeen ja tappoi lähes poikkeuksetta. Linnakkeen päällikkö kreivi Frans Bernhard von Thurn ja suuri joukko sotilaita oli menehtynyt tähän tautiin. Elintarvikkeet olivat loppuneet ja kaikista sotatarvikkeista oli huutava pula. Vihollinen esti täydennysten toimittamisen.

Kuninkaan lähdettyä Axel Oxenstierna vastasi kaikesta toiminnasta Preussissa. Kansleri päätti vahvistaa Strasburgin linnaketta. Retken ylipäälliköksi määrättiin sotamarsalkka Herman Wrangel, joka jo kerran oli tuominnut Jordanin kuolemaan. Vuoden 1629 tammikuussa Osterodaan kerättiin sotatarvikkeita, elintarvikkeita ja 6000 miestä. Liikkeelle lähdettiin tammikuun viimeisenä päivänä. Wrangel johdatti joukkonsa kaupungista lounaaseen. Täällä piti olla vähemmän vihollisia ja enemmän ruokaa ja ryöstettävää. Edettiin Drewentz-joen vartta. Ensimmäisenä päivänä kaikki sujui hyvin, mutta illalla vastaan tuli yllätys. Löbaun kaupunki oli vihollisia täynnä. Wrangel katsoi parhaaksi perua hyökkäyskäskynsä, koska ilta hämärtyi, tiet olivat jäisiä ja liukkaita ja miehistö lopen väsynyt. Puolalaiset pysyivät rauhallisina, mutta ruotsalaisten leiriin karautti joukko kasakoita, jotka vangittiin. Sopivan pikakäsittelyn jälkeen nämä kertoivat, että puolalaiset keräävät joukkoja Neumarkiin estääkseen ruotsalaisten etenemisen Strasburgiin. Suunnitelmat muuttuivat. Löbau säästyi toistaiseksi.

Seuraavana päivänä sotamarsalkka määräsi joukkonsa etenemään Lautenburgiin Neumarkin itäpuolelle. Tunnustelijoiden saapuessa kaupunkiin Lautenburg oli autio ja tyhjä. Vihollinen oli jo kauan vältellyt taistelua ja harjoitti autioitetun maan taktiikkaa vieden mukanaan kaiken, joka hyödyttäisi maahantunkeutujaa. Sotajoukko päätti kuitenkin yöpyä tyhjässä kaupungissa.

Kaupungin lounaiskulman ohi virtaavan Prinzel-joen varressa oli kapea kannas, johon vihollisen pelättiin linnoittautuvan. Siksi matkaa jatkettiin heti seuraavana aamuna. Päivä oli jo pitkällä, kun kuormasto saatiin lähtökuntoon. Liikkeelle lähdettäessä eräs suomalaissotilas tuikkasi Lautenburgin kaupungin tuleen. Hänet hirtettiin muitta mutkitta.

Vähäinen Prinzel-joki oli syvä ja vuolas, ja sitä reunustivat laajat suoalueet. Upottava rämeikkö oli vain osittain jäässä. Se oli sulia silmäkkeitä täynnä. Jääpeite oli niin ohut, ettei sen yli voinut kuljettaa mitään sotavarusteita. Joen yli piti johtaa kaksi siltaa, mutta toisen viholliset olivat polttaneet. Vahva husaarijoukko oli ryhmittynyt vastarannalle ainoan kulkureitin varteen. Sillan vasemmalla puolella oli jyrkkä korkea kallio, jonka laella vihollinen väijyi. Siltojen välissä ranta oli jyrkkä ja runsaspuustoinen. Vihollinen piileskeli täällä. Ylimeno tiesi vaikeuksia.

Yön aikana suomalaiset rakensivat tilapäisen sillan palaneen tilalle, mutta Wrangel halusi vielä paremman ylityspaikan. Seuraavana yönä yläjuoksun uoma tutkittiin, mutta kahlauspaikkaa ei löytynyt. Alajuoksulla oli pelkkää suota.

Sotamarsalkka teki ratkaisunsa. Miehistö paloi halusta päästä vihdoinkin hyökkäämään. Vastarannalla väijyi 7000 vihollista tarkkaillen ruotsalaisten touhuja. Puolalaisia oli asemissa vastarannan kalliolla ja viereisessä Gorznon kylässä. Heidän joukossaan oli myös saksalaisia palkkasotureita. Puolalaisten sotapäällikkö Koniecpolski ei ollut paikalla. Husaarijoukkoja komensi eräs kokematon Potockis. Hänelle hyökkäys tuli täytenä yllätyksenä. Ruotsalaiset rynnistivät molempia siltoja pitkin. Heti alkuun ilmeni, ettei Potockisilla ollut mitään valmista puolustussuunnitelmaa. Hän vain katseli, kun ruotsalaiset ryntäsivät joen yli. Tykistön komentaja pyysi lupaa aloittaakseen tulituksen välittömästi, mutta voitonvarma Potockis päätti lyödä koko joukon yhdellä kertaa. Husaaripäällikkö uskoi rannalle syntyvän sellaisen hämmingin ja sekamelskan, että hän lyö viholliset ennen, kun nämä ehtivät ryhmittyä.

Ruotsalaisten hyökkäys oli kuitenkin nopea, hyvin valmisteltu ja määrätietoinen. Rakuunat ja musketöörit ryhmittyivät välittömästi harjoiteltuun hyökkäysmuodostelmaan. "Rhengreven" eli Otto Ludvig von Solms johti keskustaa, Tauffel oikeaa laitaa ja Ehrenreuter vasenta sivustaa. Reservijoukot olivat vielä joen toisella rannalla, kun Tauffel sai käskyn edetä oikealla olevaan kylään. Tällöin vihollisen vasen siipi tuli niin lähelle, että sitä oli pakko tervehtiä yhteislaukauksella. Siitä alkoi kiivas kahakka, ja Strauff ja Hans Wrangel tulivat apuun. Husaarit tappelivat tosissaan ja Tauffelin oli peräännyttävä toisen linjan sekaan. Tästä syntyi sellainen tungos ja sekamelska, että ruotsalaiset eivät pystyneet liikkumaan. Molemmat sotajoukot odottivat välienselvittelyn tulosta. Otto von Solmsin oli vaikea hillitä itseään. Hän halusi mukaan taiston tiimellykseen, mutta sotamarsalkka kielsi tämän. Herman Wrangel halusi ensin nähdä, kuinka Tauffel selviytyy.

Puolalaisten riveissä taistelevat saksalaiset palkkasoturit lähtivät pakoon, mutta husaarit taistelivat urhoollisesti. Ruotsalaisten oli iskettävä kuusi kertaa. Taiston tuoksinassa ystävät ja viholliset menivät sekaisin. Kukaan ei pystynyt ennustamaan, kuka tämän myllerryksen keskeltä selviytyy voittajana. Kuudennen iskun jälkeen husaari toisensa jälkeen irrottautui myrräkästä ja lähti karkuun.

Nyt tuli kreivi Solmsin vuoro hyökätä. Hän toteutti ovelan, harkitun väistöliikkeen, jolloin neljä hänen ratsuväkikomppanioistaan pääsi iskemään suoraan vihollisen selustaan. Yksi näistä komppanioista oli ratsumestari Jordanin komennossa. Suoraan takaa tulleen iskun seurauksena vihollinen joutui pakokauhun valtaan. Husaarijoukko hajaantui kuin pyyparvi. Pakoreittejä oli yhtä monta kuin oli miehiäkin. Pakenevat puolalaiset jättivät kaiken taakseen. Kanuunat, sotatarvikkeet ja muonavankkurit jäivät ruotsalaisten haltuun.

Pako koitui viholliselle tuhoisammaksi kuin itse taistelu. Taistelutantereen takaa avautui laaja tasanko, jolle lyöty joukko hajaantui. Komppanioittain johdettu ruotsalainen ratsuväki ajoi karkulaisia takaa. Kaikki, jotka saatiin kiinni, tapettiin. Puolalaiset menettivät kahdessa tunnissa 1500 miestä. Ruotsin joukoista kaatui vain 30 miestä ja 60 haavoittui. Taas kerran Jordan kiitti onneaan. Puolalaisen husaarin keihään kärki oli murtunut hänen hirvennahkaiseen rintapanssariinsa. Vaikka Gorznon taistelusta kerrottaessa on koko ajan puhuttu ruotsalaisista, oli taisteluun osallistuneista sotilaista yli puolet suomalaisia, noin kolmannes ruotsalaisia ja loput saksalaisia.

Illan hämärtyessä ruotsalainen sotamarsalkka, joka oli kotoisin Liivinmaalta, kokosi joukkonsa ja majoitti sen Gorznon kylään. Strasburgin saartorenkaan hajottaminen ja linnakkeen varustaminen tapahtui 3.3.1629 kaikessa rauhassa.

Gorznon kylästä Jordan joukkoineen jatkoi majuri Torsten Stålhandsken mukana ryöstöretkelle kaupungin eteläpuolelle. Ryöstösaalis oli mahtava. Saaliiksi otettiin mm. satamäärin nautoja, jotka käytettiin sotaväen muonitukseen. Paluumatkalla poltettiin Löbaun kaupunki, joka kieltäytyi maksamasta pakkoveroa. Tästä uroteosta hakkapeliitat saivat tunnustusta itse kansleri Axel Oxenstiernalta. Palkkioksi Jordan sai 30.3.1629 läänityksinä Pethun, Paltenin ja PeuInin kylät Keski-Saksista. Läänityksistä Jordanille ei ollut suurtakaan hyötyä eikä niiden myöhemmistä kohtaloista ole tietoa.  (Timo Kause)

Kun joukot olivat lähtövalmiina, lähetti Wrangel ev.luutn. Anrepin 200 suomalaisen ratsumiehen kanssa tiedusteluretkelle Marienwerterin suunnalle.  Tammikuun 30 p :nä saavuttiin Lautenburgiin, joka marsalkan kiellosta huolimatta ryöstettiin.  Marsalkka Wrangell saavutti 2/2 huomattavan voiton puolalaisista Gorznon luona Branitza-joella, missä ev.luutnantti Ekholt kahden komppaniansa kanssa suoritti tiedusteluretken ylikulkupaikan löytämiseksi.  Retken päämäärä Strassburg saavutettiin 3/3 ja sieltä lähetettiin majuri Torsten Stålhandske mukanaan 2 Ekholtin komppaniaa ryöstöretkelle kaupungin eteläpuolelle, suoritus, mistä hakkapeliitat saivat tunnustusta itse kansleri Oxenstiernalta.  Loput Ekholtin 3 komppaniaa lähetettiin viemään 400 puolalaista vankia säilöön.  Tällä paluuretkellä Ekholt poltti Löbaun kaupungin, joka oli kieltäytynyt suorittamasta pakkoveroa.  Majuri Stålhandsken mukana olleet hakkapeliitat palasivat retkeltään 13/2.  Todennäköisesti ratsumestari Jordan on ollut juuri niiden mukana miehineen ja siellä kunnostautunut, koska Axel Oxenstierna palkitsee häntä 30/3 1629 seuraavalla tavalla: "donerar åt edla och manhaftige Michel Jordan ryttmästare etc. dhe byar Pethun, Palten och Peuln i Melsakz gebieth belägne med alla tilligande legenheter ... under adelig frijheet och privilegier och ander extraordinar i rettigheter oförkrenckt."  Tämän läänityksen myöhemmästä kohtalosta ei ole mitään tietoa säilynyt.

Yleispoliittisista syistä alettiin tunnustella rauhan mahdollisuuksia.  Se solmittiinkin syyskuussa Altmarkin kirkonkylässä ja armeijat kotiutettiin.  Lokakuun alussa oli ratsumestari Jordanin komppaniassa jäljellä vain 55 miestä sekä joukko hevosensa menettäneitä ja sairaita.  Marraskuussa 1629 suomalaiset pääsivät lähtemään kotimatkalle ja ainakin osa heistä suoritti sen maitse.

Ratsumestari Michel Jordanista tuli nyt mahtava herra, joka vielä lisäsi vaikutusvaltaansa solmiamalla 14/2 1630 avioliiton kenr.maj. J. Mönnichhofenin (till Noor), Uplannin ratsuväen komentajan ja tämän puolison Vendelina von Ulfstenin tyttären Christinan kanssa.  Tästä avioliitosta syntyi 22 vuoden aikana kaikkiaan 14 lasta.  Kaksi vanhinta poikaa, jotka opiskelivat Turun yliopistossa, tuottivat hurjalla elämällään isälle paljon ikävyyksiä.  Toinen järjestyksessä, kornetti Carl Jordan, mestattiin Turussa v. 1662 väitetyn kaksinnaimisen takia ja haudattiin Raumalla v. 1664.  Myös tytär Christina antoi paljon puheenaihetta seikkailuillaan naimisissa olevan raumalaisen laivurin J. Delfendalin kanssa (tuomittiin "för enkelt hor").  Ratsumestarin naimattomat sisaret Catharina ja Margaretha asuivat Kol(la)lan tilalla Rauman mlk. ainakin vielä v. 1688.  Vasta v. 1638 hän sai haltuunsa Tattaran, Willilän ja Leistilän tilat Nakkilassa (Ratsutilat N:o 27 ja 25).

Millaista osaa Michel Jordan näytteli 30-vuotissodassa Saksan maaperällä, ei ole paljon tietoja säilynyt.  Hän ei ainakaan enää kuulunut hakkapeliittoihin.  Majurina mainitaan hänet v. 1633, everstinä v. 1636 saksalaisessa ratsurykmentissä, joka oli sijoitettu Westfalenissa olevaan armeijaan.  Wittstockin voitokkaan taistelun (24/9 1636) jälkeen marssi Baner joukkoineen Westfaleniin yhtyäkseen siellä oleviin herttua Bernhardin osastoihin.

Kolmikymmenvuotisen sodan kahinoissa Mikael von Jordanin sotilasura eteni nopeasti. Vuonna 1632 hän palveli majurina Otto Ludvig von Solmsin ratsuväkirykmentissä. Hän oli sama mies, jonka alaisena Jordan oli taistellut jo Gorznon kylässä. Aikaisemmin kreivi Otto Ludvig von Solms oli ratsastanut palkkasoturina Tanskan kuningas Kristian IV:n riveissä. Tanskalaiset kutsuivat häntä nimellä "rhingreven" - kreivi oli kotoisin Reinin varrelta.

Vuonna 1636 Mikael von Jordan siirtyi everstiksi saksalaiseen rykmenttiin. Jordanin käydessä itse Ruotsissa hänen uusi joukko-osastonsa kärsi murskaavan tappion, upseerit olivat joutuneet vangeiksi ja rykmentti oli menettänyt kaikki hevosensa ja varustuksensa. Tällöin Jordan asetti koko kiinteän omaisuutensa pantiksi saadakseen kanslerilta 4000 taalaria uuden rykmentin värväämiseen. Näin edulliseen tarjoukseen kansleri Oxenstierna suostui ja antoi Jordanille saksankielisen valtakirjan uuden rykmentin perustamiseen Westfalenista. Kahdessa kuukaudessa värväys oli suoritettu. Ratsuväkirykmenttiin kuului kahdeksan komppaniaa, joita eversti Jordan myöhemmin menestyksellisesti komensi. Tämän joukon avulla Jordan uskoi saavansa "sijoituksensa" takaisin korkojen kanssa.

Jo Preussin sodan aikana Kustaa Adolf oli antanut erityisen ryöstöohjesäännön, jonka mukaan kohteet jaettiin rykmenteittäin. Toisinaan tehtävään määrättiin erityinen ryöstöpartio. Upseerit saivat saaliista kolmanneksen ja miehistö loput. Marssi- ja leirintäjärjestystä häiritsevä yksityisryöstely kiellettiin. Jordan oli vielä vuonna 1640 mukana Reinfeldenin ja Breisachin taisteluissa ja vuotta myöhemmin siinä joukossa, joka sotamarsalkka Banerin johdolla marssi Tonavalle asti. Vielä Jankovin taistelussa Prahan kaakkoispuolella 24.2.1645 eversti Jordan karkotti de Wertin joukot, jotka olivat päässeet iskemään sivustaan. Tällöin Jordanin rykmenttiin kuului 662 miestä.  (Timo Kause)

[Kuva ei ole vielä netissä]

 

Kansleri Axel Oxenstiernan eversti Michel Jordanille antama valtakirja

8 kompp. käsittävän ratsuväkirykmentin perustamiseen

Annettu Tukholmassa huhtik. 1638

Huhtikuussa 1638 kansleri Oxenstierna antoi Jordanille valtakirjan oman ratsurykmentin perustamiseen Westfalenissa, mihin kuului 8 komppaniaa.

