Historiikkia

 

Saksalaisprofessori: Sää muokkaa historiaa luultua enemmän

Tämän artikkelin löysin Turun Sanomista joulukuussa 2007 ja ajattelin liittää sen myös tähän. En ole vielä ehtinyt tutkia eri katovuosien vaikutusta sukumme historiaan, mutta asia kerralaan nämä aukenevat

Ilmasto on vaikuttanut saksalaisprofessorin mukaan historiaan luultua enemmän. Mitä kylmempää on ollut, sitä useammin ovat palaneet noitaroviot. Pieni jääkausi toi mukanaan kyläkuolemat ja muuttoliikkeen.

- Ilmaston vaikutusta historian kulkuun on aliarvioitu, sanoo saksalainen Saarin yliopiston historian professori Wolfgang Behringer.

Ilmastolla on ollut hänen mukaansa vahva vaikutus muun muassa noitavainoihin ja modernin maatalouden syntyyn.

Erityisen paljon Behringer löytää väitteelleen todisteita pienen jääkauden ajalta, jolloin ilmastossa tapahtui dramaattisia muutoksia.

- Ihmiset olivat tuolloin sään armoilla enemmän kuin nykyään. Muutokset vaikuttivat elämänmenoon kauaskantoisilla tavoilla.

Yhtenä esimerkkinä Behringer mainitsee viini- ja olutkulttuurissa sekä maataloudessa tapahtuneet vaihtelut. Pienen jääkauden kylmimmän ajanjakson alettua pohjoissaksalaiset herttuat joutuivat tilaamaan viininsä Italiasta, kun aikaisemmin sitä sai omilta kulmilta ja jopa pohjoisesta Norjasta.

Kovimmat kylmyysjaksot sijoittuivat ajalle 1560-1630 ja 1675-1715. Keski-Euroopan joet jäätyivät Espanjaa myöten. Noista ajoista muistuttavat tunnettujen hollantilaistaitelijoiden maalaukset, joissa umpeen jäätyneet joet kiiltelevät synkänharmaan taivaan alla.

Ilmastonmuutos ei vaikuttanut pelkästään vallasväen juomavalikoimaan ja vesiliikenne-esteisiin, vaan se synnytti myös muuttoliikkeen. Pohjois-Euroopassa ja Skotlannissa hylättiin runsaasti kyliä, koska maanviljely ei elättänyt enää perheitä.

Tutkimuksissa on selvinnyt, että pelkästään Pohjois-Englannissa asukkaat lähtivät yli 4 000 paikkakunnalta. Norjassa ilmaston kylmeneminen vei toimeentulon lähes kaikilta yli kahdensadan metrin korkeudella merenpinnasta sijainneilta tiloilta. Ne muodostivat silloin puolet kaikista norjalaisista maatiloista.

Puolet saksalaisista menetti henkensä 30-vuotisen sodan aikana. Syynä eivät Behringerin mukaan olleet pelkästään pitkin ja poikin Eurooppaa velloneet taistelut - vaan vähintään puoliksi erittäin epäedulliset ilmasto-olot.

- Sää oli noina vuosina poikkeuksellisen kylmä. Aurinkoa ei näkynyt kaikkina vuosina lainkaan. Koleus ja loppumattomat sateet pilasivat sadon toisensa jälkeen. Talvet olivat pitkiä ja erittäin kylmiä, Behringer toteaa.

Ruoan puute johti nälkäkuolemiin ja edesauttoi kulkutautien, kuten ruton ja lavantaudin, nopeaa leviämistä.

Huono sää kiristi pinnaa ja lisäsi yhteiskunnallista jännitystä. Toinen toistaan seuraavien katovuosien köyhdyttämät maanviljelijät potkivat renkinsä ja piikansa maantielle. Kaupungit sulkivat samaan aikaan porttinsa irtoväeltä.


