Nyt alkaa polut jo vähentyä, katsotaan myöhemmin tarvitaanko vielä uusi kategoria. Laitetaan nyt kuitenkin ensin kaikki tähän yhteen

 

XVII  Lauri (9764) (Marttila Mäntsälä)

Puoliso: n.n (9765), Taulusta 61

     Lapset:

     1. Jaakko Laurinpoika, s. . Tauluun 61.

XVII  Martti Pekanpoika (5211), Marttila, Rekoisten Isotalo. Isäntänä 1540 - 1558.

     Lapset:

     1. Pekka Martinpoika, s. . Tauluun 133.

XVII  Sigfridi i Sötskog (13270), s. 1490.

Puoliso: Kerstin Sjundbysläkten (13271), Taulusta 154

Vanhemmat Ragvald Sjundbysläkten ja Anna i Sjundby

     Lapset:

     1. Enevaldus Sigfridi, s. . Tauluun 154.

     2. nn i Sötskog

     3. Gertrud i Sötskog

     4. Anders i Sötskog

     5. Anna i Sötskog

XVII  Lars Mattsson Teet (3576) k. 1571 Pernaja.

Vanhemmat Matts Jönsson Teit ja Brita [Creutz] Larsdotter.

1. Puoliso: Margareta Persdotter (3549)

2. Puoliso: Margareta Hansdotter (3598), Taulusta 154, s. 1515.

     Lapset:

     1. Benkt Larsson Teit, Kuninkaallinen "kansliaförvand"

     2. Dordi Lassentytär Teit

     3. Mårten Larsson Teit, Nimismies, k. aik. 1584

     4. Melker Larsson Teit

     5. Anna Larsdotter Teit, s. n. 1535. Tauluun 154.

     6. Katariina Larsdotter Teit, k. aik. 1599

3. Puoliso: Karin Eriksdotter (3582)

     Lapset:

     7. Anders Laurentii, Kirkkoherra

     8. Olof Laurentii, Kirkkoherra

     9. Jaakko Teitti, Vouti, kirjuri, kuninkaallinen sihteeri, k. kev. 1588 Turku, rutto

     10. Ingeborg Larsdotter

     11. Malin Larsdotter

XVII  Otto von Grotthuss (3964), Grothusen-suvun eräs haara muutti luvulla Kuurinmaalle, jossa Otto vonGrothusen omisti vuonna 1490Glebau-Krottuschin ja Zeimen sekä useita muita tiloja. Zeime (Szeime) sijaitsee nykyisen Liettuan alueella. von GROTHUSEN

Olga Josefiina Mannilan äidin sukua, isän puolelta.

Ajanlaskun alussa meri peitti alleen Kellahden. Maankohoamisen myötä meren alta paljastui asutukseen soveltuvaa maata. Kellahti-nimellä onkin alun perin viitattu paikalla sijainneeseen merenlahteen. Myöhemmin se on tullut nimeksi paikalla sijaitsevalle kylälle. Kellahden läpi on virrannut Kellahdenjoki, joka on aikojen kuluessa muuttunut lähes puroksi.

Nimi Kellahti (Kjällfjärd, Kelefjärd, Kieldfjerdh, Kielefjerd) pohjautuu todennäköisesti henkilönnimeen Kjäll, jota on käytetty sekä Suomessa että Ruotsissa. Joskus on arveltu, että sana pohjautuisi Ruotsin kielen sanaan Kjäll, lähde. Nimistötutkijan mukaan on kuitenkin erittäin epätodennäköistä, että avoin lahti olisi nimetty jonkin lähteen mukaan.

Ahlaisten nimistö osoittaa, että ensimmäiset asuttajat tulivat joko meren takaa tai pohjanmaan rannikolta, ja olivat Ruotsalaisia. Ensimmäisissä Ahlaisten veroluetteloissa 1500-luvulla Kellahti on jo asuttu.

Lyttylä ( Lyttskär, Lytteböle, Lötteböle, Lyftböll, Luftböle) on yhden manttaalin suuruinen säterirustholli, mutta oli entiseen aikaan seitsemän äyrin verotila.