Vielä niin myöhään kuin Jankowin taistelussa 24/2 1645 näyttää eversti Jordan olleen mukana, sillä siellä mainitaan hänen jalkaväkirykmenttinsä ottaneen osaa taisteluun.  Rykmenttiin kuului 8 kompp. yhteensä 662 miestä, ja kuului se reserviin, mutta kunnostautui de Wertin ratsumiesten karkottamisessa, kun nämä sivustasta olivat hyökänneet kuormaston kimppuun.  Kun sotamarsalkka L. Torstensson tämän voiton jälkeen marssi aina Wienin porteille asti, mainitaan 29/3 1645, "sändes Obrist Jordan med sina ryttare, hvilken slog Ungaren och dödade flere af deras anförare, dref dem tillbaka och förföljde dem ända till Presburg".

Jordanin sotaisten ansioitten vuoksi suku aateloitiin Ruotsissa 27/1 1638 ja sinä vuonna hän myös ensi kerran oli mukana valtiopäivillä.  Valtiopäivillä v. 1645 eversti Jordan näytteli hyvin huomattavaa osaa, hän kuului siihen valiokuntaan, jonka tehtävänä oli antaa lausunto sodasta Tanskaa vastaan.  Rauha tehtiin Brömsebrossa samana vuonna.

Hän oli Ruotsin valtiopäivillä vuosina 1638, 1643 ja 1645. Vuonna 1645 hän oli mukana ryhmässä, jonka piti lopettaa sota Tanskaa vastaan. Seuraavana vuonna hän sai läänityksiinsä lisättyä appensa Malman tilat Uplannista ja vuonna 1650 tätinsä Hyömäen tilat Hauholta.  (Timo Kause)

Tämän jälkeen seuraa uusi vaihe eversti Jordanin vaiherikkaassa elämässä, hänet nimitettiin Savonlinnan maaherraksi, missä virassa toimi vv. 1646 - 50.  Tämä lääni oli vasta perustettu v. 1641 ja edellinen maaherra Herman Fleming oli ainaisissa rettelöissä läänin asukkaiden kanssa.  Lopuksi kuningatar 18/12 1645 vapautti hänet virastaan ja määräsi Jordanin tilalle.

[Kuva ei ole vielä netissä…]

Maaherra, eversti Mikael Jordanin muotokuva

athäus Merian junior maalannut v. 1649

Kuuluu Skokloster-linnan kokoelmiin

Eversti Michel M:son Jordanin maallinen vaellus päättyi Tukholmassa joulukuussa 1652 (3:n ja 15:n päivän välillä).  Edellisessä lokakuussa oli juuri syntynyt hänen viimeinen tyttärensä (Helena), jonka ristiäisiin 3/11 1652 Tukholman Jacobinkirkkoon hän oli kutsunut niin korkeita vieraita kuin kansleri Axel Oxenstiernan ja kenraalikuvernööri P. Brahen.  Kutsukirjeetkin ovat vielä tallella.  Eversti Jordan haudattiin väliaikaisesti Tukholmaan 30/12 1652, mutta Raumalla Pyhän Ristin kirkkoon 29/4 1655.  (Alho)

Otteita kirjasta "Olavinlinnan historialliset vaiheet"

Mikael Jordan eli "Paksu-Mikko" Savonlinnan läänin maaherrana 1645 - 1651

Herman Flemingin seuraaja, pyylevyytensä vuoksi "Paksuksi Mikoksi" kutsuttu Mikael Jordan kuului 30-vuotisen sodan urhoihin. Hän oli saksalaista sukuperää, mutta lienee syntynyt Suomessa.

Vuonna 1621 hänet mainitaan vänrikin arvoisena ja vuonna 1628 suomalaisen ratsuväen ratsumestarina. Vuonna 1636 hän toimi erään saksalaisen rykmentin everstinä. Hänellä oli koko joukko läänityksiä Vehmaan kihlakunnassa. Hänet aateloitiin vuonna 1638. Nimityksen Savonlinnan läänin maaherraksi hän sai joulukuun 18. päivänä 1645. Hän ryhtyi kuitenkin hoitamaan virkaansa vasta seuraavan vuoden lopulla. Hän oli kartuttanut yleisten asiain tuntemustaan osallistumalla vuosien 1638, 1643 ja 1645 valtiopäiviin. Viimeksi mainituilla valtiopäivillä hän oli jäsenenä valiokunnassa, jonka tuli päättää edessä olevasta sodasta Tanskaa vastaan.

Jordanin rakennuspuuhat Olavinlinnassa

Mikael Jordan oli kiinnostunut Olavinlinnasta, jossa hänen maaherrakautensa alussa suoritettiin runsaasti rakennustöitä.

Vuoden 1647 valtiopäivillä Suur- ja Vähän-Savon talonpojat esittivät valituksen siitä, että heidät pakotettiin päivätöillä valmistamaan kruunulle kalkkia ja tiiltä. Tämähän oli kylläkin vanhan käytännön mukaista ja palveli Savossa ennen muuta Olavinlinnan kunnostamistyötä. Rahvas antoi kuitenkin valituksessaan ymmärtää, että kalkki ja tiilet myytiin virkamiesten toimesta maakuntaan, ilman että kruunu sai niistä hyötyä. Savolaiset olivat tyytymättömiä myös siihen, että heidän jatkuvasti oli maksettava vuonna 1631 tapahtuneen Olavinlinnan palon johdosta määrättyjä korjausrahoja ("reparations penningar"). Hallitsija vaatikin raporttia maaherralta tämän ylimääräisen rasituksen välttämättömyydestä. Kaikesta päättäen se kuitenkin jäi edelleen voimaan.

Rahvaan valituksesta havaitsemme Jordanin rakennuttaneen linnan liepeille "suuria puurakennuksia". Niinkin vähävoimaista väkeä kuin vanhoja ukkoja ja eukkoja pakotettiin muka kahdeksasta kymmenen viikon ajaksi omalla kustannuksellaan rakennustöihin. Rahvaalle antamassaan vastauksessa kuningatar Kristiina selitti, että moiset rakennustyöt oli kerrassaan lopetettava. Maaherran ei tulisi ryhtyä linnan korjaustöihinkään.

Jordan oli kuitenkin ennen kuningattaren kieltoa jo ehtinyt teetättää koko joukon korjaustöitä linnassa. Särkyneet ikkunaruudut korvattiin uusilla, jota paitsi linnan valaistusta ja viihtyisyyttä parannettiin uusin ikkunoin. Tallisaaren karjatalon rakennuksia korjattiin niinikään. Edelleen mainitaan linnassa olleita rappuja sekä salien ja kamarien lattioita korjatun, ovia ja savupiippuja kunnostetun ja niin edelleen. Rakennustöissään maaherra valvoi henkilökohtaisiakin etujaan, sillä Tallisaaressa oli rakenteilla myös hänen oma virka-asuntonsa, jossa mainitaan olleen muun muassa neljä savupiippua ja kaksi kellaria. Tämäkin työ keskeytettiin rahvaan valitusten johdosta vuonna 1647.

Jordanin alullepanema työ ei kuitenkaan mennyt hukkaan, sillä juuri tästä Tallisaaren keskeneräisestä puurakennuksesta Savonlinnan kaupunki näyttää saaneen ensimmäisen raatihuoneensa. Käydessään vuonna 1649 Savonlinnassa kenraalikuvernööri Pietari Brahe lupasi luovuttaa rakennuksen kaupungin raatihuoneeksi. Maaherra - sikäli kuin tämä koskaan oli taloa käyttänytkään - ei sitä enää tarvinnut, sillä virka lakkautettiin juuri näihin aikoihin.

Maaherra Jordanin ja Olavinlinnan tuittupäisen vangin, kapteeni Brennaren, riitajuttu

 

 

 

Mikael Jordanilla oli Savon aatelisten joukossa katkera vihollinen Joroisten Järvikylän herrassa, kapteeni Martti Brennaressa, 30-vuotisen sodan tuittupäisessä soturissa, joka - kuten Kristiina-kuningattaren vuonna 1644 antamassa läänityskirjeessä mainitaan - oli kauan aikaa palvellut Ruotsin ulkomaisessa sotaväessä ja tällöin monta kertaa joutunut vankeuteen ja haavoittunut. Sodan kolhut eivät olleet taittaneet tämän kaikesta päättäen tavallista kiukkuisemman sotilaan sisua. Kapteenimme oli parhaillaan lähdössä takaisin sotanäyttämölle Saksaan, kun hänet pidätettiin Jordanin solvaamisesta syytettynä. Brennare teljettiin Olavinlinnaan, jossa hänen olonsa kuitenkin järjestettiin varsin mukavaksi. Maaherran käskystä Brennare tutkittiin ja tuomittiin. Herjausjuttu alistettiin hovioikeuden lopulliseen ratkaisuun. Kun Brennare kuitenkin vankeudessaankin jatkoi Jordanin herjaamista, tämä nosti häntä vastaan uuden syytteen. Helmikuun 14. päivänä 1648 kapteenin asiaa käsiteltiin Savonlinnan käräjillä. Brennare väitti tällöin vangitsemistaan laittomaksi ja kieltäytyi tulemasta käräjäsaliin kuulusteluja varten. Toistamiseen hän ei näet - niin hän selitti - aikonut antaa tuomita itseään väärin! Linnanpäällikkö Hannu Brand sekä eräät oikeuden jäsenet lähtivät silloin taivuttelemaan kopeata vankia. Brennare kuitenkin vähät välitti heidän ystävällisistä pyynnöistään. Viimeisenä poistunut sai suorastaan tehdä tuttavuutta kapteenin yöastian sisällön kanssa. Tuomioistuimen oli nöyrryttävä menemään Brennaren asuntoon. Kapteenilla oli Olavinlinnassa hallussaan sali ja kamari, joista hän nähtävästi esteettä sai lähteä linnanpihalle jaloittelemaan. Vaikka näissä oloissa ei juuri voida puhua vankeudesta, Brennare oli tyytymätön oloihinsa. Kapteenin asunto oli kuitenkin varhemmin kelvannut maaherra Herman Flemingin sihteereille ja heidän perheilleen. Brennare selitti, että hänellä Turun Hovioikeuden presidentin Jöns Kurjen kirjeen perusteella muka oli oikeus hienompaan asuntoon. Tutkijoilleen hän toistamiseen selitti, että maaherra oli antanut tuomita hänet väärin. Niinpä hän katsoikin olevansa "Paksun Mikon" ("Paxo Michells") eikä suinkaan kruunun vanki. Hän ei kuitenkaan kiistänyt sitä, etteikö hän, kuten koko linnanväki hyvin tiesi, olisi yhteistuumin palveluspoikansa kanssa sepittänyt laulun Jordanista. Todistajat puolestaan vakuuttivat Brennaren parhaansa mukaan herjanneen maaherraa. Jordanin lähdettyä lääninsä pohjoisosiin veronkantotehtäviin kapteeni oli tekaissut herjalaulunsa ja "säveltänyt" siihen kuuluvan nuotin. Laulu, josta - kuten Saarenheimo syystä lausuu - "tapaa yhtä vähän runollista kuin älyllistäkään leimahdusta", kuului seuraavasti:

 

 

 

"Micko läxi pohian maallen,

 

revon nahka ottaman,

 

iluexen nahka ottaman,

 

voitynnyrin candaman,

 

oravan nahka tuoman,

 

terva tynnyri cans tuoman.

 

Pasca hänen kurkuns."

 

 

 

Todistajia oli tuskin ennätetty kuulla loppuun, kun Brennare jo ryntäsi asunnostaan oikeussalin ikkunan alle. "Paksu Mikko" sai taas kerran kuulla kunniansa solvausten ryöpytessä kiukkuisen kapteenin suusta. Tilanne oli maaherralle sitäkin kiusallisempi, kun linnan pihalla parhaillaan pidettyjen piispankäräjien ja sotaväenoton vuoksi oli runsaasti kansaa koolla. Peräti neljästä savolaispitäjästä mainitaan olleen väkeä toteamassa, miten heidän korkeata esimiestään herjattiin.

 

Kaiken tapahtuneen jälkeen oikeus ei tietenkään tarvinnut uusia todisteita Brennaren syyllisyydestä. Sen oli kuitenkin vaikea langettaa tuomiota, koska entinen herjaussyyte vielä odotti Turun Hovioikeuden ratkaisua. Nöyryytetyt oikeuden jäsenet saivat todeta, miten kimpaantunut kapteeni ryhtyi yhteisen kansan suu auki töllistellessä savupiipusta irtikiskomillaan kivillä pommittamaan asuntonsa ulko-ovella seisseitä vartiosotilaita. Hätääntyneet miehet löivät kiireesti oven salpaan ja juoksivat linnanpihaan väkijoukon luo. Täällä sitten yhdessä ällisteltiin vihaista sotaherraa, joka heitteli suuria kiviä asuntonsa ovea vasten. Kapteeni riehui niin tarmokkaasti, että koko linna kajahteli.

 

Turun Hovioikeus tuomitsi kapteeni Brennaren karkotettavaksi valtameren taakse Uuteen Ruotsiin. Hän pääsi kuitenkin karkaamaan ja hankkiutui Ranskan armeijaan. Vuonna 1650 hän matkusti kuningatar Kristiinan kruunajaisiin Tukholmaan, jossa hänet armahdettiin. Eikä sillä hyvä, sillä ennen vuoden 1650 loppua kuningatar aateloi tämän sotaisan tappelupukarin, joka otti nimekseen Brennerfelt. Maaliskuussa 1651 hän sai donatiokirjeen useille Rantasalmella sijainneille tiloille ja seuraavana vuonna uusia läänityksiä Pieksämäen ja Joroisten pitäjästä.

 

Brennare osallistui sittemmin Kaarle X Kustaan Puolan-sotaan, kohosi everstiluutnantiksi vuonna 1657 ja kuoli parisen vuotta myöhemmin vieraalla sotanäyttämöllä. Brennerfeltin leski Elisabet von Göben solmi avioliiton Niilo Grothin kanssa, joka aateloitiin nimellä Grotenfelt. Näin joutui Joroisten Järvikylä tämän tunnetun aatelis- ja sivistyssuvun omistukseen.

 

 

 

Kamariviskaali Samuel Cröell toimittaa Jordanin pois maaherranvirastaan

 

 

 

Mikael Jordanilla oli toinenkin kiivas vastustaja, Samuel Cröell, jonka toiminta lopulta koitui hänen turmiokseen.

 

Vuonna 1646 oli saksalaista syntyperää ollut viipurilainen Samuel Cröell nimitetty Viipurin, Savonlinnan ja Käkisalmen läänien kamariviskaaliksi. Hänen menneisyytensä virkamiehenä ei ollut puhdas, sillä vuonna 1637 hänet oli hänen hoitaessaan Viipurin läänin maaherran sihteerin virkaa annettu ilmi väärinkäytöksistä ja tuomittu viranmenetyksen ohella sakkoihin. Päästyään uudelleen vihreälle oksalle Cröell, jolla kamariviskaalin toimessaan näyttää olleen tavallista laajemmat toimintavaltuudet, kohdisti kostonhimonsa paikallisen hallinnon korkeimpiin johtajiin, muun muassa maaherra Mikael Jordaniin. Pitäessään kokouksia talonpoikien kanssa ja kuunnellessaan heidän valituksiaan hän oli havaitsevinaan lukuisia väärinkäytöksiä. Pahimpiin syntisiin kuuluivat hänen mielestään Savonlinnan läänin maaherra ja hänen alaisensa, jotka muka olivat syyllistyneet lahjusten ottoon, kruununvarkauksiin ynnä muuhun sellaiseen. Kimpaantunut maaherra haastoi Cröellin Turun Hovioikeuteen vastaamaan syytöksistään. Täällä kamariviskaali kuitenkin pystyi näyttämään toteen, että Jordan todellakin oli tehnyt erinäisiä virkavirheitä. Hallitus vapautti niiden johdosta Jordanin virastaan vuonna 1651, vaikka itse kenraalikuvernööri Pietari Brahe oli puolustanut häntä ja selittänyt, että toteen näytetyt virkavirheet itse asiassa olivat vähäpätöisiä. Vähäisenä hyvityksenä hän tammikuun 10. päivänä 1652 sai "pitkästä ja uskollisesta palveluksesta" eräitä lahjoituksia Lapin ja Eurajoen pitäjistä. Jordan kuoli vielä samana vuonna Tukholmassa.