1600

 

Marttilassa yhteensä 84 taloa

 

1601

 

suureksi olkivuodeksi kutsuttu katovuosi

 

1605

 

Oulu perustettiin

 

 

1606

 

Vaasa perustettiin

 

 

1609-1625

 

Simo Sipinpoika Judius Marttilan kappalaisena

 

1610

 

Jaakko De la Gardie eteni Moskovaan asti

 

1611-32

 

Kustaa II Adolf Ruotsin kuninkaana

30-vuotisen sodan aikaa

 

1613

 

uusi hopeavero Älvsborgin linnoituksen lunastamiseksi

 

1614

 

Suomen kaupungit jaettiin tapuli ja maakaupunkeihin

 

1615-1631

 

Jaakko Matiaksenpoika Platessa Marttilan kirkkoherrana

 

1616

 

Kustaa II Adolf piti Helsingissä maapäivät yhdessä Suomen säätyjen kanssa. Hemminki Maskulainen suomensi Piae Cantiones kokoelman. Karjaan Mustioon perustettiin masuuni ja vasarapaja

 

1617

 

Stolbovan rauha. Uusikaupunki perustettiin. Ruotsin valtakunnan valtiopäiväjärjestys. Uudessa kauppa asetuksessa hahmottui Pohjanlahden kauppapakko

 

1618

 

Viipurin hiippakunta perustettiin uudelleen

 

1620

 

Kokkola ja Uusikaarlepyy perustettiin

 

1621

 

Tornio perustettiin

 

 

1622

 

säädettiin pikkutulli

 

 

1623

 

perustettiin Turun hovioikeus

 

1626

 

annettiin ohjesääntö Suomen maakuntarykmentien perustamisesta

 

1627-1632

 

Jaakko Juhananpoika Marttilan kappalaisena

 

1627-52

 

puhdasoppisuutta edustava Iisak Rothovius Turun piispana

 

1630

 

annettiin määräys Turun lukion perustamisesta. Suomalaiset hakkapelitat lähtivät Saksaan sotimaan

 

1632

 

Sortavala perustettiin.

 

 

1632-1651

 

Tuomas Markuksenpoika Marttilan kappalaisena

 

1632-33

 

Jaakko Juhananpoika Marttilan kirkkoherrana

 

1632-54

 

Kristiina Ruotsin kuningattarena

 

1634

 

säädettiin Ruotsin valtakunnan hallitusmuoto, jonka mukaan Suomi jaettiin viiteen lääniin. Turun läänin ensimmäinen henkikirja. Marttilassa yli 12 vuotiaita 234 henkeä, eli yhteensä n. 340-400 henkeä

 

1634-1646

 

Henrik Yrjänänpoika Marttilan kirkkoherrana

 

1637-40 ja 1648-51

 

Pietari Brahe Suomen kenraalikuvernöörinä

 

1638

 

järjestettiin Suomen postilaitos, Hämeenlinna, Suomen ensimmäinen sisämaakaupunki perustettiin

 

1639

 

Savonlinna perustettiin

 

 

1640

 

Turun akatemia perustettiin

 

1642

 

koko Raamattu ilmestyi suomeksi. Ensimmäinen kirjakauppa perustettiin Turkuun

 

1646

 

vuorimestari Carl Billsten sai oikeuden rakentaa Fagervikin masuunin ja rautatehtaan

 

1647-70

 

Eerik Yrjänänpoika Nukari Marttilan kirkkoherrana

 

1649

 

Kristiina kuningattaren koulujärjestys. Kristiinankaupunki, Lappeenranta ja Raahe perustettiin.