Grothusen on vanha aatelissuku, jonka juuret menevät Westfaleniin ja siellä Kreis  Ludinghausenissa sijaitsevaan Nordkirchenin kylään. Täällä suku asui ja vaikutti jo 1300-luvulla.

Grothusenin kantatilalta suku haarautui yhdessä von Morrien (Morian) ja useiden muiden sukujen kautta Müsteriin ja Liivinmaalle.

Musta surma eli hirmukuolema raivosi seudulla 1300-luvun keskivaiheilla.

Grothusenin kantatilalla asuva suku hajaantui.

Westfaleniin Nordkirchenin kylään jäi kuitenkin kantatila, joka vieläkin on Grothusen-suvun hallussa. Tilalle johtaa tie, joka kantaa nimikylttiä Grothüsenweg eli Grothusenien tie.

Grothusen-suvun eräs haara muutti 1400-luvulla Kuurinmaalle, jossa Otto von Grothusen omisti vuonna 1490 Glebau-Krottuschin ja Zeimen sekä useita muita tiloja. Zeime (Szeime) sijaitsee nykyisen Liettuan alueella.

(Koivumäki sivusto  http://sukujuttu.suntuubi.com/?cat=13)

 

Kauko Paltta:

Suvun alkuperästä

 

 

 

Natural. 1642, introd. s. å.; utdöd före 1750.

 

 

 

Ätten härstammar från Östersjöprovinserna.  Sambandet mellan den adliga och den friherrliga ätten Grothusen n. 80 har icke kunnat fastställas. Släkten, som är intagen på livländska och kurländska riddarhusen under nris 50 och 4, där namnet skrives von Grotthuss och von Grothuss, fortlever talrikt i Kurland, där en del grenar föra barontiteln.

 

 

 

 

 

 

 

Alla on tekstiä saksalaisesta aatelissukukirjasta - se on hieman vaikeaselkoista…

 

 

 

 

 

Ote kirjasta "Der Adel der russ. Ostseeprovintzen 1"

 

 

 

Diese Familie, stammgenossen mit den von Morian und vielen Anderen hatte ihren Stammsitz (jetzt Grotenhusen), im Kirchspiel Nordkirchen, Kreis Lüdinghausen in Westfalen, der noch 1359 im Familienbesitz war. Der in Westfalen zurückgebliebene Zweig erlosch hier im vorigen Jahrhundert. Nach Kurland kam 0 t t o v. G. Ende des 15. Jahrhunderts und besass hier 1490 bereits Glebau-Krottusch und Szeimen.

 

Sein Sohn 0 t t o (… 1543) Erbe der väterlichen Güter, kaufte 1505 die Ruhenthalschen Güter and führt nach einem Siegel bei Bunge-Toll Esthländische and Livländische Brieflade Tafel 50 Nr. 10 beraits das jetzt gebräuchliche Wappen; doch stehen die mittleren 2 der 4 Lätze des Steges weit auseinander und ähnlich auf den Flügeln, wo deren nur je 3 vorhanden sind.

 

Sein Sohn 0 t t o war 1542 - 1560 Herrenmeisterlicher Rath und theilte 1543 derart mit seinen Brüdern, dass er selbst Ruhenthal, T h o m a s : Schwitten D e t l e f Neuenhof und  H e r m a n n : Bersteln übernahm.

 

Die Linie D e t l e f f s scheint erloschen; jeder der anderen Brüder gründete je eine Hanptlinie zu Ruhenthal, zu Bersteln und zu Schwitten.

 

Aus der zu Ruhenthal ging der Livländische Zweig zu M e s e l a u und der 1715  erloschene, am 24. Februar 1687 in den Schwedischen Freiherrnstand erhobene, 1689 sub Nr. 80 in Schweden introduzirte Zweig hervor.

 

Der Güterbesitz war ebenso wie die Anzahl der Familienmitglieder stets ein ausserordentlich erheblicher.