 

Jordanin merkitys Olavinlinnan vaiheissa on ennen muuta siinä, että hänen toimestaan läänin vanha arvovaltainen keskuslinna pyrittiin muodostamaan ajan vaatimuksia vastaavaksi hallintokeskukseksi tehtävään soveltuvine rakennuksineen. "Jos nämä suunnitelmat olisivat saaneet toteutua ja kehittyä" - niin lausuu Savonlinnan historian kirjoittaja Mikko Saarenheimo - "olisi varmaan myös Savonlinnan kaupunki niiden johdosta päässyt vaurastumaan ja muodostumaan todella maaherrankaupungiksi."

 

Mikael Jordanin jälkeen Savonlinnan lääniin ei enää nimitetty uutta maaherraa. Lääni liitettiin sen jälkeen uudelleen Viipurin maaherrakuntaan. Olavinlinnalle tämä merkitsi arvonalennusta, sillä korkea-arvoisen maaherran läsnäolo oli toki antanut tietynlaista loistoa sotilaallisena varustuksena näihin aikoihin melko vähän merkinneen varustuksen elämään.

 

 

 

(Kutakuinkin samat asiat ovat kirjassa "Savonlinnan kaupungin historia I")

 

 

 

 

 

Otteita kirjasta "Rauman kaupungin historia II"

 

 

 

RAUMA 1600 - 1721

 

 

 

… Rauman kaupungin naapuruuteen asettui kuitenkin 1600-luvun alkupuolella niin mahtava aatelissuku, että kaupungin oli vaikea edes kuninkaallisten kirjeiden ja päätösten turvinkaan säilyttää kalavesiään ja tiluksiaan sen anastuksilta. Tarkoitamme Jordan-sukua.

 

 

 

Rauman kaupungin ja Jordan-suvun väliset tilusriidat

 

 

 

Jordan-suvun esi-isistä tunnetaan pommerilainen aatelismies Hannu von Jordan, jonka poika Evert von Jordan oli naimisissa Katariina von Bohmin kanssa, kotoisin Brandenburgista, ja pojanpoika majuri Michell von Jordan toimi revisionikommissariona Liivinmaalla v. 1614. Hän lainasi rahaa Kustaa Adolfille ja sai lainan pantiksi kesäk. 29 p. v. 1615 läänityksen Suomesta, nimittäin Sorkan, Uotilan ja Lahden kylät Rauman kaupungin läheltä. Tämä läänitys vahvistettiin huhtik. 4 p. v. 1620 ja Jordan perusti samana vuonna Lahden säterin Lahden eli Kivilahden kylään. Hänen puolisonsa oli Anna von Grüllen Liivinmaalta. Heidän poikansa Michell von Jordan mainitaan vänrikkinä Jaakko Setonin rykmentissä v. 1621 ja suomalaisen ratsuväen ratsumestarina v. 1628. Hän meni v. 1630 naimisiin ruotsalaisen kenraalimajuri van Monchovenin tyttären Kristiinan kanssa. V. 1636 Jordan otti saksalaisen rykmentin everstinä osaa 30-vuotisen sodan taisteluihin. Niissä ansioituneena hänet aateloitiin tammik. 27 p. v. 1638.

 

Eversti Michell von Jordan sai vahvistuksen suvun läänityksiin v. 1628, jolloin läänitys käsitti Sorkan, Uotilan ja Lahden kylän. Vv. 1638, 1643 ja 1645 eversti Jordan edusti sukuaan valtiopäivillä ja vv. 1646 - 1650 hän oli Savonlinnan maaherrana tullen kuuluisaksi kiskomisistaan.

 

Hänen väkivaltainen ja itsetietoinen luonteensa kuvastuu erinomaisesti myöskin taidemaalari Martin van Mijtensin [??] hänestä maalaamassa muotokuvansa, jota säilytetään Skoklosterin linnan taulukokoelmassa Ruotsissa.

 

Eversti Michell Jordan kuoli Tukholmassa joulukuussa v. 1652, mutta hänet haudattiin Rauman luostarikirkon kuorissa olevaan muurattuun sukuhautaan. Hänen puolisonsa Kristiina van Monchoven meni v. 1660 naimisiin miesvainajansa entisen kirjurin Taneli Pärttylinpojan kanssa, mutta hän sai maksaa kirkolle 200 talaria sakkoa pahennuksesta, minkä heidän vapaa suhteensa oli sitä ennen aiheuttanut. Hän menetti tämän porvarillisen avioliittonsa takia myöskin rälssioikeutensa. Maaherra takavarikoi hänen koko omaisuutensa. V. 1662 vaadittiinkin maaherra Erik von der Lindeltä selitystä rouva Kristiinan asiassa. Kristiina van Monchoven haudattiin Rauman kirkkoon maalisk. 25 p. v. 1672.

 

Eversti Jordanilla ja hänen puolisollaan oli suuri perhe. Pojat Juhana ja Kaarle saivat epävakaisen elämäntapansa takia tyytyä suvun Ruotsissa olevaan tilaan, Kustaa sai Nakkilassa sijaitsevan Willilän tilan ja kuoli siellä maalisk. 27 p. v. 1668, mutta haudattiin sukuhautaan Raumalle. Michell Everhard Jordan peri Lahden kartanon. Vaimonsa Anna von Gerttenin kautta hän sai haltuunsa myöskin Rohdaisten tilan Lapin pitäjässä. Michell Everhard J. otti osaa Preussin sotaretkeen, mutta erosi armeijasta v. 1679 asettuen Lahden tilalle, jossa hän kuoli marrask. 10 p. v. 1716. Hänen puolisonsa oli haudattu tammik. 17 p. v. 1692. Heidän poikansa Michell Everhard Jordan nuorempi, joka oli nainut Anna Juliana Falkenfeltin, möi Lahden säterin kapteeni Niklas Jerlströmille v. 172. Eversti Michell Jordanin viides poika Adolf Ernst Jordan omisti Haapasaaren säterin. Hänen oikea kätensä oli halpaantunut hänen Skånen sodassa saamastaan haavasta. Hän kuoli Haapasaaressa ja haudattiin isänsä hautaan Rauman kirkkoon helmik. 19 p. v. 1693. Hänen ja hänen toisen puolisonsa Anna Kristiina von Falkenbergin (äiti Jordania) tytär Anna Barbro meni naimisiin Rauman tullikirjurin Henrik Henrikinpoika Fonsénin kanssa.

 

 

 

Hankkiessaan itselleen takaisin suuriin läänityksiinsä kuuluvia tiluksia eversti Jordan osoitti sekä viisasta harkintaa että suurta tarmokkuutta. Lapin pitäjän Korven kylässä ja Laitilan pitäjän nimismiehentalossa heinäk. 13 ja 25 p. v. 1633 pidetyillä käräjillä m.m. hänen asiamiehensä Antti Laurinpoika Äyhö hankki 24 läsnäolleelta lautamieheltä todistuksen, että Haapasaari, joka oli 8 vuotta aikaisemmin otettu kruunun hevossiittolan laitumeksi, oli alkuaan kuulunut Jordanille läänitettyyn Sorkan kylään, vaikka Lahden ja Uotilan kyläläisilläkin oli siellä ollut niittyä. Haapasaareen oli v. 1630 rakennettu 3 tallia hevosille ja niitä pidettiin edelleen kunnossa. Todettuaan näin oikeutensa Haapasaareen Jordan vaati kruunulta korvausta siitä, että kruunu käytti saarta omiin tarkoituksiinsa ja omaksi edukseen. Haapasaaren korvaukseksi Jordan saikin tammik. 15 p. v. 1638 vahvistetulla lahjoituskirjeellä Ulvilan pitäjästä eli nykyisestä Nakkilan pitäjästä Tattaran, Willilän ja Leistilän tilat. V. 1628 läänitykseen kuuluneen Reksaaren, Omenapuumaan ja Nurmesluodon korvaukseksi hän sai helmik. 12 p. samana vuonna vahvistuksen Taipalmaahan ja Kollalan kylään.

 

Rauman pormestari Lauri Baltzarinpoika Gebhardt anoi v. 1634 valtiopäivillä kaupunkinsa puolesta esivallan turvaa Jordanin anastuksia vastaan. Elok. 21 p. samana vuonna holhoojahallitus antoikin kuningattaren nimessä käskynhaltija Henrik Olavinpojalle määräyksen tutkia, oliko perää raumalaisten valituksessa, että Jordan oli heiltä ottanut 2 saarta, Aikon ja Taipalmaan, jotka entiset kuninkaat olivat kirjeillään vahvistaneet heille. Hallituksen tahto oli, että raumalaiset saavat mitä heille kuului. Mutta eversti Jordan ei väistynyt taisteluasenteesta. Tammik. 19 p. ja lokak. 29 p. v. 1638 päivätyillä kirjeillä hän saikin haltuunsa Aikon saaren Lahden kartanoon kuuluvana tiluksena.

 

Vuoden 1642 valtiopäivillä Rauman edustaja taasen valitti, ettei Jordan sallinut kaupunkilaisten liikkua eikä kalastaa edes hevossiittolalle kuuluvien kruunun saarien ympärillä olevilla matalikoillakaan. Maaherra Knut Lillienhöök tutki asiaa hallituksen valtuutettuna ja antoi Rauman porvaristolle oikeuden kalastaa sanotuilla vesillä verkoilla ja nuotalla kuten ennenkin. Mutta Jordan ei alistunut nytkään ja riita jatkui.

 

Kuningatar Kristiinalle osoitetussa valituskirjeessä, joka on päivätty Raumalla syyskuun 26 p. v. 1644, Rauman pormestari ja raati selostivat Aikon saarta koskevaa riitaa seuraavasti: "Meidän täytyy Teidän Kuninkaalliselle Majesteetillenne alamaisesti ilmoittaa, että eversti Michell Jordan on ottanut haltuunsa Aikko-nimisen luodon, joka kuitenkin vanhastaan on kuulunut pappilalle, mikä voidaan selvästi todistaa sekä vanhojen kirkonkirjeiden että sittemmin toimitettujen tutkintopöytäkirjojen mukaan. Sen vuoksi anomme alamaisesti, että T.K.M. suvaitsisi kaikkein armollisimmasti vahvistaa mainitun luodon pappilaan kuuluvaksi." Kuningatar myöntyikin tähän anomukseen määräten, että saari otetaan kruunulle ellei kirkkoherra halua sitä pitää. Mutta jo parin vuoden kuluttua kuningatar Kristiinan mieli oli muuttunut, sillä tammik. 15 p. v. 1646 päivätyllä kirjeellä hän vahvisti Aikon ja Taipalmaan sekä Kollalan, Lahden, Sorkan ja Uotilan kylät läänitykseksi maaherra Michell Jordanille ja hänen puolisolleen sekä heidän rintaperillisilleen. Läänitys annettiin aatelisille etuoikeuksilla ja Norrköpingin päätöksen mukaisin ehdoin rälssipalvelusta vastaan ja siihen sisältyi vapaa kalastusoikeus niiden saarien ympärillä, jotka Jordan oli luovuttanut kruunun hevossiittolan laitumeksi, siis Reksaaren, Omenapuumaan ja Haapasaaren vesillä. Lisäksi Jordan sai samana päivänä päivätyllä kuninkaallisella kirjeellä 4 tilaa Eurajoen pitäjän Lutan kylästä, 1 tilan Taipaleen kylästä ja 1 tilan Nakkilan Lammaisten kylästä.

 

V. 1647, 1649 ja 1650 valtiopäivillä Rauman edustaja valitti taasen maaherra Jordanin omavaltaisuudesta ja kaupunkilaisten kalastusoikeuden lakkauttamisesta, mutta kaikki oli turhaa. Ennen kuolemaansa sai Michell Jordan v. 1651 kruunulta takaisin Haapasaaren, Reksaaren, Omenapuumaan ja Nurmesluodon sekä oikeuden rakentaa säterin Haapasaareen. Tammik. 10 p. v. 1652 päivätyllä kuninkaallisella lahjakirjalla Jordan sai lisäksi useita maatiloja Rauman ympäristöllä olevissa Taipaleen, Tarvolan, Nihattulan ja Wasaraisten kylissä sekä Lutan kylästä Eurajoelta. Vuoden 1660 maakirjassa ei yllämainituista kruunun saarista ole kuitenkaan muita kuin Haapasaari ja Nurmes merkitty Jordanin tiluksien luetteloon.

 

Vuoden 1668 valtiopäivillä Rauman edustaja valitti maaherra Jordanin lesken jatkavan miesvainajansa harjoittamaa omavaltaisuutta loukkaamalla kaupunkilaisten kalastus- ja laidunoikeuksia. Tällä kertaa määrättiin Turun hovioikeus tutkimaan asiaa.

 

… Paitsi näitä saaria menetti Jordan-suku reduktsionissa muitakin läänityksiään. Mutta Adolf Ernst Jordan sai kuitenkin lokak. 20 p. v. 1684 vahvistuksen Haapasaaren säteriin ja Lahden kartano säilyi, kuten mainitsimme, hänen veljellään luutnantti Michell Everhard Jordanilla siirtyen vielä hänen pojalleenkin.

 

 

 

Kirkkoherran virkaan pääsemisen vaikeuksista…

 

 

 

… Olaus Leistenius hankki itselleen Rauman seurakuntalaisten, pormestarin ja raadin suosituksen ja sai tammik. 19 p. v. 1657 tuomiokapitulin kaikki äänet puolelleen, mutta hänen kehoitettiin lisäksi hankkimaan Jordanin lesken, Kristiina van Monkhovenin suositus ja ääni. Tämä määräys oli helpommin annettu kuin täytetty. Leisteniuksen ja Lahden rouvan välit eivät näet olleet hyvät, nähtävästi siitä syystä, ettei Leistenius pappina voinut olla paheksumatta läheistä suhdetta, joka vallitsi tämän aatelisen lesken ja Jordanin sihteerin Taavetti Pärttylinpojan välillä. Suhde laillistutettiin vasta v. 1660. Joka tapauksessa Lahden rouva ilmoitti konsistorille huhtik. 26 p. v. 1657, ettei hän anna suositustaan Leisteniukselle Rauman kirkkoherranvirkaan, ellei hän itse tule pyytämään häneltä sitä ja osoita hänelle samaa kunniaa kuin muutkin ("förrän han gör henne der äran som andra i församlingen och anmodar och så af herne").

 

… Leisteniuksen ei lopultakaan onnistunut päästä kirkkoherrana isoon pappilaan. Vastoin hänen toivomustaan konsistori antoi kirkkoherra Neocleanderin leskelle armovuoden Valpurista 1658 eteenpäinkin ja Lahden rouva oli myöskin hänen leppymätön vastustajansa viimeiseen asti. Hän kirjoitti vielä tammikuussa v. 1658 konsistorille, ettei hän halua Leisteniusta Rauman kirkkoherraksi, vaan toivoo konsistorin estävän sen. Leistenius kuoli samaan aikaan tammik. 8 p. 1658 ja hänet haudattiin Rauman kirkkoon.

 

Jo helmik. 18 p. samana talvena konsistori käsitteli Nauvossa olevaa Seilin (Själö) hospitaalin saarnaajan Zacharias Martini Welleruksen anomusta päästä Rauman kirkkoherraksi, johon virkaan hakija jo oli ennättänyt saada Rauman maistraatin kutsun. Konsistori oli asian puolella, mutta huomautti, että Welleruksen on hankittava itselleen myöskin Lahden rouvan suositus, sillä "hänellä on jotain sanomista siinä seurakunnassa". Wellerus sai virkaanvahvistuksen maalisk. 17 p. sekä samalla konsistorin suosituksen vietäväksi Kristiina van Monchovenille, Willilän ja Lahden armolliselle rouvalle.