 

1650

 

Marttilassa yhteensä 71 taloa

 

1651

 

Kajaani perustettiin

 

 

1652-1697

 

Matias Simonpoika Judius Marttilan kappalaisena

 

1653

 

Hamiina ja Pietarsaari perustettiin

 

1654-60

 

Kaarle X Kustaa Ruotsin kuninkaana

 

1656-58

 

Venäjän sota päättyi Vallisaaren rauhaan

 

1660-97

 

Kaarle XI Ruotsin kuninkaana

 

1666

 

piispa Juhana Gezelius vanh. julkaisi Yxi paras lasten tavara nimisen aapisen ja katekismuksen

 

1669

 

Laurin hallavuosi.

 

 

1670-78

 

Sakarias Simonpoika Judius Marttilan kirkkoherrana

 

1679-82

 

Pietari Henrikinpoika Wallius Marttilan kirkkoherrana

 

1682

 

iso reduktion mukaisesti Suomessa peruutettiin kaikki kreivi ja vapaaherrakunnat sekä muut suuremmat läänitykset, Ruotujakolaitos perustettiin

 

1683-91

 

Simo Kaarlenpoika Greek Marttilan kirkkoherrana

 

1686

 

vahvistettiin kirkkolaki. se oli voimassa vuoteen 1869

 

1688

 

Marttilan ensimmäiset torpat perustetaan: Krouvin Lappalainen (1688)

 

1692

 

Marttilan torpista perustetaan: Krouvin Kivimäki; Rekoisten Vähäkylä

 

1692-95

 

Juhana Olavinpoika Indraeus Marttilan kirkkoherrana

 

1695-97

 

suurten kuolovuosien aikana, noin kolmasosa Suomen kansasta menehtyi nälkään ja sairauksiin. Marttilan historia mainitsee s 116 haudattuja 125.

 

1695-98

 

Joonas Juhananpoika Thauvonius Marttilan kirkkoherrana

 

1696-1799

 

Marttilan emäseurakunnan vihittyjen luettelo

 

1697-1718

 

Kaarle XII Ruotsin kuninkaana

 

1698-1713

 

Krister Bergerus Marttilan kappalaisena

 

1698-1722

 

Kustaa Yrjänänpoika Säkylensis Marttilan kirkkoherrana

 

 

Pietismin alku 1690 luvulla

Tammelan historiasta

Kustaa Vaasan aikaan vahvistui käsitys että kruunu omisti kaiken maan eikä talonpojalla ollut maahansa omistusoikeutta, vaan nautinta oikeus.

Kruununtilat muodostuivat 1600-luvulta alkaen. Monet autioituneet talot merkittiin kruunulle, kuten esimerkiksi Kallion Ryhtä, joka oli ollut autiona vuodet 1590-1604. Kruunu luovutti sen sitten esi-isällemme Sven Buchtille. Monet Tammelan talonpojista menettivät itsenäisyytensä erään arvion mukaan 1634 enää noin puolet Tammelan väestöstä luettiin itsenäisiin maanviljelijöihin. Toinenkin puoli eli maataloudesta köyhtyneinä vuokralaisina, sotilaiden vaimoina ja leskinä yms.

1600 luvun lopulla suuren reduktion ansiosta aateliston läänityksiä siirtyi kruunun omistukseen.

Kruununtilaa viljeli lampuoti eli vuokraviljelijä, jolla ei ollut edes asumisoikeutta tilalla, vaan hänet voitiin häätää sieltä milloin tahansa.

Paljon oli Tammelan tiloista perintö- eli verotiloja. Talonpoikien oikeudellinen asema heikkeni, kruunulla oli nyt perusoikeus saada osansa maan tuotosta verona.

Kolmas ryhmä oli rälssitilat. Aateliset ja kirkonmiehet olivat keskiajalla vapautettuja verosta. He muodostivat maallisen ja hengellisen rälssin. Verovapautta vastaan aateliset suorittivat ratsupalvelusta kuninkaan armejassa. 1500-luvulta Tammelassa olivat Mustialan ja Liesjärven rälssitilat. !600-luvulla saivat Saari, Kankainen ja Mansikkaniemi rälssivapauden. Kruunu luopui hallintaoikeudestaan ja rälssitilojen haltijoilla oli tilaansa täysi omistusoikeus.