 

In Kurland und Livland besassen, bezw. besitzen sie ausser den obengenannten  Gütern, folgende: Schwirkaln (1576), Spirgen, Birshoff (1628), Schlockenbeck (1765), Sattiken, Taurlaucken, Kapsehden (1618), Gr. Buschhof (1575) mit Treydenbusch, Altenwoga (1730 - 1788), Alt-Autz (1765), Zerraust (1734), Plonian (1663), Nabben (1765), Suschhof, Bliedenhof, Absenan (1788 - 1816), Eckengraf (1590 - 1640), Grenzhof, Spirgen, Dannenthal, Seppen, Diensdorf, Caljeten (1713 - 33), Slotarien (1649), Doben (1819 - 31), Rammenhof (1828 - 40), Berghoff und Appussen (1820 - 27), Podollen, Gr. Bercken (seit 1714), Schönwalde, Brunowiszek (1700), Abanshof (1722), Michaliezek (1706), Spirgen (1799), Behrsemünde (1799 bis 1818), Gr. und Kl. Abgulden (1820 - 1848), Grothusen, Kunal, Zehrten, Libbingen (1605 - 1700), Kundern (1700), Schnepeln, Mescheiken, Kegeln, Lubbert-Renzen, Paltemal, Nabben (1765), Seemapen (1760), Sessau (1760) und viele andere.

 

Immatrikulirt wurden:

 

1) in K u r l a n d lant Ritterbanksabschied vom 17. October 1620 0 t t o v. Grotthuss, Oberhauptmann zu Goldingen sub Klasse I Nr. 4,

 

2) in L i v l a n d am 8. März 1745 und in die Matrikel vom Jahre 1747 die v. Grothusen (jetzt Grothuss) a. d. H. Meselau, besitzlich auf den Arrenden Karckus und Koiküll, sub Kl. I Nr. 50 (vorher in der Matrikel von 1742 bei Nr. 52 Klasse II),

 

3) ebendaselbst L u d w i g v. Grothuss auf Kegeln auf dem Livländischen Landtage von 1856 aus der Kurländischen in die Livländische Matrikel als der Familie v. Grothusen  a. d. H. Meselau (Nr. 50) stammverwandt.

 

Dem Kurländischen Zweige ist gemäss der Senatsukase vom 18. Mai 1884 und 3. April 1862 der Freiherrntitel anerkannt.

 

W a p p e n : S c h i l d : silbern, darin ein unten viermal gezinnter, schwarzer  Schrägrechtsbalken ("Schräg-Steg").

 

H e l m (ungekrönt) : offener Flug, bezeichnet wie der Schild, rechts schwarz, mit  silbernem, links silbern, mit schwarzem unten gezinnten Schrägbalken.

 

D e c k e n : schwarzsilbern. Linie Bersteln führte den Flug genau wie den Schild  gezeichnet.

 

Auch findet sich der Zinnenbalken s c h w e b e n d , im g o l d e n e n Felde (so die … Linie in Schweden).

 

Eine 1715 … Linie erhielt am 24. Dezember 1687 in Person des Otto Johann v. G. den schwedischen Freiherrnstand. Das freiherrliche Diplom vom Jahre 1687

 

hat den Wappenschild g e v i e r t, mit aufgelegtem Herzschild, darin der Zinnenbalken, aber silbern in Schwarz. Im H a u p t s c h i l d e Feld I: blau mit goldenem Greif, haltend 4  silberne Pfeile in der Rechten.

 

Feld II: in Gold ein schwebender blaugeharnischter Arm, eine goldene Edelkrone  haltend.

 

Feld III: in Gold 3 brennende schwarze Granaten (2. l).

 

Feld IV: silberne Schanze in Blau.

 

2 gekrönte Helme, dazwischen auf dem Schilde die schwedische Freiherrnkrone.

 

H e l m I : offener schwarzer Flug, beiderseits mit dem silbernen Zinnen-Schräg rechts balken.

 

H e l m II : 4 (2. 2.) blaue Fahnen.

 

D e c k e n : rothgolden - blausilbern.