 

 

 

Pormestari- ja valtiopäivämiesrettelöitä Raumalla…

 

 

 

… Jordanit edustivat säätyänsä Raumalla sekä hyvässä että pahassa tyypillisenä 1600-luvun aatelissukuna. Olemme edellä kertoneet Jordanien Rauman kirkolle tekemistä monista lahjoituksista, jotka ovat säilyttäneet heidän muistonsa paikkakunnalla nykypäiviin asti. Mutta eversti Michell Jordanin ja hänen puolisonsa, tukholmalaisen kenraalintyttären Kristiina van Monchovenin suonissa kiertelevä vieras, kuuma sotilasveri jätti heidän jälkeläisilleen myöskin perinnöksi taipumuksia, jotka saattoivat heidät usein vaikeihin ristiriitoihin porvarillisen moraalin kanssa. Heidän sukutarinansa antaisivatkin runsaasti aiheita värikkäisiin seikkailu- ja rakkausromaaneihin.

 

Sellaisina olemme maininneet Kristiina Jordanin [Magnuksen sisko] ja raumalaisen porvarin Juhana Delfendalin seikkailut Danzigissa sekä Rauman kirkkoherran Barth. Rajaleniuksen ja Lahden Jordanin veljen, Magnus Jordanin, tyttären Kristiina Elisabet Jordanin välisen, traagillisen kihlauksen, joka purettiin Rauman raastuvanoikeudessa. Everstin pojat Juhana ja Kaarle Jordan osoittivat jo nuorina niin huikentelevaista luonnetta, että heidän isänsä teki heidät osin perinnöttömiksi ja Kaarle Jordanin kohtalo täyttyi lopulta siten, että hänet mestattiin Turussa huhtik. 16 p. v. 1662 syytettynä kaksinnaimisesta. Turun linnassa näytetään vieläkin hänen vankityrmäänsä, "Jordanin huonetta". Junkkeri Juhanaa ja Haapasaaren omistajaa, sodassa halvaantunutta Adolf Ernst Jordania taasen syytettiin ja sakotettiin usein liian rennosta elämästä, kuten Rauman tuomiokirjoista ja kirkon vanhasta tilikirjasta saatetaan vieläkin todeta. Rauman seuduilla oli siis noina kaukaisina aikoina, jolloin Lahden, Kollolan ja Haapasaaren säterit perustettiin, varsin ylpeää, kuumaveristä ja riehakasta ylhäisöä.

 

 

 

 

 

Otteita kirjasta "Suur-Ulvilan historia I"

 

 

 

Villilän säterin synty ja Jordan-suvun pesiytyminen Nakkilaan tapahtui samoin autioitumisen jälkeen. V. 1638 annettiin Villilän kolme taloa Norrköpingin päätöksen ehdoilla Savonlinnan läänin maaherralle eversti Mikael von Jordanille. Kartano nautti säterivapautta vuodesta 1639. Everstin puoliso Kristiina von Munckhoven hoiti tiloja vuoden 1670 vaiheille, jolloin ne siirtyivät kornetti Magnus Jordanille. Hän oli naimisissa Lyttylän omistajan tyttären Elisabet Enesköldin kanssa. Kartano perustettiin 1682 - 1683 ja muodostettiin 1722 säteriratsutilaksi, joka ostettiin perinnöksi 1831. Jordan-suku säilyi Villilässä vuoteen 1788, jolloin kartano siirtyi Kokemäen rovastille Kustaa Avellanille. Hänen suvullaan se pysyi vuoteen 1888.

 

 

 

Samanlainen historia on ollut Lyttylällä, koska se v. 1614 voitiin antaa naapuritiloineen Kellahden puolella ratsumestari Otto Johann Grothusenille Norrköpingin päätöksen ehdoilla. Hänen tyttärensä Elisabet oli naimisissa kamreeri Engelbrekt Niilonpoika Enesköldin kanssa. Tälle pariskunnalle Lyttylä joutui 1650-luvulla. Enesköld-suku piti sitä 1800-luvun alkuun asti.  Katso Lyttylästä myös sivulta 349 Eneskjöd- ja sivulta 366 Grothusen-sukujen kohdalta!

 

 

 

Villilän herra Mikael von Jordan kuoli v. 1652 ja määräsi testamentissaan, että hänen vaimonsa Kristiinan jälkeen hänen suomalaiset tilansa joutuisivat jakoon nuorempien poikien kesken. Tällöin joutui ainakin kaksi Leistilän tilaa Magnus Jordanin haltuun, ja näistä muodostui 1670-luvulla Yrjälän eli Lindin kartano (eli Leistilän säteri). Se nautti säterivapautta vuosiin 1682 - 1683, mutta peruutuksessa se muodostettiin säteriratsutilaksi. Näin Yrjälästä muodostui tämän Jordan-suvun haaran asuinkartano. 1750-luvulla se jaettiin kahtia ja ostettiin perinnöksi 1763. Magnus Jordanin tytär Eeva oli solminut avioliiton Porin kaupungin tullimiehen Gabriel Rydénin kanssa, ja näiden poika Kustaa oli viimeinen jakamattoman Yrjälän isäntä.

 

 

 

Jordanien asettuminen Nakkilan puoleen näyttää tapahtuneen enemmittä prosesseitta. Mutta kun oli useampia kotkia samalla saaliilla, syntyi riitoja, ja Jordanit riitelivät Anolan omistajan Juho Kurjen kanssa rajoista, etenkin Porrasalhon niitystä. Jokin riita lienee ollut lähtökohtana sille, että 1639 eversti Mikael Jordan ja rouva Margareeta Fincke pyysivät Leistilän pellon jakoa. Kun Villilän säteriä muodostettiin, ei kysytty oikeutta vaan ainoastaan lakia, koskapa 1654 ilmenee Jordanin ottaneen Heikki Simonpoika Hurun talosta säteriinsä 1/2 äyrin edestä peltoja sekä niittyjä ja lisäksi 1 äyrin yhteen tattaralaiseen ja yhteen leistiläläiseen taloon. Hurulla oli jäljellä 2 1/2 äyriä ja hänen täytyi maksaa kymmenyksiä 3 3/4 äyristä. Se, että Leistilän Antti Heikinpoika Huovari 1678 oli kiivastuneena sanonut Magnus Jordania perkeleeksi, oli varmasti yhtä vilpitöntä kuin juopuneen hyveläläisen toteamus, että Noormarkussa häärännyt Gotthardt Zechler oli kelmi. Kun näistä puheista varmasti joutui maksamaan tai alttiiksi aatelin kostolle, ei talonpoikien sisimpiä ajatuksia useasti näy tuomiokirjoissa eikä muissakaan lähteissä. Valitettavasti 1660-luvun eli aatelisvallan huippukauden tuomiokirjat puuttuvat.

 

 

 

Jo 1654 Jordanin kirjanpitäjä Daavid Perttelinpoika valitti lampuoti Erkki Olavinpojan niskoittelevan verojen maksussa, mutta erityisesti 1670- ja 1680-lukujen vaihteessa oli Jordaneilla paljon riitoja talonpoikien kanssa. Kesällä 1679 vänrikki Aksel Jordan väitti useampien kylväneen tattaralaisen Mikko Erkinpoika Knihdin talon peltoja salaa Jordanilta, joka oli oikea maanomistaja. Nyt vannotettiin, ettei kukaan saanut koskea hänen satoonsa, ennen kuin Jordan oli ottanut saatavansa, koska talonpoika oli Jordanille velkaa. Samaan aikaan moitti Magnus Jordan, että Olavi Heikinpoika Markkula Leistilästä oli ennen aikojaan lähtenyt Jordanin tilalta, jota hän oli neljä vuotta viljellyt verovapaana. Hän vaati nyt veroja näiltä vuosilta. Mutta Olavi kertoi, että Jordan oli karkoittanut hänet talosta sopimuksen vastaisesti ja liitti (satte) hänet säteriinsä, missä hän oli ollut puolentoista vuoden ajan. Kun hän huomasi Jordanin aikovan panna hänet ratsumieheksi muiden edestä, hän lähti pois koko säteristä ja jätti jälkeensä erilaista tavaraa. Käräjillä Jordanin kanne tuomittiin arvottomaksi, koska hän oli rikkonut sopimuksen, mutta parseliensa osalta Olavi Heikinpoika joutui vetoamaan korkeampaan oikeusasteeseen. Jordanin menettelylinja oli tässä se, että talon tultua kuntoon ennen vapaavuosien päättymistä viljelijä karkoitettiin, jotta Jordan saisi hyödyn, ja että vääryyttä kärsineestä päästäisiin, piti hänet lähettää sotaan. V. 1682 Tattaran Riitta Matintytär valitti samaisen herran tahtovan karkoittaa hänet talostaan, mitä hän oli pitänyt miehensä sotaanlähdön jälkeen. Herra oli korjannut 8 vuoden ajan heinät talon enimmiltä niityiltä. Jordan syytti puolestaan vaimoa huonosta talonpidosta ja niskoittelusta veronmaksussa. Riitapuolten välille määrättiin selvitystä, mutta tulosta ei tunneta. Sotilaan vaimo Ursa Eskontytär sai työstään oikeuden päätöksellä hyvitystä, kun Aksel Jordan oli ottanut hänet lampuodiksi Mikonpäivän aikaan 1689, mutta ajanut hänet pois 5 viikkoa kynttilänpäivän jälkeen ja ottanut sijaan toisen. Sopimuksen rikkomisesta ei aatelisherraa taaskaan rangaistu. - Maanhaalinnastaan huolimatta Jordanit olivat rahapulassa, kuten monet muut aateliset, sillä 1680-luvulla velkojat kävivät heidän kimppuunsa. Magnus Jordan oli lainannut jopa kälyltään Maria Enesköldiltä pari kultaista rannerengasta, jotka oli pantannut 200 kuparitaalarista, ja v:n 1674 lopussa hän oli lainannut Gabriel Arctopolitanukselta 1000 kuparitaalaria, jonka korkoina olivat hänen rälssitilastaan Leistilässä tulevat 27 hopeataalarin verot. Kun leski 1682 vaati pääomaa, Jordan luovutti Nakkilan ratsutilansa veron, joka varmoine ja ylimääräisine veroineen oli 66 kuparitaalaria. Vielä 1691 velkaa oli yli 500 taalaria maksamatta.

 

 

 

V. 1658 tahtoi rouva Katariina Munckhoven paloapua palaneesta säteristään. "Niin vastasi siihen rahvas, etteivät he tahtoneet tietää mitään semmoisesta avustuksesta hänelle tai sitä harkita, koska säteri ei ollut pitänyt tapanaan maksaa tätä ennen paloapua". Tuomiokirjat eivät kerro, jäikö asia tähän. Kun 1685 paloi Lyttylän kartano ja 1690 - 1691 talvella Pietniemen kartano, niin molemmille tuomittiin lokakuussa 1691 paloapu koko kihlakunnasta, ja Lyttylän omistaja ratsumestari Kustaa Enesköld velvoitettiin tästä alkaen itse maksamaan paloapua. Lyttylän herrat eivät siis ainakaan olleet paloapua maksaneet, mutta olivat sitä Munckhovenin tavoin pyytämässä, kun hätä tuli. Asenne, että yhteiskunta oli olemassa aatelistoa varten, näkyy paloapukysymyksessä sangen selvästi.

 

 

 

V. 1655 oli rouva Katariina Munckhoven koettanut pestata piiakseen tuorsniemeläistä Anna Juhontytärtä ja työntänyt hänen käsiinsä pestirahaksi 24 äyriä. Mutta tyttö pani rahat ikkunalle, ja kun myös todettiin, ettei hän ollut nauttinut talon ruokaa eikä juomaa, rouva jäi piiatta, vaikka yritti käräjillä väittää pestanneensa hänet.

 

 

 

Taloudellisia vaikeuksia kokenut Magnus Jordan oli lainannut kälyltään Maria Enesköldiltä parin yli 6 luodin painoisia rannerenkaita, jotka oli pantannut 200 kuparitaalarista. Elisabet Enesköld oli saanut Eurajoen emänniltä kaiketi pantiksi kaksi hopeaesinettä, jotka hän puolestaan antoi pois viljaa vastaan nälkävuonna. V. 1674 oli Magnus Jordan lainannut kirkkoherra Gabriel Arctopolitanukselta 1000 kuparitaalaria, minkä korkona oli Jordanin rälssitiloista Leistilässä kertyvä 27 taalarin 14 äyrin 21 11/15 denningin vero hopearahassa.

Majuri Hans Ram oli v. 1656 velkaa turkulaiselle mestari Juhana Gråålle 876 taalaria. Tämmöisiin summiin eivät tavalliset talolliset voineet päästä, koska niin laajoiksi paisuneet velat edellyttivät jo laajaa taloutta. Talolliset lainailivat keskenään vilja- tai muita ruokatavaraeriä ja vähäisehköjä summia. Kuitenkin velka voi kasvaa satoihin taalareihin, jos esim. toinen suoritti tilan puolesta ratsupalveluksen, kuten Engelbrekt Niilonpoika Toukarin isännän puolesta, joka menetti talonsa hänelle 310 taalarin velasta. Haistilan isäntä Jaakko Jaakonpoika oli myös ehtinyt eläissään tehdä niin suuret velat, että ne olivat kuollessa omaisuutta suuremmat eli varmasti satoja taalareita. Kesällä 1670 leski julistettiin vapaaksi velkojain vaateista.

 

 

 

Rahalainojen korko vaihteli melkoisesti. Luultavasti yleisin korko oli 6 - 8 prosentin tienoilla. Katariina Falkenkloulla oli v. 1670 laina 10 % :n korolla, mutta hän oli joutunut kiskurin kynsiin, sillä Aksel Jordanin velkajutussa 1677 korko laskettiin 8 % :n, Johan Enesköldin tapauksessa 1684 samoin 8 % :n ja Giersin jutussa 1703 6 % :n mukaan.

 

 

 

Nimismiehyys pyrkii aivan 1600-luvun loppuun asti vaihtamaan. Erityinen tunnustus täytyy antaa Antti Laurinpojan leskelle Elsalle, joka jaksoi naisihmisenä kestää nimismiehen niskoilla olevat kyyti- ja kestitysvaivat. Tomerasti hän myös ilmiantoi käräjillä kaikki siveellisyysrikkomuksiin syyllistyneet, vaikkapa osapuolena olisi sitten ollut itse Magnus Jordan.

 

 

 

Kyydityksestä oli tullut sellainen riesa, "että sen vuoksi osa talonpojista on joutunut aivan autioiksi, kun heiltä vielä kruununveroina ja saatavina erityisesti kolmena hallavuonna, jotka Jumala paratkoon kaikille tiettävästi on koettu, on kerta kaikkiaan riistetty heidän vetojuhtansa, lehmänsä ja vähäiset laanpaansa ja pikkukarjansa ynnä kaikki muu, mitä heillä varastossa oli, minkä vuoksi osa kulkee surkeasti kerjuulla saadakseen ravintonsa ja elatuksensa, mistä Jumala heitä armollisesti armahtakoon, kun he nyt eivät omista yhtään mitään, ei lehmää eikä sikaa, ja kun niitten talollisten, jotka vielä ovat maksukykyisiä, epäilemättä täytyy joutua yhtä autioiksi kuin jo nyt köyhyydessä elävät, kun koko pitäjässä ei ole käytettävissä kuin 45 hevosta kyytimatkoihin, koska miltei koko pitäjä on annettu rälssiksi"… kuten esim. Mikael Jordanille, joka ei koskaan antanut talonpoikiensa suorittaa kyytimatkoja. Kyyditysrasitus on muodostunut kohtuuttomaksi tällä seudulla, minkä lävitse johti muuan Suomen tärkeimmistä kulkuväylistä.

 

 

 

Värikkäin siltavouti oli epäilemättä Simo Juhananpoika, joka haali itselleen myös jahtivoudin sekä Haistilan lautturin toimet. Esiintyipä hän käräjillä nimismiehen puolesta yleisenä syyttäjänä v. 1691. V. 1693 hän oli Magnus Jordanin takaajana, kun tämä lainasi Sunniemestä viljaa.

 

 

 

Suuret nälkävuodet ja Pohjan sota

 

 

 

Vaikein koettelemusten kausi, mikä Suomen kansalla koskaan on ollut, aikoi suurista nälkävuosista 1690-luvulta ja jatkui suuren Pohjan sodan kaksikymmenvuotisen kauden 1720-luvun alkuun asti. Sodan aikana koettiin Suomessa ns. isoviha, pitkäaikainen venäläismiehitys, joka etenkin alkuvaiheessaan kovasti koetteli väestön kestokykyä.