Säteritilat olivat verovapaita, mutta ne oli vapautettu myös ratsupalveluksesta, kuten Mustiala.

Monet talonpojat hankkivat 1600-luvun kuluessa verovapauden suorittamalla ratsupalvelusta.

 

Talonpoikien kolmen vuoden maksamattomat verot aiheuttivat maan joutumisen kruunulle. Katovuodet toivat kuitenkin lievennystä lain tulkintaan. Tilaa oli myös viljeltävä ja hoidettava kruunun antamien ohjeiden mukaan. Talojen halkominen ja lohkominen oli kiellettyä, mutta sitä ei aina valvottu niin tarkasti.

Myötäjäisinä annettiin usein niittyjä, koska peltojen lohkomienen oli kiellettyä.

Erilaisin lainsäädäntä keinoin yritettiin estää tilojen lohkomista ja jopa palauttaa lohkottuja osia takaisin kantatilaan. Taustalla oli pelko verotulojen vähenemisestä.

Tammelan talonpoikaistiloja yhdisteltiin myös kartanoiden ja läänien muodostamiseksi Mustialassa, Liesjärvellä ja Saaressa. Tällöin talonpoikaistalot katosivat näistä kylistä lähes kokonaan. Entiset tilalliset saatoivat jäädä suurtilan lampuodeiksi, koska heidän kotinsa oli siellä.

Palkkiona kruunulle tehdyistä palveluksista hallitsija jakoi läänityksiä, jotka olivat rälssejä tai sätereitä.

Varhaisin oli 1562 Mustialan kuninkaankartanon siirtyminen Klaus Kristerinpoika Hornille.

Toinen lääni muodostettiin 1500-luvulla kolmesta Liesjärven tilasta joka luovutettiin sotamarsalkka Klaus Flemingille, joka oli kuningas Sigismundin kannattaja ja Nuijasodan kukistaja. Riittan sukuhan johtaa, niinkuin muistamme nujasodan talonpoikaispäällikköön Jaakko Ilkkaan. Liesjärvi oli Flemingin suvun hallussa vuoteen 1628, jolloin siitä tuli kruunun tila.

Ratsuväen komentajina toimi skotlantilaisia, saksalaisia ja balttialaisia upseereita. Tunnustuksena ansioista Puolan ja Venäjän sodissa he saivat veronkanto oikeuksia eli heistä tuli tavallaan lääninherroja.

Saksalainen Göran Kryddner sai oikeuden Portaan Syrjälään säteritilana, Portaan Hannula oli myös yhteydessä häneen ja 1622 Kankaisten säterikartano. Lisäksi hänellä oli veronkanto-oikeuksia moniin muihin taloihin.

Kallion Ryhtä siirtyi, niinkuin kerroimme saksalaissyntyiselle esi-isällemme, majoitusmestari Sven Buchtille. hänellä oli veronkanto-oikeus myös Riihivalkaman taloihin ja Sukulan Knaapiin ja Tolppaan.

Otto Grothusen oli myös saksalaissyntyinen, hän oli Uudenmaan ratsulippukunnan komentaja. Otto Grotthuss nimisiä on isäni sukujuurissa monta peräkkäin, hän oli heistä yksi. Hän sai rälssitilakseen Häviän Isontalon johon liitettiin Lunkaan Mäkilä, lisäksi hän sai kantaa veroja Letkun Jaakkolasta ja Puosilta sekä Paltamolta vuonna 1631

Lisäksi muutamat muut ratsuväen komentajat saivat veronkanto-oikeuksia Tammelasta. Torsten Hendersson 1610, Kaukjärven Tarri, Lassila ja Anttila; Kristoffer Assersen, Talpian kylältä; Hans Ramssen 1639, Letkuntaloista, Sukulan Humalaiselta, Knaapilta ja Yrjölästä, sekä Torron Nikulasta, Kurulta ja Marttilasta; Otto Yxkull, Hevoniemen tiloilta. Elisa Blylodh 1647, Paltamolta, Sukulan Knaapilta, Talpian Kälkältä, Torron Nikulasta ja Kurusta. Kapteeni Dunder samaan aikaan Sukulan Humalainen ja Yrjölä. Komppanianpäälikön Henrik Nordingin leski 1645 Tammelan Humalaiselta ja Suti-Lukkalasta.