 

 

 

 

 

 

 

Grothusen on vanha aatelissuku, jonka juuret menevät Westfaleniin ja siellä Kreis Ludinghausenissa sijaitsevaan Nordkirchenin kylään. Täällä suku asui ja vaikutti jo 1300-luvulla. Grothusenin kantatilalta suku haarautui yhdessä von Morrien (Morian) ja useiden muiden sukujen kautta Münsteriin ja Liivinmaalle. Vuonna 1350 mahtavaa von Morrienin sukuhaaraa edustava Johan II von Morrien oli Münsterin piispakunnan perintökäskynhaltija. Hänen jälkeensä suvun jäsenet toimivat yli 300 vuoden ajan maakunnan ritarikunnan johdossa ja maakuntapäivien puhemiehinä. Suvun toimesta rakennettiin Nordkirchenin linna, joka on suurin veden ympäröimä varustus Westfalenissa.

 

 

 

Musta surma eli hirmukuolema raivosi seudulla 1300-luvun keskivaiheilla. Tuhoisa ruttotauti kävi läpi koko Euroopan. Tauti surmasi joukoittain ihmisiä. Monin paikoin lähes kaikki alueen asukkaat kuolivat. Ruton seurauksena Euroopassa oli 25 miljoonaa suuta vähemmän ruokittavana. Viljasta oli ylitarjontaa ja hinta laski. Moni tilallinen joutui vaikeuksiin. Grothusenin kantatilalla asuva suku hajaantui.

 

 

 

Westfaleniin Nordkirchenin kylään jäi kuitenkin kantatila, joka vieläkin on Grothusen-suvun hallussa. Tilalle johtaa tie, joka kantaa nimikylttiä Grothüserweg eli Grothusenien tie.

 

 

 

Riian piispa Albert oli perustanut Liivinmaan käännyttämiseksi kalparitariston, joka nopeasti levittäytyi Liivinmaalle, Kuurinmaalle ja Viroon. Alueelle tehtiin ristiretkiä. Jo vuonna 1237 kalpaveljet yhdistivät voimansa saksalaisen ritarikunnan kanssa, ja alkoi pitkällinen valtataistelu. Seuraavalla vuosisadalla lähes kaikki Itämeren maakunnat oli alistettu. Kristinuskon ja saksalaisuuden vahvistamiseksi kutsuttiin maahan lisää uudisasukkaita. Heille luvattiin palkkioksi kolmannes vallatusta maasta. He perustivat alueelle useita uusia kaupunkeja ja linnoittivat ne. Syntyi feodaalinen läänitysvaltio, jonka perusajatus oli, että kaikki maa on hallitsijan omaisuutta. Maa jaettiin läänityksinä, jolloin valtiovaltakin tuli jaetuksi. Näin muodostui perinnöllinen sotilasaateli. Vasallit ottivat vallan haltuunsa sotilaspalvelusta vastaan. Feodaaliherran alustalaiset olivat pikemmin hänen kuin kuninkaan alamaisia. Vasalleilla oli itsenäinen lainsäätämisvalta ja sodankäyntioikeus sekä tuomio- ja hallintovalta alustalaistensa suhteen. Ei edes veroa voitu koota lääneistä valtakunnan tarpeisiin ilman vasallien suostumusta.  (Timo Kause)

 

 

 

 

 

 

 

Ote kirjasta "Voittamaton", Peter Englund

 

 

 

Kappaleesta "Hyökkäys Puolaan"

 

 

 