 

 

 

Suurten nälkävuosien kausi merkitsi Ulvilan pitäjässäkin ankaria koettelumuksia. Vuosina 1693 - 1696 vallitsivat poikkeukselliset ja erityisen tuhoisat säät. Niiden seurauksena liikakansoittuneeseen maahan tuli nälänhätä, joka seuraamusilmiöineen vei hautaan ehkä kolmasosan koko Suomen väestöstä. Kesällä 1693 kadon aiheutti pitkällinen kuivuus ja kylmyys. Näitä valitti suolistolainen lampuoti pyytäessään todistusta käräjiltä; kylmyys oli tärvellyt rukiin, kuivuus ohran, herneet ja nauriit. Lampuoti valitti hyvin vähän jäävän jäljelle, kun hän maksaisi kaikki eri kappansa. Viisi Ravanin taloa toi myös käräjillä ilmi kokemansa kadon; se lienee ollut Ulvilan pitäjässä yleinen, koska mm. Magnus Jordan joutui lainaamaan Sunniemestä ruista ja kauraa. Kihlakunnan valtiopäivävalituksessa sanotaan, että kato oli pakottanut lainaamaan rukiin siemenen, ja augmenttitalolliset pyysivät, ettei heinän ja viljan verotusarvoja nostettaisi, koska sato oli menetetty.

 

 

 

V i l I i I ä n kartanossa koettiin 1600-luvulla monenlaista, mm. se reduktiota ajatellen tärkeä seikka, että maaherra Mikael Jordanin leski Kristiina van Munckhoven meni naimisiin miesvainajansa kirjurin Daavid Perttelinpojan kanssa menettäen siksi rälssioikeutensa. Reduktiossa Villilä peruutettiin kruunulle, mutta Jordanit säilyttivät asumisoikeutensa. Villilän isäntinä 1700-luvulla olivat ainakin ratsumestari Juhana Jordan ja kornetti Juhana Henrik Jordan (1737 - 1786). Tämän pojat Aadolf ja Kaarle myivät kartanon 1788 Kokemäen rovastille Kustaa Avellanille, joka osti sen perinnöksi 1831. Rovastin kuoltua Villilää hallitsi hänen leskensä Loviisa Brander 1832 - 1845 sekä hänen jälkeensä Ala-Satakunnan kihlakunnan tuomari laamanni Kaarle Fredrik Avellan 1845 - 1885. Tuomari Avellanin aikana Villilä oli monella tapaa merkittävä nakkilalaisten yhteisten yritysten kannalta tuomarin asettaessa juridiset tietonsa nakkilalaisten käyttöön.

 

 

 

Kun laillista kauppaa yritettiin purkaa asumisoikeuden säilyttämiseksi, niin sitä suuremmalla syyllä talollinen puolsi oikeuksiaan silloin, kun ne joutuivat muuten uhatuiksi. Esimerkiksi kesäkuun 1681 käräjillä luutnantti Magnus Jordan pyysi, että Eerikki Antinpoika karkoitettaisiin Leistilässä olevalta tilaltaan, jonka puolesta Jordan oli saanut oikeuden varustaa ratsumiehen ja joka oli vielä velkaa puolet vuoden 1680 verosta. Mutta Erkki vastasi maksaneensa osan veroista voudille, vaikkei ollut vielä saanut kuittia. Hän viittasi siihen, että hänellä oli tilaan perintöoikeus, minkä hän osoitti 8.3.1581 päivätyllä Marketta Olavintyttären todistuksella, jonka mukaan Marketta oli luovuttanut vanhemmilta saamansa perinnön sisarentyttärelleen Kirstille ja tämän miehelle Sippo Eskonpojalle, jotka ilmeisesti olivat Erkin esivanhempia. Oikeus ei suostunutkaan Jordanin vaateeseen vaan päätti, että tila pysyisi Erkki Antinpojalla niin kauan kuin hän hoitaisi vuotuiset maksunsa. Jotain hämärää menettelyä lienee ollut Olavi Yrjönpoika Jaakolan asiassa, kun hänen tilansa lähinnä voudin toimesta luovutettiin Kukonharjan Matti Krusille.

 

 

 

 

 

Otteita kirjoista "Satakunta - Kotiseutututkimuksia I, III ja V"

 

 

 

V i l l i l ä (asiakirjoissa myöskin Villeby), joka tätä nykyä on 1 7/12 manttaalin säterirustholli, lienee saanut alkunsa vuoden 1451:n jälkeen. Kokemäen kartanolla oli näet näihin aikoihin Leistilän kylän alueella Ulvilassa niitty, jonka se metsälohkoa vastaan antoi Kokemäen Villiön kylän asukkaille. Nämä perustivat tänne torpan, joka lienee ollut Villilän säterin alkuna. Kun Villilä myöhemmin asiakirjoissa esiintyy, on siinä kolme verotilaa, joista yhtä ainakin, v. 1540, asui eräs Olavi Ville. Vielä v. 1590 puhutaan Villilässä ainoastaan verotiloista. Tammikuun 15 p:nä 1638 annettiin Villilä Norrköpingin kokouksen ehdoilla Savonlinnan läänin maaherralle Mikael von Jordanille, Lahden ja Kollolan herralle. Tämä kuoli joulukuussa 1652 ja haudattiin Rauman kirkkoon. Testamentissaan hän määräsi vanhemmille pojilleen Ruotsissa olevat tilansa. Suomessa sijaitsevia tiloja saisi kuolemaansa asti hallita hänen leskensä Kristina van Monkhoven, mutta piti näiden sittemmin joutua nuoremmille pojille. Tyttärien piti saada irtaimisto ja melkoiset myötäjäiset. Tästä päättäen hoiti siis miehensä kuoleman jälkeen Villilää Kristina van Monkhoven. Tämä meni kuitenkin jälkeen vuoden 1660 naimisiin miesvainajansa kirjurin Taavetti Perttulinpojan kanssa, josta sittemmin tuli Uudenkaupungin pormestari. Koska tämä ei ollut rälssimies, menetti Kristina van Monkhoven itsekin nyt rälssioikeutensa. Turun maaherra Eerik von der Linde otti häneltä pois hänen omaisuutensa ja antoi saarnatuolista kieltää, ettei hän saisi mennä hoviin valittamaan puutettaan. Tämän menettelyn johdosta vaadittiin v. 1662 maaherralta selitystä. Kristina van Monkhoven näkyy kuolleen ennen vuotta 1674. Isänsä testamentin määräysten nojalla jakoivat siis hänen nuoremmat poikansa Suomessa sijaitsevat tilat. Tällöin joutui VilliIä kornetti Aksel Jordanille, joka oli nainut Elisabet Eneskiöldin, Lyttylän omistajan, Engelbrekt Eneskiöldin tyttären. Reduktsionissa Villilä ensin peruutettiin vuoden 1682:n verolla, mutta annettiin v. 1683 reduktsionikomissionin päätöksen nojalla takaisin Aksel Jordanille asuttavaksi. Tämä ei kuitenkaan tähän päätökseen ajoissa hankkinut kuninkaan vahvistusta ja tila peruutettiin uudestaan vuoden 1683:n verolla, mutta annettiin elokuun 18 p:nä 1684 kuninkaallisen kirjeen kautta Aksel Jordanille ja hänen puolisolleen elinajaksi viljeltäväksi. Aksel Jordanin kuoltua v. 1706 joutui Villilä hänen poikansa ratsumestari Juhana Jordanin (puoliso: Helena Hevo) haltuun. Kun tämä v. 1737 kuoli, tuli Villilän omistajaksi hänen poikansa kornetti Juhana Henrik Jordan. Tämä oli nainut Porin pormestarin Pietari Stålfootin tyttären Maria Stålfootin (k. 1810). Isänsä kuoleman jälkeen v. 1786 perivät Villilän hänen poikansa kapteeni Aadolf Erland Jordan (k. 1808) (puoliso: Anna Kristina Wenns

 

 

Vanhemmat Mikael Evertsson von Jordan ja Anna von Grüllen.

Puoliso: Vihitty 14.2.1630 Tukholma Christina van Monkhoven (Mönnichhofen) (1603), Taulusta 125, (Aatelinen), k. ennen 1672.

Vanhemmat Jan J(ohan) van Monickhouen (Mönnichhofen) ja Vendelina von Ulfft.

     Lapset:

     1. Johan von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21), s. 12.1630, k. 1674 (tai 1673)

     2. Carl von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21), s. 1631, k. 16.4.1662 Turku, mestattu

     3. Gustav von Jordan, Korpraali, s. 7.10.1639, k. 27.3.1668 Ulvila, Villilän kartano

     4. Mikael Eberhard von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21), k. 10.11.1716 Raumo lf, Lahtis

     5. Adolf Ernst von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21), k. 1693 Lappi, Aspö

     6. Magnus von Jordan, s. . Tauluun 125.

     7. Anna von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21)

     8. Christina von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21), s. 1644, k. 16.12.1708 Sauvo, Rölax

     9. Elisabet von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21)

     10. Vendela Maria von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21)

     11. Ebba von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21)

     12. Adolf von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21)

     13. Axel von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21), s. 1649 Savonlinna, k. 1700

     14. Helena von Jordan, (Aatelinen, sukunro 243, 21), s. 1652 Tukholma

 

XI  Eneskjöd Engelbrekt (Nilsson) von Eneskjöld (84), Generalguvernementskamrerare (aatelinen, sukunro 585, 48)., s.  s.  Filipstad, k. 1664 k. 1664 haudattu 11.12.1664 Turun tuomiokirkko (katso edempänä tietoja perhehaudasta). Generalguvernementskamrerare (aatelinen, sukunro 585, 48).

 

 

 

Kammarskrivare i räkningekammaren.  Bokhållare i Finland (Porin läänin), kamrerade 15.4.1641 och generalguvernementskamrerare 30.10.1650.  Adlad 4.2.1653 (introd. 1654 under n. 585).  Ägde Torsnäs (från 1651) och Lyttskär, bägge i Björneborgs lf.

 

 

 

Porvarin poikana Engelbrekt joutui jo nuorena tekemisiin kaupankäynnin kanssa, hoitaen isänsä liiketoimiin liittyvät kirjalliset tehtävät.  Varsin nuorena hänen kykynsä huomattiin muuallakin ja hänestä tehtiin kamarikirjuri kuninkaalliseen laskutuskamariin.  Melko nopeasti hänet siirrettiin kirjanpitäjäksi Suomeen, jossa hänet korotettiin kamreeriksi 15.04.1641.  Koko Itämaiden eli Suomen kenraalikuvernementin kamreeriksi hänet nimitettiin 30.10.1650.  Hän oli koko Suomen ylimmäinen rahakirstun vartija, joka vastaanotti ja tilitti voutien tilit Ruotsin kuninkaalle.  Hänellä oli myös melkoinen vaikutusvalta siihen, minne verorahoja käytettiin.  Tehokkaana apulaisenaan hänellä oli Suomen Suuriruhtinasmaan kamariviskaali Anders Äimä.

 

 

 

Engelbregt Nilsson suoritti verojen keruun ja tilitykset niin tehokkaasti, että hänet aateloitiin 04.02.1653 nimellä Eneskiöld (nimen kirjoitus vaihtelee Eneskjöld, Enesköld, Eneschiöld, Enskiöldh), ja hänet otettiin Ruotsin ritarihuoneen jäseneksi aatelismiesten joukkoon numerolla 585.  Suomen ritarihuoneen jäseneksi suku otettiin 29.02.1823.  Avioliittonsa kautta Engelbregt Eneskiöldistä tuli melkoinen maanomistaja Porin seudulla ja Kokemäellä.

Hänen vaimonsa oli Elisabet von Grothusen, joka oli Otto Grothusen nuoremman ja Kirstin Henrikintyttären ainoa tytär (Timo Kausen mukaan).

 

 

 

Jo vuonna 1655 Engelbregt Eneskiöld oli saanut kiinnityksen 3,5:n äyrin suuruiseen osaan Lyttylää Ahlaisten pitäjässä.  Otto von Grothusenin kuoleman jälkeen Eneskiöld osti muiden perillisten osuudet Lyttylän säteristä ja sai 9.7.1663 vahvistuksen kuninkaalta koko tilaan.  Vahvistuksessa oli kuitenkin ehto, jonka mukaan Lyttylä palautuu kruunulle eikä Grothusen-suvulle, jos Eneskiöld-suku miehenpuolelta sammuu.

 

 

 

Lyttylän lisäksi hänellä oli Kosken tila Vehmaalla ja tiluksia Merikarvialla ja Kellahdella.  Vuonna 1661 Grothusenin Kokemäellä olevat rälssitilat siirtyivät Eneskiöldin haltuun.  Hänellä oli Köömilässä yksi, Hyrkölässä kaksi, Järilässä kaksi ja Sonnilassa yksi tila.

 

 

 

Eneskiöld joutui käymään pitkän riidan Porin kaupungin kanssa Koivuluodosta ja Puusoosta, jotka kihlakunnantuomio lopulta 11.2.1662 määräsi hänelle.  Tämän tuomion vahvisti Turun hovioikeus 8.12.1666, jolloin Porin kaupunki lopullisesti menetti saarten omistusoikeuden Lyttylän silloiselle omistajalle luutnantti Johan Eneskiöldille.  (Timo Kause)

 

 

 

Timo Kause Luvialta on sitä mieltä, että Elisabet on Otto von Grothusenin lapsi ensimmäisestä avioliitosta Elin Hansdotterin kanssa, eikä toisesta, jota vaimoa ei tunneta.

 

Tietolähteet:

 

J. Ramsey: Finlands frälsesläkter, Grothusen

 

O. Wasastjerna: Ättar-taflor I, Eneskjöld

 

Satakunta I, Lyttylä                                                                            Timo Kause

 

Kumo socken: Grothusen, Eneskiöld                                          Koivukarintie 343

 

Svenskt biografiskt lexikon XIII, Eneskiöld                                   29100 Luvia

 

.

Vanhemmat Nils Håkansson von Eneskjöd.

Puoliso: Vihitty 24.02.1645 Elisabet von Grothusen (85), Taulusta 125 k. k. 1670 haudattu 25.05.1670 Turun tuomiokirkko (katso alla tietoja perhehaudasta). (Aatelinen, sukunro 276). Vihitty: 24.02.1645.

 

 

 

. Elisabet oli luonteeltaan ilmeisen kiivas, sillä rukouspäivänä 1658 hän riiteli Turun tuomiokirkossa rouva Liljeholmin kanssa. Rouva Liljeholmin pieni lapsi halusi äitinsä myötäilemänä kiivetä Elisabetin syliin, mutta Elisabet ei antanut lupaa. Tämän vuoksi rouvat alkoivat äänekkäästi riitelemään kesken kirkonmenojen. Jumalanpalvelus jouduttiin hetkeksi keskeyttämään. Kirkon konsistori käsitteli asiaa kirkkorauhan rikkomuksena. Aatelisnaisena Elisabet ei voinut suorittaa tavanomaista rangaistusta eli istumista kirkon ovella. Sen sijaan hän luovutti tietyn rahasumman kirkon kassaan. Samoin rangaistuksi joutui myös Rouva Liljeholm, aatelisnainen hänkin.

Perinnönjaon jälkeen Elisabet sai Lyttylän, jonne hän muutti asumaan aviomiehensä kanssa.