Saaren kylässä oli 1600 luvun alussa kuusi perintötilaa. Sääksmäen kihlakunnan vouti Martti Jaakonpoika muodosti 1606 tiloista kartanon ja sai sille verovapauden. Hän kantoi veroja myös koko Kaukolan kylästä.

Mansikkaniemen säteri syntyi myös 1606tilan isäntä  Sipi Erkinpoika palveli ratsain myös Hevoniemen tilan puolesta. Joho Sipinpojan aikana tilat yhdistetiin ja saivat 1647 rälssivapauden ja luovutettiin Elias Orrelle joka aateloitiin nimellä Orrfelt. Hän kaatui 1656 sodassa ja kartano jäi leskelle, Katarina von Falkenbergille.

Kaikenkaikkiaan Tammela oli jo 1600-luvun alusta vahvasti ratsuväen ylläpitoaluetta.

1600 Kaarle IX alkoi sodan Puolan kuningasta Sigismundia vastaan, koska tämä ei luopunut Ruotsin kruununperimysoikeudestaan. Ruotsi kärsi aluksi raskaita tappioita heikon ratsuväkensä vuoksi. Sodan alussa värvättiinkin ratsumiehiä Baltiasta. Näin suomeen tuli balttilaista ylimystöä, josta jo olikin puhetta. Kaarle IX houkutteli talonpoikia varustamaan ratsumiehiä verovapuden toivossa ja tammelalaiset tarttuivat toimeen 1601 oli jo neljä ratsumies talonpoikaa, Hykkilän Jussilan Tuomas Matinpoika ja Huuselan Matti Matinpoika Huss sekä Susikkaan Skoningin ja Liinaharjan ratsumiehet. Parin vuoden sisällä joukkoon liittyivät Hevoniemen Selkälän Erkki Heikinpoika ja Huuselan Yrjö Tuomaanpoika sekä Saaren Martti Jaakonpoika Vuonna 1610 kirjoissa oli jo 12 ratsumiestä.

Myös jalkaväkeä uudistettiin . Puolan kanssa rauha solmittiin 1610.

Venäjän raja oli epäselvä, ja 1610 Ruotsi sekaantui Venäjän valtaistuinriitaan ja Jaakko de Gardien johdolla marssittiin Moskovaan Armeja muodostui suomalaisista ratsumiehistä ja ranskalais-skotlantilaisista palkkasotureista. Tammelasta oli mukana ratsumestari Herman Dykerin lipustossa esi-isämme Sven Bucht Kallion Ryhdältä, Kaukjärven Pinniltä Hannu Olavinpoika, Kydön Heikkilästä Juho Olavinpoika ja Lunkaan Pietilästä Sipi Erkinpoika, he olivat isäntämiehiä, lisäksi oli muita Hevoniemestä, Kydöltä ja Saarelta. Ratsumestari Tuomas Olavinpojan lipustossa taas taisteli Hykkilän Huuselan Matti Huss, Sekä Hykkilän Sipilän ja Jussilan miehet ja Susikkaan Skoningin ja Liinaharjan miehet.

Venäläisjoukkoihin oli liittynyt puolalaisia kun juhannuksena 1610 sodittiin. De la Cardie voitti, ulkomaalaiset palkkasoturit kuitenkin loikkasivat Venäjän armejaan. J suomalaiset palasivat lyhintä tietä kotiin. Kaatuneista ei ole tietoja, mutta isännät puuttuvat sodan jälkeisistä tilastoista.