Baltiansaksalainen Ritterschaft oli etnisesti eristäytynyt ja merkillisen pieni eliitti, joka koostui vain 200 - 300 suvusta. Ne muistuttivat melkoisesti Puolan szlachtania estottomassa itsekeskeisyydessään, mutta poikkesivat siitä voimakkaan yhteishenkensä osalta. Vuosisatojen varrella heille oli kehittynyt myös vaikuttava mutta häikäilemätön eloonjäämisvaisto, jonka takia he olivat pelkästään viimeisten sadan vuoden aikana vaihtaneet ruhtinasta kahteen otteeseen, ensin Saksalaisen ritarikunnan alaisuudesta Puolan yhteyteen, sitten Puolan yhteydestä Ruotsin alaisuuteen. Myös Ruotsin valta oli ollut monille näistä aatelisista pettymys eikä syynä ollut ainoastaan se merkillinen pikkutarkkuus, jolla ruotsalaiset virkamiehet puuttuivat maankäyttöön. Vähintään yhtä paha oli, ettei liivinmaalainen aateli saanut juuri mitään niistä upeista maatiloista, jotka Ruotsin valtio otti valtauksen jälkeen itselleen. Ne jaettiin sen sijaan riikinruotsalaisille aristokraateille. Nämä sopeutuivat kuitenkin nopeasti Oxenstiernan suvun johdolla maaorjuuden olosuhteisiin ja paikallisten etuoikeuksien ryteikköön. Ruotsissa yksikään tilanomistaja ei olisi voinut edes uneksia niin suurista etuoikeuksista ja he pitivät niitä luonnollisesti käyttökelpoisina. Kustaa II Aadolfin kuoleman jälkeen Oxenstierna hallitsi liittolaisineen neuvostoa Kristiinan ollessa pikkutyttö ja tuolloin uudistusmielisille virkamiehille ei Tukholmasta tukea herunut. 1600-luvun puoliväliin tultaessa valtaosa ruotsalaisten kunnianhimoisimmista ja perusteellisimmista uudistuksista olikin juuttunut paikoilleen, ne olivat törmänneet paikallisen yläluokan vastustukseen ja Ruotsin keskushallinnon välinpitämättömyyteen. Niinpä baltiansaksalainen aateli alkoi vähitellen hamuta takaisin niitä asemia, jotka se oli menettänyt 1620-luvun uudistuksissa, ja saikin takaisin osia itsehallinnosta, jonka vanha kuningas oli kieltänyt.

 

 

 

Liivinmaan ruotsalaiset vallanpitäjät joutuivat koko ajan hankaluuksiin tämän itsetietoisen ja rettelöivän aatelin kanssa.

     Lapset:

     1. Otto von Grotthuss, s. . Tauluun 210.

 

XVII  von Holstfer (2747), (Aatelinen).

Puoliso: von Uexkull -suvusta (6260), Taulusta 210, üexkül-suvun omistama linna sijaitsi Väinäjoen (Düna) varressa 30 km                       Riian kaupungista itään. Saman suvun hallussa oli üxkulshofin kartano                       aivan Liivinman itä-osassa.

     Lapset:

     1. Margaretha von Holstfer, s. . Tauluun 210.

XVII  Christoffer von Ungern (6134), (Aatelinen)Omisti Lappierin ja Fistehlin 1470-1507, k. 1523.

Vanhemmat Heinrich (Henning) von Unger.

Puoliso: Kerstine (6161), Taulusta 213

     Lapset:

     1. Heinrich von Ungern, s. 1500. Tauluun 213.

 

XVII  Fromhold von Tiesenhausen (6151), (Aatelinen)Tarton ritarikunnan jäsen. Omisti lukisia tiloja Liivinmaalla v 1484, s. 1460, k. n. 1522 Tartto. http://www.jannekaisanlahti.net/vladimir.html

Fromholdin poika oli isänsä mukaan nimeltään Fromhold (k. n. 1522). Hän omisti lukuisia tiloja Liivinmaalla ja kun ritareiden aika ei vielä ollut ohi, niin tietysti hänkin kuului Tarton ritarikuntaan. Hänen vaimonsa oli hänen pikkuserkkunsa tytär Gertrud von Rosen (k. n. 1532). Gertrud periytyi monista balttilaisista ja tanskalaisista aatelissuvuista ja yhteinen esivanhempi löytyi Bartholomeus von Tiesenhausenista, jonka tytär oli siis ollut Gertrudin isoisoäiti. Näin sukuhaarat limittyvät ja Vladimir Suuren verenperimä moninkertaistui.

Vanhemmat Fromhold von Tiesenhausen.