Elisabet on haudattu Turun tuomiokirkkoon 25.3.1670

 

http://www.jannekaisanlahti.net/vladimir.html

Otto von Grotthusen oli naimisissa kahdesti, ilmeisesti ensimmäinen puoliso oli nimeltään Elin Leijon. Oliko Elisabeth von Grothusen (k. 1670) Oton tytär jommastakummasta avioliitosta vai pojantytär, sitä ei varmasti tiedetä. Luultavasti hän oli tytär, suora jälkeläinen kumminkin. Elisabeth sai aviomiehekseen mahtavan miehen, Suomen kenraalikuvernementin kamreerin eli Suomen valtiovarainhoitajan Engelbrekt Enesköldin (k. 1664), joka aateloitiin 4.2.1653. Vaimonsa kautta hän sai Porin ja Kokemäen seudulta suuret maaomaisuuden. Elisabeth-rouvasta tiedetään, että hän ei ollut nainen, joka vaikeni seurakunnassa. Hän oli arvonsa tunteva, kiivasluontoinen ja vallanhaluinen nainen, jonka tiedetään ajautuneen vuonna 1658 Turun tuomiokirkossa ankaraan riitaan erään rouva Liljeholmin kanssa, ”joka ei myöskään kuulu olleen noiden aikojen sopuisimpien ja nöyrimpien naisten joukossa”, kuten P.G. Berg kirjoitti vuosisatoja myöhemmin. Tästä kirkkotappelusta joutui aviomies antamaan tuomion, mikä ei nykypäivän jääviyssääntöjen mukaan varmaan olisi soveliasta. Kamreeri Enesköld ei ilmeisesti suosinut vaimoaan puolueellisesti, vaan määräsi tämän maksamaan korvauksen loukatulle rouvalle. Riita kuitenkin jatkui rouvien elinajan. Engelbrekt Enesköld ja rouva Elisabet elivät hädin tuskin keski-ikään. Maallinen matka päättyi Turun tuomiokirkon hautaholveihin.

Vanhemmat Otto von Grothusen ja Kirstin Heikintytär von Grothusen.

     Lapset:

     1. Catarina von Eneskjöld, s. . Tauluun 125.

     2. Johan von Eneskjöld, (Aatelinen, sukunro 585, 48), k. 24.12.1677 Marssilla Preussiin

     3. Gustav von Eneskjöld, Eversti (aatelinen, sukunro 585, 48), k. Tammik. 171 Moskovassa sotavankeudessa

     4. Engelbrekt von Eneskjöld, (Aatelinen, sukunro 585, 48), k. 21.7.1700 Yxkullshof

     5. Elisabet von Eneskjöld, (Aatelinen, sukunro 585, 48), k. 1722

     6. Maria von Eneskjöld, (Aatelinen, sukunro 585, 48), k. 1701

     7. Herman von Eneskjöld, Kapteeni (aatelinen, sukunro 585, 48)

     8. Nils von Eneskjöld, (Aatelinen, sukunro 585, 48), k. 13.4.1653

 

XI  Henrik Knutsson Sarja (463), RatsutilallinenKoski Tl,  Patakoski, Sarja - isäntä ainakin 1674, nimi muodossa Saria., s. 1639 Koski Tl, k. 1.3.1725 Koski Tl.

Vanhemmat Nuutti Jaakonpoika ja Riitta Matintytär.

1. Puoliso: Walborg Sarja (492), Taulusta 129, Emäntä/ Koski, Patakoski, Sarjan ratsutila, s. 1650, k.  Koski Tl. Mainitaan SAY:ssa 1675 alkaen.

     Lapset:

     1. Johan Henriksson Sarja, s. 1685. Tauluun 129.

2. Puoliso: Riitta (5696)

3. Puoliso: Walborg (3685), Emäntä, Koski Tl, Patakosken Sarja.

     Lapset:

     2. Carin Henriksdotter Saria, s. Koski Tl, Patakosken Sarja

     3. Nils Henriksson Saria, s. Koski Tl, Patakosken Sarja

     4. Michell Henriksson Saria, s. Koski Tl, Patakosken Sarja

     5. Simon Henriksson Saria, s. Koski Tl, Patakosken Sarja

     6. Simon Henriksson Sarja, s. 1710 Koski Tl, Patakosken Sarja, k. 11.7.1711 Koski Tl

     7. Walborg Henriksdotter Sarja, s. 1713 Koski Tl, k. 25.1.1743 Koski Tl

     8. Heikki Heikinpoika, s. Koski Tl, Patakosken Sarja

4. Puoliso: Walborg Sarja (6599), Emäntä/ Koski, Patakoski, Sarjan ratsutila, s. 1650, k.  Koski Tl. Mainitaan SAY:ssa 1675 alkaen.

 

XI  Klemet Simonsson Hyhkö (524), Syntynyt karkeasti arvioiden 1590 - 1630. Tal.pka-talollinen Koski Tl, Isosorvasto, Hyhkö - isäntä 1666-88, s. 1630.

Klemettejä oli Koskella tähän aikaan enemmän kuin yksi eikä heidän perheittensä erottelu välttämättä onnistu.

 

Koskella vihittiin 24.6.1698 Johan Clementsson Isosorvastolta, pso Marja Andersdr Isosorvastolta. Johan kuoli 14.2.1740 Pardelassa

 

Koskella vihittiin 28.12.1699 Erich Clemetsson Hongistolta, pso Gertrud Ericksdr Hongistolta.

 

Agneta Clemetsdr Patakosken Sarjalla samoihin aikoihin.

 

Lieneekö Agnetalla, Jussilla ja Erikillä jotain tekemistä tämän Klemetin kanssa. Uskon niin.

 

Jacob Clemetsson (k.5.3.1797) ja Maria Clemetsdr, jotka vaikuttivat Vähäsorvastolla olivat Jokioisilta(Salme).

Puoliso: Sara (607), Taulusta 129

     Lapset:

     1. Agneta Klemetsdr Sarja, s. 1663. Tauluun 129.

 

XI  Jöran Clementsson Jakala (6646), Someron Pitkäjärveltä.

Puoliso: Magaretha (6619), Taulusta 132

     Lapset:

            1. Sigfrid Jöransson Jakala, s. 1676. Tauluun 132.

XI  Jakob Mattsson Tuomarla (580), Tal.pka-talollinen/Eura, Tuomarla - isäntä 1787-1694, s. 1650 Tarvasjoki, k. 1694 Tarvasjoki.

 

Jaakon esivanhempia oli Tuomarlassa 5 polvea ennen häntä: 1. isäntä Erkki Matinpoika 1556-1573 - 2) Heikki Erkinpka 1588-1605, - 3) Elina Heikintytär 1610-1613 ja vävy Matti Rekonpka 1605-1610 - 4) Sipi Matinpka 1613-1643 ja  vaimonaan Liisa Matintytär - 5) Matti Sipinpka 1645-1§677 ja vaimonsa Kerttu 1678-1686.  (Timo Verho:Tarvasjoen talonpoikaissuvut, 1999).

Puoliso: Lisa Jakobshru Tuomarla (581), Taulusta 136, Emäntä/Eura, Tuomarla - isäntänä 1694-1705, k. 1705 Tarvasjoki.

     Lapset:

            1. Gertrud Jakobsdr Tuomarla, s. 1678. Tauluun 136.

XI  Jöran Michelsson Mikkola, Julius (6847), Syntynyt karkeasti arvioiden 1580 - 1600. Tal.pka-talollinen Karinainen, Kyrö, Mikola - isäntänä  1630-1666 - lapsia 7., s. 1580.

Puoliso: Kaisa Klemetsdr Mikkola (6848), Taulusta 142, Syntynyt karkeasti arvioiden 1580 - 1600. Emäntä Karinainen, Kyrö, Mikola., s. 1580.

     Lapset:

     1. Simo Mikkola, Julius, s. 1610-1617. Tauluun 142.

 

XI  Jöran Eskilsson Värri, Wärri (544), Tal.pka-talollinen, valtiopäivämies, isäntä  1633-68, 1654 valittiin Halikon tuomiokunnasta talonpoikien edustajaksi Ruotsin valtiopäiville, hakkapeliitta, s. 1605 Marttila, k. välillä 1667-1672 Marttila. Jöran Eskilsson Värri. (Lapsi 5, Isä 20). Wärri. Syntynyt karkeasti arvioiden 1600 - 1605 Marttila. Kuollut välillä 1667 - 1672 Marttila. Tal.pka-talollinen Karinainen, Mäenpää, Wärri - Värrin isäntä 1628-1668 -  valtiopäivämies:1654 Halikon tuomiokunnan edustaja Ruotsin säätyvaltiopäivillä.

 

Yrjö oli sotilaana Puolassa 1626 sekä Saksassa 1630-1633. Hän toimi myös lautamiehenä, talonpoikaissäädyn edustajana Halikon tuomiokunnasta valtiopäivillä 1654 ja  Euran (=Tarvasjoen) yökunnan jahtivoutina.

Valtiopäivämies,Värrin isäntä1633-68, kuollut 1672 Karinainen.Mäenpää Värri. Karinaisten Värrin talon Yrjö Eskonpoika Värri osallistui kahteen otteeseen Kustaa II Aa-

dolfin joukoissa ratsumiehenä Puolan sodassa v.1626 ja Saksassa 1630-33 ja joka sittemmmin isäntänä ollessaan valittiin Halikon tuomiokunnan edustajana Ruotsin säätyvaltiopäiville 1654.

Hän teki siellä useita valtiopäiväaloitteita mm.verorasituksen helpottamisesta,sotilas-

rasituksen helpottamisesta ja ratsumiesten henkirahan alentamisesta.Osa aloitteista johti

myönteiseen tulokseen.

.

Vanhemmat Eskils Jöransson Värri.

Puoliso: Gertrud Thomasdr Värri (545), Taulusta 142, Emäntä, s. 1610.

     Lapset:

     1. Krister Jöransson Värri, s. 1626. Tauluun 163.

     2. Lisa Jöransdr Värri, s. 1640. Tauluun 142.

     3. Juho Wärri, s. Karinainen, k. 11.2.1728 Karinainen Närppi Vanhatalo

IX  Jöran Jöransson Prunki (548), Tal.pka-talollinen Rusthollari, Marttilan Prunkila, s. 15.2.1721 Marttila, k. 28.11.1765 Marttila. Vanhemmat taulusta 147 Jöran Jöransson Yrjönpoika Brungi ja Sara Henriksdr Heikintytär Prunki, Brungi.

Puoliso: Vihitty 5.10.1740 Marttila Kirstin Andersdr Andersdotter Prunki (295), Taulusta 140, Tal.tytär, s. 10.7.1723 Marttila, k. 22.3.1801 Marttila. Vanhemmat taulusta 148 Anders Johansson Iisakki ja Brita Mattsdr Näppäri, Iisakki.

     Lapset:

     1. Brita Jöransdr Brungi, s. 8.9.1741. Tauluun 140.

     2. Vappu Yrjöntytär, s. 25.3.1744 Marttila, Prunkilan Prunki, k. 11.6.1817

     3. Antti Yrjönpoika, s. 21.11.1745 Marttila, Prunkilan Prunki, k. 4.1.1825

     4. Yrjö Yrjönpoika, s. 17.10.1747 Marttila, Prunkilan Prunki, k. 27.3.1800

     5. Kristiina Yrjöntytär, s. 1.6.1749 Marttila, Prunkilan Prunki, k. 26.10.1821

     6. Helena Yrjöntytär, s. 25.7.1751 Marttila, Prunkilan Prunki, k. Helmik. 183

     7. Elisabet Jöransdotter, s. 2.10.1753 Marttila, Prunkilan Prunki, k. 1.4.1821 Tarvasjoki, Euran Uusitalo, vatsatauti

XI  Juho Jaakonpoika (5387), Tarvasjoen Killalan Iisakin isäntä 1695-, s. 1669, k. 15.8.1748.

Vanhemmat Jaakko.

Puoliso: Vihitty 17.10.1698 Maria Yrjöntytär (5389), Taulusta 148, s. Tarvasjoki, Kallela.

     Lapset:

     1. Anders Johansson Iisakki, s. 11.11.1700. Tauluun 148.

     2. Juho Juhonpoika, s. 25.8.1702 Tarvasjoki, Killalan Iisakki

     3. Mikko Juhonpoika, s. 25.9.1709 Tarvasjoki, Killalan Iisakki

     4. Martti Juhonpoika, s. 9.11.1711 Tarvasjoki, Killalan Iisakki

 

XI  Matts Antinpoika Näppäri (284), Isäntä Loven Näppäri 1683-1713 Isäntä 1683-1713 Tal.pka-talollinen Isäntä 1683-1713 Tal.pka-talollinen, s. 1655 Marttila, k. 16.9.1718 Marttila.

Vanhemmat Antti Tuomonpoika Näppäri ja Vappu Yrjöntytär Näppäri.

Puoliso: Sara Martintytär Näppäri (285), Taulusta 148, Emäntä, s. 1658, k. 28.1.1739 Marttila.

     Lapset:

     1. Liisa Matintytär, s. Marttila, Loven Näppäri

     2. Heikki Matinpoika, s. Marttila, Loven Näppäri

     3. Yrjö Matinpoika, s. Marttila, Loven Näppäri

     4. Risto Matinpoika, s. Marttila, Loven Näppäri

     5. Maria Matintytär, s. 1694 Marttila, Loven Näppäri, k. 13.6.1697

     6. Erik Mattsson Näppäri, s. 8.5.1697. Tauluun 182.

     7. Brita Mattsdr Näppäri, s. 30.9.1699. Tauluun 148.

     8. Kirsti Matintytär, s. 20.5.1702 Marttila, Loven Näppäri

     9. Kerttu Matintytär, s. 22.1.1707 Marttila, Loven Näppäri, k. 22.2.1707

     10. Liisa Matintytär, s. 8.8.1708 Marttila, Loven Näppäri

XI  Thomas Påhlsson Heikkilä (592), TalollinenLoimaa, Virtsanoja, Heikkilä. - isäntä 1656-1680, s. 1630. - isäntä 1656-1680 - vaimo Elin.

Puoliso: Elin (612), Taulusta 153

     Lapset:

     1. Eskil Thomasson Heikkilä, s. 1651. Tauluun 153.

 

XI  Jöran Mattsson Löytäne (81), Talollinen Säkylä, Löytäne -isäntä,1665-1698., s. 1640 Säkylä, k. 3.2.1711 Säkylä.

Puoliso: Dorotea Löytäne (7444), Taulusta 155, s. 1640, k. 15.6.1712 Säkylä.

     Lapset:

     1. Johan Löytäne, s. 1658. Tauluun 155.

 

XI  Krister Jöransson Värri, Wärri (543), Tal.pka-talollinen,Karinainen, Mäenpää, Wärri., s. 1626 Marttila, k. 1.4.1706 Marttila.

Vanhemmat Jöran Eskilsson Värri, Wärri ja Gertrud Thomasdr Värri.

Puoliso: Maria Simontytär (608), Taulusta 162, s. 1638 Loimaa, Joenpeerä, k. 10.2.1722.

     Lapset:

     1. Jöran Kristersson Värri, s. 1662. Tauluun 162.

     2. Gertrud Kristersdr Värri, s. 1672. Tauluun 169.

XI  Matts Michelsson Ylijoki (591), Tal.pka-talollinen/Pöytyä, Karhunoja, Ylö- l. Ylijoki, k. 5.10.1697 Pöytyä. - isäntä 1645-1689.

Puoliso: Brita (611), Taulusta 164 k. 1666.

     Lapset:

     1. Henrik Mattsson Ylijoki, s. 1665. Tauluun 164.

 

XI  Thomas Pehrsson Pekanpoika, Tuomola (554), Vävy-talollinen Rusthollari 1676-1709, s. 1638, k. 19.8.1718 Marttila.

Puoliso: Vihitty 1675 Walborg Henriksdr Tuomola (553), Taulusta 164, Tal.tytär-emäntä, s. 1652 Marttila, k. 13.3.1720 Marttila.

Vanhemmat Heikki Tuomonpoika ja Maisa.

     Lapset:

     1. Maria Thomasdr Tuomola, s. 16.6.1676. Tauluun 164.

     2. Vappu Tuomontytär, s. 1686 Karinainen, Kyrön Veräjänkorva, Tuomola, k. 25.3.1745

     3. Liisa Tuomontytär, s. Karinainen, Kyrön Tuomola

     4. Elina Tuomontytär, s. Karinainen, Kyrön Tuomola

     5. Riitta Tuomontytär, s. Karinainen, Kyrön Tuomola

     6. Anna? Tuomontytär, s. 1691 Karinainen, Kyrön Tuomola?, k. 1763

XI  Matti Simonpoika Simola (6642), s. Pöytyä Karhunoja.

Puoliso: Maria (6639), Taulusta 169

     Lapset:

     1. Anders Mattsson Simola, s. 24.12.1655. Tauluun 169.

 

XI  Grels Michelsson Tohna (483), Talollinen isäntä 1651-1700, Loimaa, Vähäperä, Tohna., s. 1636 Loimaa.

Vanhemmat Mikko Pertinpoika Pytty, Tohna ja Liisa.