Romanov-suku astui valtaistuimelle 1618 ja solmittiin Stolbovan rauha, jossa Ruotsi sai Laatokan ja Suomenlahden ympäristön.

Tanska hyökkäili toiselta laidalta 1611 Älvsborgin linnaan, jonka lunastamiseksi kerättiin taas raskaita veroja.

Puolan sota alkoi uudelleen  1618 ja joukot komennettiin piirittämään Riiaa. 1621 oli välirauha ja miehet pääsivät kotiin.

1624 tuli uusi määräys ja Tammelasta lähti mukaan 22 miestä. He joutuivat valvomaan Tukholman ulkosaaristoa ja lopuksi Pohjois-Sakasaan.

1621 Tammelan ratsumiehet kutsuttiin koolle ja kerrallaan kutsuttiin Tammelasta 8-9 ratsumiestä ratsumestari Andreas Paulin komppaniaan, myöhemmin kompanjaa johti Otto Yxkull. Huuselan Yrjö Tuomaanpoika, Mansikkaniemen Sipi Erkinpoika, Jussilan Tuomas Matinpoika, Sipilän Sipi Martinpoika, Lunkaan Pietilän Reko Sipinpoika ja Sukulan Tolpan Reko Sipinpoika  olivat näissä joukoissa. Häviän Erkki Heikinpoika oli taas isämme esi-isän Otto Grothusenin kirjoissa.

Lisäksi Tammelan Historian s 126 mainitaan vielä pitkä luettelo miehiä. Pitää tarkistaa, löytyykö sieltä sukulaisia.

Päruun pojat menivät, ja sieltä Riikaan ja edelleen valloittamaan Tartoa. Aseleovon ajaksi pojat jäivät Tarton seudulle. Sieltä lähdettiin Preussiin 1627 ja vietettiin talvileiriä Veikselin pohjispuolella. 1629 Puolan kanssa solmitun rauhan jälkeen huilattiin hetki ja jatkettiin kohti Sakassa käynnissä olevaa kolmekymmenvuotista sotaa.

Kustaa II Adolf päätti auttaa Saksan luterilaisia taistelussa ja varusti 1630 50 000 miestä. jalkaväessä suomalaisia oli 12 000 ja ratsuväessä 3250 eli armeijan vahvuudesta 40% oli suomalaisia. lisäksi palkattiin noin 33000 ulkomaalaista sotilasta.

Tammelan jalkamiehiä johtivat Erik Heide ja Abraham Ille ja palvelivat balttian varuskunnissa.

1630 lähti mukaan Tammelasta 19 ratsumiestä joita komenti Åke Tott. Miesten nimet on kirjoitettu Tammelan kirkon edessä seisovaan hakkapelitta patsaaseen. Pitää tarkistaa löytyykö listasta sukulaispoikia

Breitenfeltin taistelussa 1631 saatiin suuri voitto, josta lähetettiin seurakuntiin uutiskirje piispa Iisak Rothoviuksen toimesta.

Leipzigia lähellä olevassa Lytzenissä taisteltiin 6.11.1632.. Ruotsin armeja sai voiton, mutta kuningas kaatui. Pyös vihollisten päällikkö G.H Pappenheim kaatui. Vihollinen perääntyi ja edettiin Baijeriin jossa viivyttiin kaksi vuotta. Sieltä peräännyttiin Nördlingin tappion jälkeen Itämeren rannalle saakka. jossa joukkoja täydennettiin 1636. Ranskalaisia oli tullut mukaan ja sodasta muodustuikin Ruotsi Ranska maaottelu. 1635-1648. Joukkoja täydennettiin koko ajan kotimaasta. Ruotsin armejan pääjoukot eli suomalaiset joutuivat Tanska-Norjan joukkoja vastaan. Tanskan sota päätyi Ruotsin voittoon 1645 ja listassa on taas nimiä, jotka pitää tarkistaa.

