Historiaa 1600 luvulta
Marttilan kolmas kirkko rakennettiin edellisen paikalle 1645. Kivisakaristo palveli edelleen kirkkoa.
Kirkkohera Juhana Hortelius ilmoittaa kirkon mitoiksi 12x42 kyynärää, eli 7x25 metriä.
Suorakaiteen muotoisen paanukattoisen kirkon länsipäässä oli lehteri. Kellotapuli sijaitsi erillään kirkosta sen pohjoispuolella muodostaen kirkkotarhaan johtavan portin.
Muistona vanhasta kirkkorakennuksesta on lattian alle tehty rovasti Jaakko Paltessan sukuhauta, joka tuli kuuluisaksi 1685 oikeudenkäynnistä, jossa riitajuttuna olivat haudasta otetut, mutta sinne palautetut hopearistit ym koristeet arkkujen kansissa.
Marttilan kirkon nykyinen saarnastuoli on noin vuodelta 1650, sen lahjoitti puolisonsa Kristiina Stenbocin muistoksi kenraalikuvernööri Pietari Brahe, jolla oli omistuksessaan läänityksiä Marttilassa. Lahjoittajien ja Ruotsin vaakunat koristavat tätä edelleen käytössä olevaa saarnastuolia.
Kellotapuli uusittiin 1678.
30-vuotisesta sodasta Marttilan pojat toivat sotasaaliina alttaritaulun edellisen kuparipiirroksen tilalle.
1657 on merkintä, että vahinkovalkea autioitti Rahkion takamaan (Elmgren)
1601-02 kammottava nälänhätä koko Suomessa
1603-03 vaikea rutto nälänhädän jälkeen, sato rakeiden tuhoama.
1604-05 karjarutto
1605 katovuosi yöpakkasten takia
1617 sato raekuurojen ja kaatosateiden tuhoama
1618 karjarutto; suuri kurjuus pitäjässä
1628 täydellinen kato hallan takia ja nälänhätä.
1630 sato tuhoutunut rakeista ja kaatosateista, kauhea hätä pitäjässä.
1630-31 kulkutauti tai rutto (siihen kuoli myös kirkkoherra J. Platessa)
1696 vaikea katovuosi ja nälänhätä koko Suomessa
1601 oli Ylistaron verokunnassa, eli Kosken kappelissa noin 50 asukasta, jotka eivät leikanneet tai kylväneet tai mitään omistaneet saaden vapautuksen kruunun maksuista
Monet muutkin leikkasivat vain sen, minkä olivat kylväneet ja sato talonpoikaistaloakohden vaihteli kahden kapan ja neljän tynnyrin välillä ja koko pitäjässä leikattiin vain 186 tynnyriä ruista, 3 tynnyriä ohraa ja 8 tynnyriä kauraa. Siitä osa jouduttiin luovuttamaan kruununvoudille.
Kato vuoden lisäksi nälänhädän tavallinen seuralainen rutto iski nälän heikentämään väestöön. Tallennettuna on tieto ”Siurtelan seitsemän naapurusta, kaikki he kuolivat ruttoon”
Osa kylistä yhdistyi palkkaamaan papin pitämään jumalanpalvelusta jossakin ruttovapaassa talonpoikaistalossa, koska pelkäsivät saavansa tartunnan pitäjän kirkossa.
Tämän todisti Petrus Melartopaeus, joka suoritti palvelusta Nummella sinä vaikeana ruttoaikana, joka oli anno 1603, jolloin Jakob Eriksson tuli hulluksi ja kuoli, kuten eräs muistiinpano kertoo.
Samana vuonna 14 kylää Marttilan pitäjässä menettivät vainionsa putipuhtaaksi salamanvalkean ja raekuuron tuhoamana. Kaksi vuotta myöhemmin halla teki lopun kaikesat syyskylvöstä.
Vuodet 1617-21 merkitsivät jälleen suurta kurjuutta pitäjässä. Eräs talollinen Tuimalasta ja toinen Jättälässä saivat vapautuksen, koska omistivat ainoastaan yhden lampaan. Myös Haukanbölen, Siurtelan ja Vähä-Sorvaston kylissä saatiin vapautusta maksuista rutiköyhyyden vuoksi.
Vuodelta 1628 kerrotaan, että yöpakkanen otti meiltä peltomme, sekä rukiin, ohran että kauran, kaiken, millä Herra oli meitä siunannut; kaikki kasvu on kylmyyden tuhoama niin, että asukkailla ei enää ole mitään käyttää tänä onnettomana aikana, ei sen paremmin antaa kruunulle kuin itsensä hyväksi, ainoastaan kuolema enää vartoaa heitä”. Pellot olisivat jääneet kylvämättä, elli joidenkuiden olisi onnistunut lainata siemeniä.
Rakeet ja kaatosade tekivät taas 1630 sen etti talonpojat mitään pelloistaan saaneet.
Kirkkoherrat
Jacobus Matthiæ Platesas (1615-30)
Laurentius Petri, apupappi (1634)
Henricus Georgij (1634-45)
KAPPALAISET
Benedictus (1604)
Thomas Marci (1632-36)