Puoliso: Vihitty 1657 Margareta Johansdr Tohna, Greta Jörsdr Tohna (484), Taulusta 173, Emäntä, s. 1636.

     Lapset:

     1. Anders Grelsson Tohna, s. 1658. Tauluun 173.

     2. Michel Soro, talollinen, s. 1675, k. 1712

     3. Saara Tohna

     4. Elias Tohna

     5. Tuomas Tohna

     6. Heikki Tohna

     7. Kerttu Tohna, s. 1676 Loimaa, Mellilä, Vähäperä, Tohna, k. 26.5.1756 Loimaa, Pitola Haukka

     8. Aune Tohna

     9. Riitta Tohna

     10. Jaakko Tohna

     11. Matti Tohna

     12. Maria Tohna

 

XI  Matts Thomasson Tuomola (476), Tal.pka-tal.Loimaa, Kurittula, Tuomola., s. 1648 Loimaa, k. 21.1.1694 Loimaa.

Puoliso: Vihitty 8.6.1673 Huittinen Anna Johansdr Jaakola (477), Taulusta 173, Tal.tytärHuittinen. . Loima, Jaakola - emäntä/ Loimaa, Kurittula, Tuomola., s. 1655 Huittinen.

     Lapset:

     1. Juliana Tuomola, al.tytär Loimaa,  Kurittula, Tuomola - emäntä/Männistö, Mattila., s. 1669 Loimaa, k. 22.6.1697 Loimaa

     2. Sara Mattsdr Tuomola, s. 1670. Tauluun 173.

XI  Michel Thomasson Markula (487), TalollinenLoimaa, Mälläinen, Markula - isäntä 1678-1705. Mikon suurtilan historiaa laajemmin Kauko Suojan kirjoituksessa Genos-lehdessä 1/1979. Suku ollut Markulassa 1500-luvulta:

 

, s. noin 1650 Loimaa, k. noin 1705 Loimaa. Mikon suurtilan historiaa laajemmin Kauko Suojan kirjoituksessa Genos-lehdessä 1/1979. Suku ollut Markulassa 1500-luvulta:

 

Markulan isännät:

Yrjö Markunpoika Pohjola,

Heikki Yrjönpoika Påhiolainen (isäntä 1575-1614),

Matti Heikinpoika (isäntä 1614-1650, k. 1654) - vaimo Kerttu,

Tuomo Matinpka  (1610-25.1.1687) -vaimonsa Vappu (k. n.1673),

Mikon 1. vaimo oli Maria, 2. Riitta Simontytär.

Vanhemmat Thomas Mattsson Markula ja Walborg.

Puoliso: Brita Simonsdr Markula (488), Taulusta 176, Emäntä (Osa tiedoista Kauko Suojan kirjoituksesta Genos-lehdessä1/1979), s. noin 1651, k. 4.11.1730 Alastaro.

     Lapset:

     1. Krister Michelsson Markula, s. 7.5.1682. Tauluun 176.

     2. Sara Markula, Tal.tytär Loimaa,  Mälläinen, Markula - emäntä/Männistö, Mattila., s. 8.5.1671 Loimaa, k. 30.3.1739 Alastaro

 

XI  Thomas Staffansson Sipilä (491), Tal.pka-talollinen, Loimaa, Kauhanoja, Sipilä - isäntänä 1663-1676, s. 1634 Loimaa, k. 28.12.1725 Loimaa.

Vanhemmat Staffan Sigfridsson Sipilä ja Riitta.

Puoliso: Anna Simonsdr Sipilä (498), Taulusta 176, Emäntä, s. 1648.

     Lapset:

     1. Maria Thomasdr Sipilä, s. . Tauluun 176.

     2. Kaisa Tuomontytär, s. 1667 Loimaa, Kauhanojan Sipilä?, k. 8.6.1747

     3. Anders Sipilä, Tal.pka Loimaa, Kauhanoja, Sipilä   - vävy, myöh. talollinen/ Ypäjä, Mattila, s. 1669 Loimaa, k. 29.6.1736 Ypäjä

     4. Lisa Sipilä, Tal.tytär Loimaa, Kauhanoja, Sipilä  - emäntä/Ypäjä, Wanha  Myllykylä., s. 1670 Loimaa, k. 22.9.1759 Ypäjä

     5. Thomas Sipilä, talollinen, s. 1683 Loimaa, k. 7.6.1752 Loimaa

     6. Gertud Sipilä, s. 16.1.1684 Loimaa, k. 15.5.1762 Loimaa

     7. Beata Sipilä, Kuoliniäksi tulkittu 76 v, vaikka kuolinikä oli 68v 1kk, mutta koska kuollessa on ammatti gl.zp, on kyseessä varmaan sama henkilö - muita samannimisiä ei Kauhajoella ollut. Näitä lasku- tai tulkintavirheitä on niin paljon, ettei niille voi panna arvoa.

 

Muita Beatalle sopivia lapsia ei Loimaalla kastettu. Tal.tytär Loimaa, Kauhanoja, Sipilä.

, s. 11.3.1689 Loimaa, k. 11.4.1757

XI  Yrjö Heikinpoika (4339), s. Karinainen,Suutarlan Siikarla.

Vanhemmat Heikki Matinpoika ja Riitta Pertintytär.

Puoliso: Riitta (4340), Taulusta 186

     Lapset:

     1. Antti Yrjönpoika, s. Karinainen, Suutarlan Siikarla

     2. Mikko Yrjönpoika, s. Karinainen, Suutarlan Siikarla

     3. Riitta Yrjöntytär, s. . Tauluun 186.

     4. Erkki Yrjönpoika, s. Karinainen, Suutarlan Siikarla

     5. Heikki Yrjönpoika, s. Karinainen, Suutarlan Siikarla

XI  Grels Jöransson Mikola (555), Tal.pka-talollinen, s. 1630 Marttila.

Vanhemmat Jöran Michelsson Mikola ja Kaisa Klemetsdr Mikola.

     Lapset:

     1. Simon Grelsson Mikola, s. 1660. Tauluun 189.

 

XI  Bertil Sigfridsson Myllykylä (485), Talollinen, s. 1628 Ypäjä, k. 1.10.1724 Ypäjä.

Esi-isiä talossa on ollut ainakin 1540-luvulta alkaen.

 

Talon isäntäväkeä: f) Sipi Simonpka, Ypäjän Haukan isäntä 1647-1663 (yhteisviljelyksessä)  ja Myllykylän isäntä 1647-1669, vaimo Aune.  e) Simo Juhonpka, Myllykylän isäntä 1635-1646, pso Kaarina Erkintytär  d) Jussi Knuutinpka 1621-1634  c) Knuutti Laurinpka, Ypäjän Myllykylän rusthollari 1569-1618,b) Lauri Yrjönpka isäntänä 1540-1563 ja a) Yrjö isäntänä ilmeisesti 1500-luvun alussa (Arja Mikluha. 2000).

Puoliso: Margaret Bertilshru Myllykylä (486), Taulusta 189, Emäntä, s. 1645.

     Lapset:

     1. Anna Bertilsdr Myllykylä, s. 1667. Tauluun 189.

            2. Sigfrid Myllykylä, s. noin 1670 Ypäjä, k. ennen 1742 Ypäjä

XI  Bertil Mattsson Mattila (597), Tal.pka-talollinen, s. 1620 Marttila, k. 1672 Marttila. Ennen Bertil Mattilan n isäntä oli Matts Mattsson, 1634-1647 vaimonaan Agnes Jöransdr ja Mattia ennen hänen isänsä Matts Jöransson, isäntänä 1585-1633.

     Lapset:

     1. Matts Bertilsson Mattila, s. 1650. Tauluun 195.

XI  Påhl Marttila (604), s. 1600.

     Lapset:

     1. Karin Påhlsdr Marttila, s. 1641. Tauluun 95.

     2. Erik Påhlsson Marttila, s. 1648. Tauluun 70.

XI  Simo Prusinpoika Kuru (10049), Torro Kuru isäntä 1603-1648, k. 1651 Tammela.

Vanhemmat Paavali Sipinpoika Kuru ja nn.

Puoliso: nn (10050), Taulusta 213

     Lapset:

     1. Jakob Kuru, s. 1620. Tauluun 213.

XI  Lars Henriksson Kossila (10075) k. 1650 Forssa.

Vanhemmat Henrik Jakobsson Jaakkola ja nn.

Puoliso: Christina Persdotter (10076), Taulusta 216

     Lapset:

     1. Grels Kossila, s. . Tauluun 216.

 

XI  Jacob Thomasson Tolppa, Jaakkola (10177)

Vanhemmat Thomas Grelsson Tolppa ja Gertrud Henriksdr

Puoliso: nn (10178), Taulusta 224

     Lapset:

     1. Mårten Tolppa, Jaakkola, s. 1640. Tauluun 224.

 

XI  Thomas Grelsson Tolppa (10179), isäntä 1634-68, k. 1672 Tammela.

Vanhemmat Grels Sigfridsson Tolppa ja nn.

1. Puoliso: Gertrud Henriksdr (10180), Taulusta 224, 225

     Lapset:

     1. Jacob Tolppa, Jaakkola, s. . Tauluun 225.

     2. Lisbetha Tolppa, s. 1650. Tauluun 224.

2. Puoliso: Anna Tolppa, Jaakkola (10181)

XI  Michel Johansson Isotalo (9543), isäntä 1639-1663, s. Tammela, Hykkilä, Isotalo.

Vanhemmat Johan Thomasson Isotalo ja Caisa Cnudsdr.

Puoliso: Lisa Johansdr (9544), Taulusta 248

     Lapset:

     1. Johan Isotalo, s. . Tauluun 248.

XI  Swen Mårtensson Bucht (415), Aliupseeri-ratsutilallinen1606-25, s. välillä 1560-1570, k. 1637 Tammela,Kallio. Pauli Helen kirjan (Veronkantokirjuri Gabriel Buchtin jälkeläiset) Taulu B1 s 11

Swen Mårtensson Bucht, Kallion ratsutilan isäntä 1606 - 1637. Aiemmin aliupseerina. Lienee syntynyt noin 1560-1570 ja kuollut 1637 (Pauli Helen: Tuisku Camenaeus Sukukirja 5, internet, 2001) Buchtin Ryhdän talon isäntiä:

                     1) Olavi Laurinpka 1543-1556,

                     2) Nuutti Olavinpka 1556-1574,

                     3) Reko Sipinpka 1575-1585,

                     4) Pietari Sipinpka 1586-1589,

                     5) Jaakko Sipinpka ja Jaakko Jaakonpka 1590-1599.                           

Tila oli autiona 1590-1605

 

Ryhtä Kallio Tammela  ratsutila 1/2

 

971 751  1543-55        Olof Larss

971 752  1556-74        Cnud Olofss

971 753  1575-85        Grels Escilss

971 754  1586-89        Per Sigfridss

971 755  1590-99        Jacob Sigfridss

231 517  1606-25        Sven Mårtenss Bucht

971 757  1626-38    vä  Matts Thomass

971 758                   Walborg Svensd Bucht

231 515  1639-79    ^p  Zacarias Svenss Bucht                                                                                    h 4.2.1706    Tammela

971 799                   Caisa Andersd                                                                                          h 1650        Tammela

971 798                   Maria

971 797                   Margareta Larsd                                                                                        h 5.3.1695    Tammela

971 759  1680-1702  po  Eric Zacariass Bucht

971 760                   Lisa

231 391  1703-38    ve  Zacarias Zacariass Bucht                        1663          Tamm           21.12.1700   Tammela        h 26.7.1741   Tammela

231 392                   Anna Bengtsd                                  1668                         21.12.1700   Tammela        h 6.4.1746    Tammela

971 761  1739-56    po  Zacarias Zacariass Ryhtä                        13.8.1701     Tammela        26.1.1724    Somero         h 24.10.1773  Tammela

971 762                   Brita Mårtensd Lukumies                       1696          Some           26.1.1724    Somero         20.9.1778     Tammela

971 763  1757-92    po  Jacob Zacariass Ryhtä                           23.7.1729     Tammela        17.3.1754    Tammela        9.6.1792      Tammela

971 764                   Anna Henricsd Nopola

 

Tietääkö joku, tai onko jollain tietoa kuka voisi autaa ?

SÄÄKSMÄEN (Hämeen) ratsuväen lipustoista aikakaudella 1600-1624.

Lipustojen lukumäärät, ratsumestarit, majoitusmestarit ym. Penetkin tiedon muruset auttavat, jotta päästäisiin kiinni Ruotsin sota-arkiston asiakirjoihin.

Nyt tiedetään:

1. 4.1.1609 Majoitusmestarit Sven Bucht ja Bengt Håkansson vakuuttavat sinetillään Sääksmäellä Herman Dykersin (VA 4412:215v) miesluettelon.

2. 11.1.1610 Majoitusmestari Sven Bucht, jonka esimies on ratsumestari Isaksson, on hankkinut kolmen kuukauden muonatarpeet Mårten Jakobssonilta Sääksmäen kihlakunnassa.

3. Vuonna 1618 Tammelan ratsumiehet oli kutsuttu Helsinkiin. Puolan

sotaan lähtöä varten. Myrskyjen ja muuttuneiden tilanteiden vuoksi joukko- osastot jäivät Helsinkiin majoitukseen. Sven Buctin piti hankkia taloista majoitus ja ruoka omille joukoilleen.

 

Tammelan historia 1. s 74 Sukkulan kylän Knaappi: erotettiin Humalaisesta vuonna 587. Nimensä talo sai kaiketi siitä, että se vuodesta 1615 kuului rälssimies Svev Buchtille ja tilalle sijoitettiin alempi rälssimies eli knaappi

s.103 Maakirjan merkinnöistä ilmenee, että Kallion Ryhtä oli autiona vuodet 1590-1604 Se joutui kruunulle, joka luovutti sen ratsumies Sven Buchtille.

s.109 Kun Kallion Ryhtä oli siirtynyt kruunulle vuonna 1604, se annettiin prin vuoden kuluttua saksalaissyntyisen Sven Bucht rälssitilaksi. Hänen tuli kustantaa sieltä ratsu. Hän sai kantaa lisäksi veroja Riihivalkaman taloista ja Sukulan Knaapilta ja Tolpalta. Otto Grothusen oli saksalaissyntyinen Uudenmaan ratsulippukunnan komentaja, joka sai rälssitilakseen Häviän Isontalon. Hän kustansi sieltä ratsun ja sai sitten tilalle määräajaksi säterivapauden. Ratsutilaan liitettiin Linkaan Mäkilä. Lisäksi Grtothusen sai kantaa veroja Letkun Jaakkolasta ja Puosilta sekä Patamolta vuonna 1631. Myöhemmin 30-vuotisen sodan aikana Häviän Isotalo määrättiin Banerin komppanian saarnaajan virkataloksi ja tällöin aputilat maksoivat veronsa muualle."

Molemat herrat ovat meille sukua. Bucht äidin kautta ja Grothusen isän kautta

s. 124 Stolbovan rauha 1618 Tammelan ratsumiehistä oli mukana Herman Dykerin lipustossa myös Kallion Ryhdältä Sven Bucht

.

     Lapset:

     1. Zachris Svensson Bucht, s. EST 1615. Tauluun 250.

     2. Matti Bucht, 1637-38 maininta manttaaliluettelossa

     3. Valpuri(Walborg) Bucht

     4. Margareta Bucht, mainitaan 1654-1682 Kallion ratsutilalla

XI  Bertil Markusson Humalainen (432), Talollinen/Tammela, Sukula,Humalainen, isäntä 1606-1629, s. 1580.

Vanhemmat Markus Thomasson Humalainen.

Puoliso: Elin Mattsdr (454), Taulusta 253 k. 1649 Tammela.

     Lapset:

     1. Simon Humalainen, s. 1610. Tauluun 253.

XI  Tuomas Uppa (7695), Seinäjoen , Uppan isäntä 1663-1682, kestikievarin pitäjä, s. 1635 Ilmajoki, k. 1695 Ilmajoki, talvella.

Vanhemmat Jaakko Uppa ja Barbro Mulle.

Puoliso: Kaarina Joosepintytär Kärkelä, Nikkola (7696), Taulusta 28, s. 1632, k. 29.9.1709 Tyrvää (7.2.1702 Seinäjoki).

Vanhemmat Josef ja nn.