Tammelalaisten menetyksiä ei tarkalleen tunneta, sodasta palanneista on muutamia nimiä.

Sodan jälkeen sotilaille luovutettiin autioituneita tiloja.

1600 luvun loppupuolellakin oli kahinointia venäläisten kanssa. Tansakalta Ruotsi sai monia alueita, mutta meriherruus säilyi Tanskalla. Taistelussa heitä vastaan Rutsin laivastoa komensi Tammelan Saaren isäntä amiraali Lorenz Greutz.

Ruotsin talous tietenkin kärsi jatkuvista sodista, verotuloja ei kertynyt. Niinpä armejaa alettiin järjestää uuteen uskoon ja läänityksiä palautettiin kruunulle. Ruotujakoon perustuva armeja astui voimaan palkka-armejan sijaan 1682.

Lisäksi oli palkkatiloja eli puustelleja upseereita ja aliupseereita varten . Ne muodostettiin kruunulle joutuneista läänityksistä ja autiotiloista. Tilan tuotto laskettiin osaksi palkkaa. Myös sivilivirkamiehet ja kirkon virkamiehet saivat vastaavan laisia etuja.

Tammelan historian osa 1 s 134 luettelee Tammelan virkataloja.

1600 luvulla perustettiin myös maanmittauslaitos, ja Tammelan historian osa 1 s 138-159 löydämmekin monia vanhoja tilakarttoja alueelta.

Vuoden 1666 penkkijärjestys kertoo aikansa sääty ajattelusta s 173. Luettelosta löytyy myös esi-isiämme

Ruotsin vallan aikana suomalaiset olivat paljon sodassa ja se tietenkin vaikutti mahdollisuuksiin kehittyä ja varustautua pahan päivän varalle. Myös erilaiset taudit aiheuttivat siksi paljon tuhoa.

Vuodesta 1681 lähtien Tammelan seurakunnasta on historian kirjat (luettelot syntyneistä, kastetuista, avioon vihityistä, kuolleista ja haudatuista) joten suvun seuraaminen on helpompaa. Täydellisiä nekään eivät ole ja muutoliikennettä ei kirjattu.

Rippikirjojen pidosta piispa Johannes Gezelius vanhempi (1664-1690)antoi ohjeet ja niihin merkittiin koko pitäjän väki perheineen. Rippikirjoissa valvottiin ehtoollisella käyntiä ja lukutaidon kehitystä. Tammelan rippikirjat ovat tallella 1730 luvulta  joskaan eivät alkuvuosilta täydellisinä.

Vuonna 1686 oli katovuosi myös Tammelassa kuolleiden keskimääräinen määrä nousi normaalista 20 niin, että se oli 1691 93 vainajaa, 1693 74 kpl sekä 1694 44 kpl  ja vuoden 1696 59 pitäjäläiseen.

Vuonna 1697 alkuvuonna kuolleisuus oli runsasta. tammi- maaliskuussa 31 henkeä, huhtikuussa taudit talven jälkeen puhkesivat ja hautaan kannettiin 67 henkeä ja toukokuussa 80. Keskuussa vielä 40 ja heinäkuussa 11 vainjaa. Yhteensä 372 joista 236 nykyisen Tammelan alueelta. Koko maassa on arvioitu että kolmannes asukkaista menehtyi 1697 ja niin tapahtui myös Tammelassa, jonka tuolloinen asukasluku oli noin 1000.

Monista tilattomista tuli tuon jälkeen tilallisia kun kruunu jakoi autio tiloja saadakseen niistä verotuloja.

Kuolon vuosia seurasi Suuri Pohjan sota, josta olemme kertoneet jo aikaisemmin, koska kuljemme historiaa takaperin, nykypäivästä menneisyyteen.