Puoliso: Gertrud von Rosen (6142), Taulusta 213, (Aatelinen), k. 19.5.1532.

Vanhemmat Kersten von Rosen ja Gertud Fahrensbach.

     Lapset:

     1. Gertrud von Tiesenhausen, s. 1500. Tauluun 213.

     2. Barbara von Tiesenhausen

XVII  Jürgen I Fircks (2766), Loperinhovin herra Liivinmaalla., k. 12.9.1522.

Vanhemmat Dietrich Sander? ja Dorothea Mahdell.

Puoliso: Catharina Wrangell (von Butlar) (2767), Taulusta 217, (Aatelinen). http://sukujuttu.suntuubi.com/?cat=29

 

Butlar- suku

 

Cathariinan isä kuului mahtavaan, varakkaaseen von Butlar- sukuun, jonka kartano Butlarhof sijaitsee Viljantin kaakkoispuolella, Vörts- järven luoteisrannalla.

 

Catharinan äiti tuli Wranger suvusta, jonka linna sijaitsi Liiviläisen AA- joen varressa Wendenistä koilliseen. Jürgen von Fricksin ja Catharina von Butlarin avioliitosta syntyi Marcus von Fricks, hän avioitui Margaretha von Döhofin kanssa.

     Lapset:

     1. Jürgen II Fircks

     2. Marcus II Marcus, s. . Tauluun 217.

XVII  Hans Pedersson Lejon (11292), Tyrväntö, Lepaa. Hollolan kihlakunnan tuomari 1469-1486.

Vanhemmat Peder Hansson Lejon ja nn.

1. Puoliso: Ragnhild Henriksdotter Swärd (11293), Taulusta 221, Aatelisnainen, s. Hattula, Harviala.

Vanhemmat Henrik Pedersson Swärd ja Birgit Klasdr Djäkn.

     Lapset:

     1. Klas Lejon, s. . Tauluun 221.

2. Puoliso: Karin Lejon (11298)

XVII  Hans Stiernsköld till Norrnäs (13917)

Puoliso: Vihitty 1450 Katarina Slaveka (13918), Taulusta 223

     Lapset:

     1. Göran Stiernsköld, s. . Tauluun 223.

 

XVII  Sigge Sparre af Rossvik (9270), Asemies, valtaneuvos, s. 1442 Råda, Ågården, k. 6.10.1506.

Vanhemmat Lars Sparre af Rossvik ja Ingeborg Bengtsdr Rödbjelkeätten.

Puoliso: Kerstin Natt och Dag (9271), Taulusta 223, s. 1467 Goksholm, Örebro, k. 1519.

Vanhemmat Måns Natt och Dag ja Ermegad Bulow.

     Lapset:

     1. Ingeborg Sparre af Rossvik, s. 1474. Tauluun 223.

XVII  Henrik Olofsson Horn af Kanckais (11305), Rälssimies, s. Halikko, Åminne, k. eli 1448. Sai rälssikirjan 7.12.1407.

Vanhemmat Olof Mattsinpoika Horn af Kanckais ja Katarina.

Puoliso: Vihitty 1435 Turku Cecilia Klasdr Djökn (11306), Taulusta 227

Vanhemmat Klaus Lydiksson Djäkn ja Kristina Jönsdr Garp

     Lapset:

     1. Klas Horn af Kanckais, s. 1440. Tauluun 227.

     2. Alissa Horn af Kanckais

 

XVII  Jakob Pehrsson Frille (11308)

Puoliso: Elin Kristersdr Frille (11309), Taulusta 227

Vanhemmat Krister Frille ja Elin Magnusdr

     Lapset:

     1. Kristina Frille(Lindelöf), s. . Tauluun 227.

XVII  Erik Botvedsson Stålarm (11321), Tuomarina Porvoossa 1470-1487.mainitaan Porvoon läänin kihlakunnantuomarina 1470, 1474, 1480 ja 1488-1491. mainitaan vaimonsa enon, laamanni Hartvik Garpin testamentissa 1486, samoin 1487 , jolloin hän Turussa lankojensa Peder Lillen (Wildeman), Matts Andersinpojan (Vuolteen-suku) ja asemies Nils Röfvaren kanssa antoivat suostumuksensa kaikkiin vaimojensa enojen, arkkiteini Arvid Garpin ja Hartvik Garpin lahjoituskirjeisiin Turun tuomiokirkolle., s. 1439, k. 1509.