     Lapset:

     1. Matti Uppa, Uppan isäntä 1683-1708, lautamies, s. 1660, k. 1717

     2. Johannes Uppa, Tyrvään kirkkoherra vuodesta 1697-, pietisti, s. 1660, k. 3.5.1725 Tyrvää

     3. Jaakko Uppa, s. 1660, k. 18.2.1741 Ylistaro

     4. Jooseppi Uppa, s. 14.3.1663. Tauluun 48.

     5. Henrik Uppa, Ilmajoen kirkkoherra ja Ilmajoen Luhtaselan isäntänä 1700-1719, s. 1672, k. 1719 Tornion Pello

     6. Erkki Uppa, s. 1.5.1673 Ilmajoki, k. 11.5.1738 Ilmajoki

     7. Maria Uppa

     8. Liisa Uppa, s. 28.10.1676. Tauluun 28.

     9. Valentin Uppa, s. 1669. Tauluun 56.

 

XI  Jaakko Pietilä (7717), Pietilän isäntä 1674-1703, s. 1650 Ilmajoki, k. 11.2.1722 Ilmajoki.

Vanhemmat Sigfred Sipi Talosela, Pietilä ja n.n Rahnasto.

1. Puoliso: Liisa (7718), Taulusta 48, s. 1650, k. 28.2.1697.

     Lapset:

     1. Maria Hakuni, Pietilä, s. 8.1.1673. Tauluun 48.

2. Puoliso: Vihitty 7.4.1701 Hanna Panula, Pietilä (8032), s. 1653 Kauhajoki, k. 23.4.1717 Ilmajoki.

 

XI  Simo Havusela (9287), Havuselan isäntänä Simo Laurinpoika 1655-1683, s. 1625 Ilmajoki, k. 1697 Ilmajoki.

Vanhemmat Lauri Havuinen ja n.n.

Puoliso: Priitta Sihtola (9288), Taulusta 50, s. 1625 Ilmajoki, k. 1704 Ilmajoki.

Vanhemmat Sikstus Sihtola ja n.n Sihtola.

     Lapset:

     1. Liisa Havusela, s. 1.1.1662 Ilmajoki

     2. Jaakko Havuinen, s. 1663. Tauluun 50.

XI  Tapani Villamo (13014), Isäntä 1647-1673., s. ilmajoki.

Puoliso: nn (13015), Taulusta 57

     Lapset:

     1. Tuomas Karjanmaa, s. . Tauluun 57.

 

XI  Yrjö Ikkelä (13016), Isäntä 1652-1677, k. 1677 Kauhajoki.

Vanhemmat Hannu Martinpoika Ikkelä ja Martta Pentintytär.

Puoliso: nn (13017), Taulusta 57

     Lapset:

     1. Hanna Turja, s. 1660. Tauluun 57.

XI  Erkki Markuksenpoika Vähä-Kurikka (125), Isäntä 1654-1675 (62-76), s. 1610.

Vanhemmat Markku Vähä-Kurikka ja Kerttu Krekola.

Puoliso: Aune (126), Taulusta 65, s. 1615, k. 28.7.1706 Kurikka.

     Lapset:

     1. Matti Vähä-Kurikka, s. 14.10.1641. Tauluun 65.

XI  N.N Kylmäjyrä (6669)

Puoliso: Susanna Mikontytär Ilkka, Kylmäjyrä (6680), Taulusta 67, s. 1633 Ilmajoki, k. 6.6.1697 Kurikka.

Vanhemmat Mikko Jaakonpoika Ilkka, Peltoniemi ja Petronella Joosepintytär Jussila, Seppilä.

     Lapset:

     1. N.N Kohlu, s. . Tauluun 67.

XI  Simuna Luukkaanpoika Luopajärvi (679), talollinen Jalasjärvellä 1677-91, s. 1646 Kauhajoki, k. 1.2.1741 Jalasjärvi. "Simuna Luukkaanpojan äidin solmittua toisen avioliittonsa Lauri Yrjänänpoika Luopajärven kanssa, muutti Simuna äitinsä mukana Jalasjärven Luopajärveen. Sittemmin Simuna avioitui isäpuolensa vanhimman tyttären, Fiia Laurintytär Luopajärven kanssa. Simuna oli Luopajärven isäntänä ainakin vuodesta 1680 alkaen." (Sar:Köy).

Vanhemmat Luukas Tuomaanpoika Jokipii ja Valpuri Hannuntytär Ikkelä, Luopajärvi.

Puoliso: Sofia Laurintytär Luopajärvi (680), Taulusta 74, s. 1650 toinen tieto 1641, k. 1721.

Vanhemmat Lauri Yrjänänpoika Luopajärvi ja Kerttu Matintytär Lahti.

     Lapset:

     1. Erkki Luopajärvi, s. 1660. Tauluun 85.

     2. Liisa Luopajärvi, s. 1664, k. 10.8.1750 Latva Röyskö

     3. Sanna Luopajärvi

     4. Beata Luopajärvi, s. 1666, k. 1704

     5. Valentin Luopajärvi, s. 19.9.1674. Tauluun 74.

     6. Maija Luopajärvi, s. 1677, k. 1763

 

XI  Jaakko Antinpoika Torala (634), Vävy, isäntä 1680-1700, s. 1655 Ilmajoki, k. 4.9.1715 Ilmajoki, Torala.

Vanhemmat Antti Erkinpoika Torala ja Priitta Tuomaantytär.

1. Puoliso: Maria Jaakontytär (635), Taulusta 74 k. 25.5.1690 Ilmajoki.

Vanhemmat Jaakko Matinpoika Jaakko-Kokko, Torala ja Maria Heikintytär.

     Lapset:

     1. Anna Torala, s. 1.11.1672. Tauluun 74.

     2. Matti Torala, Isäntä 1701-1719, s. 10.2.1678 Ilmajoki, k. 5.10.1758

2. Puoliso: Liisa Jaakontytär Jaakko Kokkola, Torala (818), s. 1666, k. 20.8.1756.

XI  Matti Eskonpoika Lammi (903), isäntä 1645-1685, Jalasjärvi, k. 1.1696.

Vanhemmat Esko Jaakonpoika Lammi.

Puoliso: Klementintytär (904), Taulusta 77

     Lapset:

     1. Juha Lammi, s. . Tauluun 77.

     2. Perttu Lammi, isäntä 1686-1713

     3. Anna Lammi, s. 12.1676 Jalasjärvi

 

XI  Kreko Sakarinpoika Petäys, Harri (911)

Vanhemmat Sakari Erkinpoika Petäys

Puoliso: Sisilia Luukkantytär Harri, Petäjäluoma (183), Taulusta 38, 39, 77, s. 1639 Kurikka.

     Lapset:

     1. Liisa Petäys, s. 9.1661. Tauluun 77.

     2. Jaakko Harri

     3. Erkki Harri

XI  Lauri Jokipii, Kivistö (9284), isäntä, s. 1632 Jalasjärvi, k. 7.10.1699 Jalasjärvi.

Vanhemmat Vilppu Jaakonpoika Jokipii ja N.N.

Puoliso: Agneta Luopajärvi (9285), Taulusta 81, s. 1640 Jalasjärvi.

Vanhemmat Lauri Yrjänänpoika Luopajärvi ja Kerttu Matintytär Lahti.

     Lapset:

     1. Simo Kivistö, s. . Tauluun 81.

XI  Heikki Matinpoika Iso-Loppi (792), Ilmajoen Iso-Lopen isäntä 1626-1674 (Ilkka taulu 16, Liakka s67), s. 1595, k. 19.8.1688 Ilmajoki.

Vanhemmat Matti Erkinpoika Iso-Loppi.

1. Puoliso: Valpuri Yrjöntytär (793), Taulusta 85

     Lapset:

     1. Valetin Iso-Loppi, Isäntä 1688-1714, s. 1654, k. 5.1714 Peräseinäjoki

     2. Jaakko Iso-Loppi, talollinen 1675-1697, k. 1697 Ilmajoki

     3. Heikki Iso-Loppi, k. 24.8.1688 Ilmajoki

     4. Susanna Iso-Loppi, s. 1.1.1657. Tauluun 85.

     5. Valpuri Iso-Loppi, s. 1662 Ilmajoki, k. 1714

     6. Tuomas Iso-Loppi, renki, Raskulan lampuoti, s. 12.1664 Ilmajoki, k. 5.5.1755

     7. Liisa Iso-Loppi, s. 1671, k. 1704

2. Puoliso: Valpuri Yrjöntytär (6696)

     Lapset:

     8. Valetin Iso-Loppi, Isäntä 1688-1714, s. 1654, k. 5.1714 Peräseinäjoki

     9. Jaakko Iso-Loppi, talollinen 1675-1697, k. 1697 Ilmajoki

     10. Valpuri Iso-Loppi, s. 1662 Ilmajoki, k. 1714

     11. Liisa Iso-Loppi, s. 1671, k. 1704

XI  Yrjö Mikonpoika Seppälä (932), talollinen, Ilmajoella, lautamies, s. 1640 Ilmajoki, k. 1721 Ilmajoki.

Vanhemmat Mikko Joosepinpoika Kirkonkokko, Seppälä ja Agda Heikintytär Kirkon Kokko.

Puoliso: Anna Niilontytär Riippi (933), Taulusta 87, kestikievarintytär Teuvalta, s. 1630 Teuva, k. 1697 Ilmajoki.

     Lapset:

     1. Vappu Seppälä, s. 1660. Tauluun 108.

     2. Pekka (Pietari Seppälä, s. 26.6.1661. Tauluun 87.

     3. Riitta Seppälä, s. 7.10.1664, k. 7.3.1745

XI  Juho Pirilä (6949), s. 1636.

Vanhemmat Perttu Pirilä ja nn Pirilä.

Puoliso: Liisa Hölsö (6950), Taulusta 87, s. Ylistaro.

Vanhemmat Tapani Hölsö.

     Lapset:

     1. Juho Pirilä, Isäntä 1700-1719, s. 1661 Ilmajoki, k. 15.12.1724 Ilmajoki

     2. Maria Pirilä, s. 1665. Tauluun 87.

XI  Perttu Vilpunpoika Jokipii (7740), isäntä, s. 1630, k. 24.8.1690 Jalasjärvi.

Vanhemmat Vilppu Jaakonpoika Jokipii ja N.N.

1. Puoliso: Susanna Antintytär (7741), Taulusta 93 k. 25.1.1681 Jalasjärvi.

     Lapset:

     1. Maria Jokipii, s. 1650 Jalasjärvi, k. 1729 Jalasjärvi

     2. Brita Jokipii, s. 8.1671. Tauluun 93.

2. Puoliso: Kerttu Antintytär Jokipii (7744)

     Lapset:

     3. Valpuri Jokipii

 

XI  Sipi Jaakonpoika Vanhatalo, Kouko (696), Koukolan isäntä 1676-1683, k. 17.6.1683 Jalasjärvi.

Vanhemmat Jaakko Heikinpoika Vanhatalo ja Aune Sipintytär Vanhatalo.

Puoliso: Johanna Markuksentytär Kouko (687), Taulusta 95, emäntä, s. 1641 Jalasjärvi, k. 2.2.1723 Kurikka.

Vanhemmat Markus Matinpoika Kouko ja Maria Jaakontytär Mantila, Kouko.

     Lapset:

     1. Antti Kouko, s. 11.1671. Tauluun 95.

XI  Esko Nikkola (9296), Isäntä 1663-1699. lm, s. 1628 Kurikka.

Vanhemmat Pietari Nikkola ja n.n.

Puoliso: Riitta Kylmäjyrä (9297), Taulusta 98, s. 1629 Kurikka.

Vanhemmat Matti Kylmäjyrä ja Nilla Josefintytär.

     Lapset:

     1. Juho Nikkola, s. 12.1654. Tauluun 98.

 

XI  Lars Haraker (9312), Harjun seurakunnan kappalainen 1659-77. Ylöjärvellä Keijärven Eerolan isäntä 1658-77, opiskeli Upsalan Yliopistossa

Myös esiintyy nimi: Laurentius Forlundius.

Kts. Vanhan Pirkkalan Historia, ISBN 951-99036-1-5. Valtiopäivämies 1664. Puhuja pappeinkokouksessa Turussa 1672. † 1677., s. Ruotsi,Västmanland, k. 1677 Pirkkala, Keijärvi, Eerola. http://matrikkeli.helsinki.fi/ylioppilasmatrikkeli/henkilo.php?id=435

Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852

 

           

Henkilötiedot

sl. 1644 Lars Haraker, myöhemmin (1649) Forlundius Laurentius Andreæ, Vestmannus 435. Kotoisin Västmanlandista, ilmeisesti Harakerin pitäjästä. Ylioppilas Turussa sl. 1644 Haraker Laur. Andr. Vestman _ 23. Respondentti 18.5.1649, pr. Eskil Petraeus U1. Stipendianomus 24.12.1649. Respondentti 5.10.1650, pr. Mikael Gyldenstolpe U8. Alimman luokan stipendiaatti sl. 1652 – sl. 1653. Respondentti 1653(?, Marklin), pr. Johan Gartzius 374. Respondentti 21.6.1653, pr. Eskil Petraeus U1. Keskimmäisen luokan stipendiaatti kl. 1654 – sl. 1655. — Harjun ja Ylöjärven kappalainen 1659. Valtiopäivämies 1664. Puhuja pappeinkokouksessa Turussa 1672. † 1677.

 

Pso: (?) Margareta Birkman.

 

Vävy(?): Kurikan kappalainen Matias Soraeus 2711 (yo 1679, † 1702).

 

Vävy(?): Kurikan kappalainen Sigfrid Saringius 4386 (yo 1698/99, † 1720).

 

Viittauksia: HYK ms., Index s. 82b; HYKA TAA Eg, Stipendianomukset 1641–1712 (24.12.1649). — V. Lagus, Studentmatrikel I (1889–91) s. 26 (V), 44 (X); V. Lagus, Studentmatrikel. Supplement (1906) s. 10 (X); Consistorii academici Aboensis äldre protokoller I [1640–54] (utg. A. G. Fontell, 1884) s. 437, 537, 550–551; Consistorii academici Aboensis äldre protokoller II [1654–64] (utg. A. G. Fontell, 1887) s. 46; Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller I 1656–1658. SKHST 2 (utg. Ad. Neovius, 1899) s. 115, 117; Consistorii ecclesiastici Aboënsis protokoller II 1658–1661. SKHST 3 (utg. Ad. Neovius, 1902) s. 267, 313, 379, 397, 404. — G. Marklin, Ad catalogum disputationum. Supplementa (1820) p. 46 V#1314; C. H. Strandberg, Åbo stifts herdaminne I (1832) s. 258; J. Vallinkoski, Turun akatemian väitöskirjat 1642–1828. HYKJ 30 (1962–66) #1314R, 2777R, 2868D, 2880R, 4379R; Suomen kansallisbibliografia 1488–1700. SKST 642 (toim. T. Laine ja R. Nyqvist, 1996) #1360, 1368R, 1530, 1642R, 2362, 2883R, 2945R, 4248.

Vanhemmat Andrea Haraker ja nn.

Puoliso: Margareta Birkman (Raumannus (9313), Taulusta 98, s. 1630 Pirkkala, k. 1716 Kurikka. Hartvik/Mänty s 95-97.

Vanhemmat Jackob Raumannus ja Kerstin (Kristiina) Speitz.

     Lapset:

     1. Elisabeth Forlundia, s. 22.6.1675. Tauluun 98.

     2. Helena Haraker

XI  Heikki Plosila (13031), Isäntä 1675-1682, s. 1634, k. 10.6.1683 Kurikka.

Vanhemmat Perttu Plosila ja Aune.

Puoliso: Liisa (13032), Taulusta 101, Isännöi 1683-1685, s. 1638 Kurikka, k. 1697 Kurikka.

Vanhemmat Eino ja nn.

     Lapset:

     1. Kalle Plosila, s. 9.1.1658. Tauluun 101.

 

XI  Antti (13037), Vävy, isäntä 1647-1679, s. 1625, k. 1680.

Vanhemmat Yrjö ja nn.

Puoliso: Nilla Paavola (13038), Taulusta 101, s. 1630, k. 1697.

Vanhemmat Matti Paavola ja nn.

     Lapset:

     1. Petronella Paavola, s. 1665. Tauluun 101.