Vanhemmat Botved Bengtsson Stålarm ja Botilda Nilsdr Stjernkors.

Puoliso: Karin Olofsdr Garp (11322), Taulusta 230, eli 1487, mutta oli vainaja 1508, jolloin asemies Magnus Frille hänen pojalleen Olofille ja tämän kanssaperillisilleen testamenttasi sen mitä oli vaihtanut äidiltään Laitilassa, k. ennen 1508.

Vanhemmat Olof Grap ja Kristiina Jakobsdr Garp.

     Lapset:

     1. Arvid Stålarm, s. 1490. Tauluun 230.

     2. Olof Stålarm, k. 1534

     3. nn Stålarm

 

XVII  Knuut Eerikinpoik Näs Kurki (11265), Valtaneuvos, laamanni, valtiopäivämies,Laukon ja Anolan omistaja, s. 1460 Småland, k. välillä 1537-8.

Vanhemmat Erik Kurck ja Cesilia Senbock.

Puoliso: Vihitty 4.8.1489 Elina Klausdr Kurki (11266), Taulusta 230, Tuomarin tytär. Nuoremman Kurki-suvun kantaäiti.

Kurki -suvun kantaäiti mentyään naimisiin valtaneuvos Knuut Eerikinpojan kanssa. Asui Laukon kartanossa., s. 1469 Vesilahti, Laukko, k. välillä 1536-38. Kansanruno Elinan-surma päähenkilö

http://books.google.com/books?id=U-EeAAAAYAAJ&pg=PA1&hl=fi&source=gbs_toc_r&cad=0_0#PPA10,M1http://www.narva.sci.fi/historia/elinansurma/index.html.

Vanhemmat Klaus Kurki ja Elina Jönsintytär Stenbock.

     Lapset:

     1. Kristiina Kurki, s. 1494. Tauluun 230.

XVI  Stefan Persson Tolppa (10189), Sukulan Tolpan isäntä 1539-74, Käräjien lautamies 1529,1547,.

Puoliso: nn (10190), Taulusta 363

     Lapset:

     1. Grels Tolppa, s. . Tauluun 363.

XVII  Olaf Mulle (8030), Kirkkoherra Köyliö, s. 1420, k. 1508 Perniö.

Puoliso: n.n (8031), Taulusta 39

     Lapset:

     1. Johannes Mulle, s. 1460. Tauluun 39.

XVII  Antti Kurikka (127), Iso-Kurikan isäntä 1545, s. 1480 Ilmajoki.

Puoliso: n.n (128), Taulusta 73

     Lapset:

     1. Mikko Kurikka, s. 1515. Tauluun 73.

XVII  Lauri Hirvi (8055), s. 1475, k. 1548 Hirvelä Kurikka.

Puoliso: n.n (8056), Taulusta 76

     Lapset:

     1. Matti Hirvi, s. 1510. Tauluun 76.

XVII  Per (13073)

Puoliso: nn (13074), Taulusta 221

     Lapset:

     1. Bertil, s. . Tauluun 221.

XVII  Juhana Vuoltee (9326), s. 1500.

Vanhemmat Henrik Vuoltee ja n.n.

Puoliso: n.n (9327), Taulusta 223

     Lapset:

     1. Agnis Vuoltee, s. 1520. Tauluun 223.

XVII  Antti Ohranen (13055), Nenättömänä, s. 1480 Kurikka, k. 1546 Kurikka.

Puoliso: nn (13056), Taulusta 235, s. 1480, k. 1546 Kurikka.

     Lapset:

     1. Lauri Ohranen, s. 1500. Tauluun 235.

            2. Kettil Ohranen, Isäntä 1546-1555, s. 1500, k. 1555